Yleensä vastailevat (jos vastaavat) textareihin,mutteivat monenkaan yrityksen jälkeen vastaa puheluihin?
Miksi masentuneet..
-
17363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sen takia, ettei jaksa lärpättää jonnin joutavia asioita! Ei kiinnosta, eikä jaksa.
Mutta tämä soittaja on hänen vertaistuki ryhmästä (siis toinen psykiatrinen potilas) luulisi olevan edes hieman piristävää,jos soittajalla psykiatrisia ongelmia itselläkin. En nyt tarkoita,että pitäis mikään omaishoitaja olla,
mutta vertaistukea. Toivottavasti erityiseti masari potilaiden kannattaisi olla rohkeesti vaan omia itsejänsä,sillä siinähän se vertaistuen hyöty voi ollakin. Me eme säikähdä mitään,kuten "normaalit" ihmiset.
Tämänpäivän normalius tarkoittaa A) Käyt töissä ja olet akateemiseti koulutettu B) Sinulla saa olla mikätahansa muu vaiva,muttei mitään päänsisäistä C] university opintoja noin niinkun harrastuksena
Häh? Eli kun sydän-potilas kärsii sydän-oireistaan ja makaa kipeänä kotona, hän voisi kyllä jutella toisen sydän-sairaan kanssa? Vai mikä tuossa oli logiikka? Masentunut saa jostain kummallisesti voimia puhua juuri toisen masentuneen kanssa, vaikka muuten ei jaksaisi kissaa sanoa??
Oletko masennusta sairastava vai näitä muodikkaasti-masentuneita, joita piristää, kun saa vaik vähän shoppailla tai käydä cappucinolla?
Masennus on meille monille sairaus, joka tarkoittaa sitä, että masentunut mieliala (psyyke, persoonallisuuskin) pysyy tapahtuipa ympärillä mitä tahansa. (Ainoasta atyyppisessä eli EPÄTYYPILLISESSÄ masennuksessa ympäröivä todellisuus voi vaikuttaa esim juuri mielialaa kohottavasti. Esim yksin masentunut mieliala, seurassa piristyy jne. Mutta tuo on tosiaan epätyypillinen masennus...)
Masentunut ihminen vetäytyy usein omaan 'poteroonsa' ja tulee sieltä ulos sitten kun jaksaa/pystyy. Itseä ei puheleminen kiinnosta juurikaan, koska ei ole mitään kerrottavaa, kuulumisia tms. Elämä vaan on. Ja harvoin jaksaa antaa itsestään kenellekkään, saatikka toimia jonkun 'vertaistukena' tms. Valitettavasti näin.
Vertaistuki toimitaan voi osallistua,vaikkei sillähtkellä tunnu,että rupeaisit tukihenkilöksi.
Ja elä ajattele,ettei minulle ole mitään kertomista..moni ajattelee myös niin. Pikkuhiljaa.
Minäkin vastaan yleensä textareihin, mutta puhelin on äänettömällä ihan vaan siksi kun en jaksa jutella kenenkään kanssa. En jaksa ottaa vieraita käymään. En jaksa lähteä kenenkään luo kylään. Haluan vaan olla rauhassa.
Ja lisään vielä, että liian "aktiivinen" tukihenkilökin ahdistaa. En jaksa kuunnella, en jaksa lähteä ulos...kyllä sitten jonain päivänä, mutta se päivä ei ole vielä tänään.
Valitsetteko aina soittajan perusteela,vastaatteko tex tai puheluun?
Sitä ei yleensä tarvitse pelätä..voitte sopia sen tukuhenkilönne kanssa sinulle sopivat ajat
Yksin ei kannata jäädä,vaikka siltä tuntuisikin.
ainakin on masennuksen lisäksi jonkinasteinen sos. tilanteiden pelko. Jotenkin pystyn hoitamaan kasvokkaiset asiat /netissä juttelun paremmin kuin puhelut. Jos on jokin asia toimitettavana, se vielä menee, mutta täydellinen black out iskee, jos joku soittaa kuulumisia kyselläkseen. Eipä mulle ihmiset enää soitakaan, kun tietävät, että vaivaannun niin kovin. Puhelimessa puhuessa on se vika, että pitäisi "keksimällä keksiä" jotakin ja jos ei ole tapahtunut mitään niin mitäs sitä kertoisi. Valittaa paskaa oloansa ei ainakaan halua, koska eipä se sitä soittajaakaan pahemmin piristä.
Oma kokemukseni on, että masentuneena ajatukset eivät luista, joten puhelimessa keskustelu on täyttä tuskaa, suusta ei saa mitään, päässä pyörii vain ajatuksia tyyliin, "pitääköhän tuo mua tyhmänä" jne. Itsellä oli masentuneena hävettävä olo aina, kun piti puhelimeen vastata tai soittaa johonkin. Syy: huono itsetunto.
Tekstarit siitä hyvä tapa kommunikoida, että voi vastata viiveellä, silloin kun jaksaa, ja vielä miettiä tarkemmin mitä sanoo.
Muuten kyllä itse saattaisin vastata useammin vaikka masennusta onkin mutta sen lisäksi jos on vielä krooniset kivut ja voimakas väsymys niin ei se puhelimessa puhuminen oikein tunnu kivalta ja usein ei jaksa. Mielestäni parempi puhua sitten kun masentunut ihminen itse kykenee ja haluaa, ehkä niin asiat menevät paremmin eteenpäin kuin yrittää väkisin.
Mulla taitaa olla juurikin noin, kuin aloituksessa... eli saan vastattua tekstareihin ja meileihin jossain vaiheessa, mutta yleensä en jaksa puhua puhelimessa. Kun keskittymiskyky on masennuksen takia huonontunut, on äärettömän raskasta puhua etenkin puhelimessa. Puolet menee ohi yms.
Puhuessa itsestäni ainakin läheiset kuulee, etten voi hyvin. Tekstarissa sen sijaan voi vakuutella kaiken olevan ok. (En halua huolestuttaa ketään.)
Itselläni puhelin unohtuu useinkin äänettömälle, joten siksikään ei tule vastattua. Muistin huononeminenkin on masennuksen oire.
sillon kun itellä masentaa pahasti aivot on niin kun -off-tilassa ettei yksin kertasesti jaksa puhua ja varsinkaan kiinnosta vaikka ois kuin hyvä ystäväkin. ei vaan pysty. Tekstaritkn jätän mielummin väliin kokonaan kun ei vaan jaksa. :/
Puhelimes on aina vaivaantunu olo ku ei tahdo keksiä sanottavaa, kun ei ole sen kummemmin mitää kerrottavaa. Kuten aiemmin sanottiin, tekstareihin voi vastata sitte ku jaksaa ja parhaimmillaan neki sivuuttaa kokonaan.
Itse olen aina kokenut yllättävät, minuun kohdistuvat soittoyritykset lähinnä häiritseviksi. Usein kuuntelen musiikkia, pelaan tai teen jotain muuta itsekseni enkä niinä hetkinä todellakaan kaipaa jutustelua kenenkään kanssa. Tekstiviesteihin kyllä vastailen. Minulla on masennusta, mutta tällainen olen ollut aina.
Tuo on niin tyypillistä.
Tekstaaminen on lähes yhtä helppoa henkisesti, kuin kirjoittelu keskustelufoorumille.
Itse en vastaa koskaan puheluun, ellen tiedä tasan tarkkaan, kuka soittaa.