Kertokkee mitä hyviä kommeluksia/kokemuksia on veneilystä vuosien varrelta?
Paras veneily kokemus?
Veneilijä Kotka
156926
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kaikista paras ja mieleenpainuvin kokemus veneilyssä oli sillon kun anoppia naarattiin.
Tämä juttu liittyy jopa osittain aiheeseen satamat...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=111&conference=669&posting=22000000003583692
Kun edes kerrankin osaisin tehdä poikaystäväni purjeveneessä jotain oikein,ja siitä sitten saisi vielä kehun, kiitoksen tai positiivisen palautteen tai hypätä rantaan/laiturille 5m päästä tai oppia vihdoinkin ajamaan kohti sitä punaista lateraalimerkkiä, jota en sateen piiskaamien pisaroiden takia silmälaseilla heti sattunut näkemään tai oppia vihdoinkin laittamaan keulaköydet oikein/oikean pituisiksi (en tarkoita vain solmuja) tai oppia lukemaan karttaa sujuvasti tai nostamaan venettä mahdollisimman tuuleen puuskien aikana ...tai edes vain kerran kuulla jotain POSITIIVISTA!
Kun nuo menisivät nappiin, olisi se purjehduskerta VARMASTI elämäni paras!
Niin, minussahan se ainoa vika on, kun olen näin avuton, kursseista huolimatta, ehkä en hänen mielestä oppinut niillä mitään...
Lämmintä ja aurinkoista kesää teille kaikille!
moni peittää omaa osaamattomuuttaan muille räyhäämällä.
näinhän ne muutkin käskee...mutta kun totuus on se, että hän todellakin osaa ja näin ollen pitää itsestään selvyytenä, että muutkin osaa...lapsellista, mutta totta!
Hyvää kesää sullekkin!
Hyvä Kurssin Käynyt Nainen!
Ensiksikin sinun on hyvä tietää että vika ei ole mitenkään sinun.
Kerronpa sinulle muutaman salaisuuden, jolla pärjäät miesten kanssa paremmin. Mutta älä vaan kerro kenellekään eteenpäin!
Muista aina että miehen pitää olla aina perheen tai yhteisön Päämies (siis omasta mielestään). Kun ymmärrät tämän sinun on helppo ohjailla miestäsi. Saat miehesi täyden huomion, kun sopivassa paikassa muistat kysyä hänen neuvoaan, vaikka itse osaatkin asian paremmin ,hän saattaa jopa kehua sinua että onpa fiksu emäntä meillä kun ymmärtään kysyä fiksummilta (siis omasta mielestää) neuvoa. Miehen itsetunto paisuu kun hän saa esittää taitojaan ja päsmätä laumansa edessä. Mies tuntee olevansa hyödyllinen ja tarvittu ja pysyy tyytyväisenä kun aina sopivin ajoin annat hänen esitelmöidä ja loistaa tietämyksellään 10:ttä kertaa samasta asiasta jonka jo kurseilla opit ja paremmin. Vaikutusta tehostaa, kun sopivin ajoin tokaiset: "Mistä sinä tuon kaiken tiedät?" tai "Kyllä Sinä olet niin taitava!" Sitten kun ukko on tyytyväinen niin hänhän tekee puolestasi tai eteesi mitä haluat.
Sinun pitää vain niellä ylpettäsi vähän ja käyttäytyä niin kuin putkiaivomiehet olettavat niin kyllä se yhteiselokin sujuu. Sisäänpäin voit sitten naureskella että näihän tämä sujuu eikä miehen tarvitse enään huutaa ja päsmätä äänekkäästi vaan hän saa loistaa "palvontasi" ansiosta.
Meillä on nykyään vaimoni kanssa sopimus että hän antaa minun rauhassa päsmäta jne ja vaikka itse tiedostan tämän, niin olen silti ollut paljon onnellisempi sen jälkeen kun vaimo ymmärsi pelin juonen!
Monista hyvistä hetkistä tulee erityisesti mieleen kaksi:
Kahdeksankymmentäluvun alussa olimme ihan kakaroina kolmen hyvän partiokaverin (kaksi poikaa ja kaksi tyttöä) kanssa juhannuksen avonaisella, Sextant nimisellä "purjeveneellä" Turun saaristossa. Upea juhannus kaiken kaikkiaan. Oletin, että tuosta olisi voinut kehittyä seurustelusuhde, mutta kyllä se pysyi kaveruustasolla - valitettavasti. Luulen, että olimme kaverini kanssa kiinostuneita samasta tytöstä, joten se tyssäsi siihen.
Vuoden -01 syksyllä oli lämpimiä iltoja, jolloin olin Helsingin edustalla silloisella mahonkisella -50 luvulla tehdyllä tuulilasiveneelläni. Ne olivat viimeisiä hyviä hetkiä edesmenneen vaimoni kanssa, joten tulen muistamaan ne aina: kaunis, lämmin, tyyni Elokuun ilta, Helsingin valot ja kaikki tuntui olevan taas hyvin vaimoni pitkän sairastelun jälkeen.
Hulppein hetki oli kun naapuriveneen (iso ja korkea- kallis)
paskantärkeä isäntä tippui laiturin ja veneen väliin kuohuviineineen.
Niin, kateus se tappaa kalatkin vedestä. Taisi olla paljon kuolleita kaloja siellä kellumassa sen naapuriveneen äijän lisäksi...
No se oli aika hieno hetki kun männä vuonna saatiin köydet kiinni Roskilden satamaan. Kahdeksan vuorokautta oltiin painettu melkein taukoamatta, odoteltu kelejä, paleltu ja kiroiltu, mutta ehdittiinpäs perkele festareille ja jäi vielä yksi varapäiväkin.
Niitä hyviä kokemuksia on paljon ja monet liittyvät aikaisemmin omistamaani Bella 660 veneeseen jolla tuli tehtyä ensimmäisiä "pitempiä" reissuja.
Sen ensimmäisen reissun muistan hyvin kun alkukesästä 2000 mentiin nykyisen vaimoni kanssa Espoosta Hankoon. Kauhea sumu ja vesisade vuorotellen ja GPS:lle oli oikeasti käyttöä.
Sen hetken kun ei nähty yhtään mitään, värjöteltiin ankkurissa Espoon edustalla ja
Wallas ei toiminut, soitin siinä Esso blue purkin kyljessä olleeseen asiakaspalvelunumeroon
ja kehottivat tarkistamaan uudestaan lämppärin jossa vika (tietenkin) lopulta oli. Kylmää oli
ja kurjaa. Kattoluukussa kun piti olla tähystämässä koko 12 tunnin ajan, olin reissun jälkeen kaksi viikkoa korvatulehduksessa ja opin
ymmärtämään miksi merellä voi huoletta pitää pipoa kesälläkin.
Parasta oli se kun saavuttiin Hankoon ja tilasin ravintolassa itelleni kaksi tuoppia keskikaljaa jonka jälkeen mentiin saunaan.
Tai sitten muistan vaikkapa kun Taalintehtaalla oltiin ankkurissa sellaisen miljoonaluokan ökyveneen vieressä. Pimeässä istuttiin kun akkua piti säästää jotta lähtisi kone käyntiin vielä aamullakin ja viereisen veneen kannella kauhea diskojumputus ja valoja kuin joulukuusessa. Aina välillä sieltä lorisi alas jotain ja mietimme mitähän oli. Tuntui köyhältä.
Mutta siinä oli tunnelma kohdallaan myös meillä, kynttilänvalossa istuskellessa.
Paraisilla meillä oli mukana laivakissa eli vaimon lemmikki joka yllättäen tykkäsi
veneilystä, maalaiskissa. Anopin mukaan se kuulemma vieläkin nousee telkkaria vasten
etutassujen varassa aina jos siellä näkyy merimaisemia. Tiedä sitten.
Tai sitten jos mennään ajassa taaksepäin oikein
rutkasti niin muistan ensimmäisen veneeni joka
oli Marinon pieni tuulilasivene, enolta hankittu ja 50 hp Mercury. Hieno hetki oli se, kun kaasuvaijeri oli jumissa ja olin kuvitellut ettei
se kulje kovempaa kun yhtäkkiä lähti kuin tykin
piipusta, silloin oli nuoren miehen elämä mallillaan.
Hei, hienosti kerrottu.Nauroin ääneen, ihanasti
sarkasmia.Hyvää jatkoa !
parasta mitä olen kokenut? Ehdottomasti se kerta kun sain kauniin ja kaikinpuolin fiksun naisen kanssani purjehtimaan ja hän kertoi että ei voi olla jalompaa lajia kuin purjehtiminen...
uhoh,
ja ei ollut blondi...
Paras kokemus oli kun me oltiin liikkeellä kuidutetulla puuveneellä ja illalla ryypättiin yhden Princessin miehistön kanssa. Yöllä hoitelin sitä omistajan vaimoa veneessäni ja se akka sanoi että kyllä puuveneessä parhaat kyydit saa.
Linkki venekerhomme sivuille jossa tarnina unohtumattomasta veneretkestä.
http://at8.abo.fi/pvk/lo1998n2/jenni.htm