kuin puuppaava takatuuppari "analysoimassa" musiikkia.
Sinä, joka viljelet täällä sanaa "melodikko", voisitko ystävällisesti tarkistaa googlella kuinka monta hittiä löytyy sanalla "melodikko".
Eli jälleen uusi esimerkki siitä, kuinka suunnattoman typerää ja musiikkia ymmärtämätöntä on jengi, joka Beatlesin voimalla laskee alleen.
Sinä, joka viljelet täällä sanaa "melodikko", voisitko ystävällisesti tarkistaa googlella kuinka monta hittiä löytyy sanalla "melodikko".
Eli jälleen uusi esimerkki siitä, kuinka suunnattoman typerää ja musiikkia ymmärtämätöntä on jengi, joka Beatlesin voimalla laskee alleen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Tasan näin. Ei mitään "melodikkoja" ja "ei-melodikkoja" ole olemassakaan.
Kaikki, jotka ikinä ääntä ja melodiaa ovat tuottaneet ovat "melodikkoja".
Termin käyttö kertoo ettei käyttäjä ymmärrä musiikista mitään.
No, tonaalisen musiikin kriisi synnytti ns. nykymusiikin, kun nykysäveltäjät eivät vanhoja mestareita pystyneet ylittämään.
Melodiaa saa etsiä.
"Tonaalisen musiikin kriisi" on sisällöllisesti täydellisen mmahdoton lause.
Ymmärrätkö miksi?
Ai, ja tuolla ketjun avauksella on aiheen The Beatles kanssa tekemistä niin mitä?
No on sillä ehkä mutkankautta vähän.
Tonaalisen musiikin kriisi ja The Beatles. Siinäpä aihe josta eräs asiantuntija, niin asiantuntija varmaankin jo siksikin että hän osaa soittaa jopa pianoa, esittää väitteitä koskien The Beatles yhtyettä:
1. The Beatles tuli ja pelasti länsimaisen musiikin siitä alennustilasta johon se oli tuolloin 1960-luvun alkuun tultaessa vaipunut. Alennustila ilmeni siten että uusi konserttimusiikki ja jazz ja myös ns. iskelmä oli muuttunut joksikin sellaiseksi josta ns. suuri yleisö ei piitannut enää pashaakaan. Ja sitten tuli The Beatles ja asian tila muuttui, no ainakin joksikin aikaa.
2. The Beatles ja varsinkin lauluntekijänsä Lennon ja McCartney olivat parhaat melodian luojat/tekijät/kirjoittajat sitten Mozartin.
3. The Beatles vaikutti tekemisillään muihin samaan aikaan tai jälkeensä musiikkia tehneisiin, näiden musikillisesta tyylisuuntaumisesta katsomatta, enemmän kuin kukaan sitten Beethovenin ja Wagnerin.
4. Joten kun kaiken edellä laskee yhteen saadaan tulokseksi että The Beatles oli suurin jysäys jonka länsimainen musiikki on olemassaolo aikanaan kokenut.
Vaan missä jotain tommottia on joku suustaan päästellyt?: No täällä:
http://www.youtube.com/watch?v=Zddh5Vp-ApI
http://www.youtube.com/watch?v=kb5jt6BD3Ik
http://www.youtube.com/watch?v=vLkBCNuiygs
http://www.youtube.com/watch?v=9zaRmBkKp00
http://www.youtube.com/watch?v=esO-qsmApwQ
http://www.youtube.com/watch?v=ffZQWDDQwWM&feature=results_video&playnext=1&list=PLD83FDEEA7A8CA089
Dokumentti Bealesista, jaettu 6 osaan joista kukin noin 5 - 10 minuuttia pitkä, yhteiskesto dokumentilla noin tunti.
"Tonaalisen musiikin kriisi."
Lauseen kirjoittaja ei ymmärrä lauseen sisällöllistä ristiriitaa.
"The Beatles tuli ja pelasti länsimaisen musiikin"
Beatlesilla ei ole mitään tekemistä länsimaisen musiikin tai taidemusiikin kanssa vaikuttajan ominaisuudessa.
Kaikki mitä Beatles teki, olivat jo muut poopnimet tehneet aikaisemmin.
"The Beatles ja varsinkin lauluntekijänsä Lennon ja McCartney olivat parhaat melodian luojat/tekijät/kirjoittajat sitten Mozartin."
Ei missään tapauksessa. Maailma on ollut aina väärällään Beatlesia taitavampia melodian tekijöitä ja on sitä edelleen. Melodian tekeminen on sitäpaitsi niin jokapäiväinen ilmiö ettei sitä koskaan pidetä laatumääreenä musiikissa.
"The Beatles vaikutti tekemisillään muihin samaan aikaan tai jälkeensä musiikkia tehneisiin"
Beatles ei ole vaikuttanut yhteenkään taidemusiikin tekijään. Beatles on vain pooppia ja taidemusiikin tekijät etsivät esikuvansa aina lajinsa parista.
Romantiikka ja jälkiromantiikka on täynnä suurenmoisia melodiankin taitajia, samoin impressionismi ja varhaismodernismi (Prokofjev, Shostakovits ym), jotka kaikki ovat toimineet esikuvina Rautavaaralle ja Saariaholle ym.
Ei missään tapauksessa Beatles.
Beatlesilla ei ole ollut vaikutusta musiikin historiassa ihan siitä syystä että Beatles ei tuonut mitään uutta musiikin kentälle.
"Kaikki mitä Beatles teki, olivat jo muut poopnimet tehneet aikaisemmin."
Niin, jos Beatles-kappaleita kuuntelee niin huomaa että selvää Tin Pan Alley -ammattilaisten jäljittelyähän se usein on.
Mutta mikä oli George Martinin osuus näissä klasarin keinoissa?
Pitäisikö hänen saada lisää kunniaa?
Länsimaisen musiikin pelastajat...no, kohti turmiota mennään taas.
Ja loppujen lopuksi....musiikin puhkianalysointi vie jotain tärkeää, tunteen. Olkoonkin, että tekniikka vaikuttaaa musiikin luomaan tunteeseen
"Mutta mikä oli George Martinin osuus näissä klasarin keinoissa?"
George Martinilla tai Beatlesilla ei ole mitään tekemistä klasssisen musiikin keinojen kanssa.
A Day in the Lifen orkesteriosuudet? Eikö se ollut aika "au courant", mitä saman ajan moderniin klassiseen musiikkiin tulee? Atonaalinen, aleatorinen äänitila?
Yksittäinen tehoefektihän se tietysti vain oli.
on näytellyt suunnatonta osaa taidemusiikissa hyvin monien eri säveltäjien kohdalla. Se on ollut usein keskeisin elementti esim. Haydnin musiikissa. Joten hankkisit meuhkaaja tietoa: tämä palsta ei ole tarkoitettu kaltaisillesi löysillä vietereillä liikkuville rumppareille. ;)
Olisiko tämä palsta tarkoitettu the Beatlesille?
Tämä on tarkoitettu silmien avaamiselle.
;)
Imeskele meisseliä.
http://www.youtube.com/watch?v=Zddh5Vp-ApI
http://www.youtube.com/watch?v=kb5jt6BD3Ik
http://www.youtube.com/watch?v=vLkBCNuiygs
http://www.youtube.com/watch?v=9zaRmBkKp00
http://www.youtube.com/watch?v=esO-qsmApwQ
http://www.youtube.com/watch?v=ffZQWDDQwWM&feature=results_video&playnext=1&list=PLD83FDE
Siellähän sitä tokumentissä kaikenlaista Beatlesia koskien väitetään ja Beatlesia aiheesta kehutaan ja joka väite tai kehu myös esimerkkejä antaen perustellaan.
Saa niitä väitteitä ja kehuja kumota jos pystyy, mutta ei klasarifani sivupersoonineen oikein taida niitten kumoamiseen pystyä, ja miksi ei pysty? Oisko siksi että ne väitteet ja kehut perusteluineen on totta, eikä puhdasta mutua ilman perustelun häivää kuten klasarifanin omat Beatlesia koskevat väitteet tai moitteet aina tapaa olla?
Otat esille yhden "asiantuntijalausunnon" ja käytät sitä, koska itse et osanne sanoa yhtikäs mitään aiheesta. Onkos niin?
No hei: oon mäkin ton dokkarin nähnyt. Siinä tuo epäklasari kertoo perusjuttuja soinnuista ja ymmärtämättä modernismia haukkuu sen pystyyn. Kyseessä on popmies, josta ei tule poppamies eli Beatlesin laadun nostamisen mahdottomuuteen pystyvä. Ne kappaleet ovat vain poppia, vaikka niitten ansioita omassa hiekkalaatikkogenressään dokkari hienosti kertoileekin.
Myös tämä tyyppi pitää Paulia parempana kuin Johnia, mikä tulee ilmi kappalevalinnoista. Lisäksi Penny Lane saa erityishuomiota, ja se onkin Maccan kepeässä poptuotannossa, jossa on kaiketi yksi yritys taidemusiikin suuntaan (taiteellis-flopannut oratio), paras sävellys.
Beatles on aina kepeää shittiä verrattuna taiteeseen ja kaikki dokkarissa esiintyvät kipaleet ovat hyvä osoitus siitä. Siellähän soikin myös laatutaidetta, esim. Bachin kaksoisviulukonsertto, kun poppari tekee sen minkä tekin olette tehneet: nolaa itsensä vertailuissa, jotka varsinkaan dokumentteihin sovi.
dokumentteihin eivät sovi.
Korjaus.
Mainittu asiantuntija on tehnyt muitakin musiikkia käsitteleviä ohjelmia, niitä löytyy Youtubesta. Ohjelmassaan (joka lienee tarkoitettu musiikin teorian perusasioiden oppaaksi musiikkia kuunteleville maalikoille) nimeltä HOW MUSIC WORKS osassa 1/4 - Melody tämä Poppari ja EPÄKLASARI käyttää esimerkkeinä melodiaa koskevissa turinoissaan seuraavia biisejä:
http://www.youtube.com/watch?v=k4gp0WKrgqY&feature=related
Osa 1. Part 4: More melody:
Handel song - showing modulation from major to minor, and a "landscape of highs and lows, hills and valleys" in the melody.
Relates Mozart and Handel to pop music.
Uses Mendelssohn Violin Concerto to demonstrate melodic development (modulation, elaboration, figuration etc. etc.).
Mahler / Vaughan-Williams et al. - reintroduced folk/modal melodies and drew on older styles.
Ei aivan ensimmäiseksi olisi arvannut että juuri noita biisejä käytettäisiin esimerkkeinä melodiaa koskien jos kerran poppari tai epäklasari on ohjelmaa ollut tekemässä.
Sillä olishan esimerkkinä vaikkapa melodian duurista molliin ja päinvastoin veivaamisesta ollut Beatlesienkin kappaleita, vaikkapa Fool on the hill, ja varmaan sen laulun melodiassa olisi ainakin high jostain löytynyt kun kerran huumeitakin oli sen teon aikoihin bändissä käytetty, mutta että sen sijaan Händeliä, jotkut ne sitten viittii olla snobeja.
Mutta uskotaan silti, siis että kun se heppu kehui Beatlesia musikillisesti niin hän ei voi olla oikea musiikin asiantuntija, sillä jo se että kehuu Beatlesia tekee hänestä tai kenestä tahansa musiikin epäasiantuntijan riippumatta siitä mitä sanoo ja miten sanomisensa perustelee.
Mutta kumoaisit nyt silti niitä hänen väittämiään koskien Beatlesin musiikkia. Senhän pitäis olla jopa helpompaa kun kerran epäasiantuntija ne väitteet on taatusti epäasiantuntevasti perustellen esittänyt.
suhteesi Händeliin Beatles-dokkarissa kuultu maininta?
Onko Bernstein-suhde Beatles-jengillä vain sen kautta olemassa, että Bernstein nopeasti lausahti jotain positiivista Beatlesista joskus?
Ja miksi käytätte näitä aniharvoja klasaripuolen kehuja argumentteina? Eikö se todista juuri sen puolesta, että klassinen on teistäkin se varsinainen auktoriteetti? Miksette vetoa rock-lehdistöön ja radiotoimittajiin, jotka popkansalle kiven kovaa julistavat Beatlesin erinomaisuutta - koskako tälläkään jengillä ei ole klasaritietämystä eikä muunkaanlaista arvovaltaa?
PS. Kaikki klassinen taide hakkaa mennen tullen Beatlesin, joka on todella kevyttä ja jonka pitäisi toimia vain siltana sitä huonommasta popista taiteeseen. Moni on todennut "miksi kuuntelen poppia, kun sieltä ei Beatlesia parempaa löydy?" - sen jälkeen löydetään nimensä mukaisesti Taidemusiikki - ja se onkin sitten menoa palatsiin, taidemusiikin kestävään palatsiin.
Yhtäkkiä, kauneimmatkin Beatles-laulut eivät tunnu niin hienoilta. Raakaa?
Loppukaneetti: Juuri tästä "raakuudesta" on kyse. Ei tahdota tunnustaa että niin kovan rakkauden ja ihailun kohde kuin Beatles onkin amatöörimuusikko! Klassiseen verrattuna ero on todella ISO, mutta jäljelle jää kysymys: mikset voisi rakastua parempiin säveltäjiin? Pelkkä musahan se kriteeri on, eikö niin?
Ja höpöti pöpöti. Beatlesin jäsenet hankkivat elantonsa musiikista - he olivat ammattimuusikkoja.
Mikään klassinen musiikki ei hakkaa mennen tullen Beatlesia jos niitä keskenään verrataan käyttäen esim vaikkapa avointa rock-asteikkoa.
Beatles rokkaa - Beethoven ei.
Beatles rokkaa - Haydn ei.
jne, jne. Niinpä kaikki klassinen musiikki, siis peräti 100% klassisesta musiikista on huonompaa musiikkia kuin Beatles, jos käytämme avointa rock-asteikkoa. Ja muitakin vastaavan tuloksen antavia asteikkoja löytynee - tosin päinvastaisen tuloksen antavia asteikkoja ehkä löytyy myös.
Onko avoin rock-asteikko sitten absoluuttinen totuus koskien musiikkia. Ei. Onko mikään muukaan asteikko jolla me musiikkien keskinäistä paremmuutta voisimme mittailla sitten yhtään sen abosluuttisempi kuin avoin rock-asteikko? Ei.
Tahtoo siis sanoa että se eri musiikkien tai sävellysten keskinäinen paremmuus riippuu siitä mistä se roikkuu. Kun mitään Pariisiin säilöttyä absoluuttista perusmittaa siitä millä eri musiikkien paremmuutta voitaisiin mitata ei ole, niin silloin kulloinkin saatu mittaustulos on enemmän tai vähemmän makuasia eikä milloinkaan absoluuttinen totuus.
Kun minä väitän että Beatleslaulu She loves you on musikillisesti parempi kuin Beethovenin 5 sinfonia, koska She loves you sopii suihkussa laulettavaksi, mutta Beethovenin 5.sinfonia ei, niin tällä nimenomaisella mitta-asteikolla olen väitteineni perustellusti oikeassa. Jollakin toisella mitta-asteikolla saattaisin mainittujen biisien paremmuudesta kiistellessä ehkä olla ihan perustellustikin väärässäkin, mutta kun kerran mitään absoluuttista mitta-asteikkoa asiaa koskien ei ole, niin mitään lopullista tuomiota asiassa ei kertakaikkiaan myöskään voida antaa. Ja näinollen loputon eipäs-juupastelu asiassa on pelkästään tyhmää.
"No hei: oon mäkin ton dokkarin nähnyt. Siinä tuo epäklasari kertoo perusjuttuja soinnuista ja ymmärtämättä modernismia haukkuu sen pystyyn. "
"Kyseessä on popmies,..."
Löyty Youtubesta tuon epäklasarin ja popmiehen säveltämää musiikkia, mies nimittäin on pääammatiltaan säveltäjä.
http://www.youtube.com/watch?v=4yubFUGR0_0
Eipä ollut kovin rokkaavaa tai edes poppahtavaa, ja silti siinä ohjelmassaan oikein kunnolla kehu Beatlesia. Ja siis piti Beatlesia tärkeimpänä yksittäisenä tapahtumana länsimaisen musiikin historiassa sitten Beethovenin. Mutta saa sitä aiheesta toistakin mieltä olla jos pystyy perustellen sen tekeen.
poppari hieman lisää.
Missä kohtaa dokkaria tuo mies vertaa muka vertaa pop-Beatlesia Beethoveniin? Ja oletko tulkinnut vertauksen aivan oikein? Älyätkö laisinkaan että tämä on yhden miehen juontama dokumentti, joka on tehty alottelijoille, niille jotka eivät tiedä mitään perinteisistä sointutehoista, siis näistä aivan perusjutuista, toonikasta yms. - ainakin dokkari selittää näitä asioita maallikoille yksinkertaiseen tapaan.
(Simppeli kerronta ja yksinkertaiset asiat tuovat mieleen dokumenttin aiheen)
Tuo sälli katsoi Beatlesin merkitykseksi popgenren tason nostamisen (ihan totta) ja sen että he tekivät hyviä lauluja tonaalisesti keskellä atonaalisempia virtauksia - toisaalta eihän pop-kenttä ole koskaan ole atonaalista säveltänytkään, eikä siinä sinällään mitään. Mutta epäilen että Lennon-mccartney edes tiesivät mistä on kyse. :D
Ammut nyt silti vähemmän ohi kuin tavallisesti. Pari poimintaa jos kaivelet esiin, vastaat jo kysymykseen joka on esitetty, mikä olisi ennenkuulumattoman tasokasta keskustelukäyttäytymistä palstalla.
Beethovenin viitonen on kaikin tavoin parempi, se sopii ehdottomasti paremmin myös suihkussa laulamiseen, elokuviin ja tanssimiseen, eli kaikkiin kevyempiin tarkoituksiin.
Mikään ei ole surullisempaa kuin puuppaava poiuytklasariopiskeiljarealismialeidigagga anaalisoimassa musiikkia.
Sinä poiuytklasariopiskelijarealismialeidigagga, joka viljelet täällä "musiikkitietämystäsi", voisitko ystävällisesti tarkistuttaa kuinka monta kävijää löytyy anaalistasi.
Eli jälleen uusi esimerkki siitä, kuinka suunnattoman typerä ja musiikkia ymmärtämätön on poiuytklasariopiskelijarealismialeidigagga, joka klasarin heikentämänä laskee housuihinsa.
Siinä oiva esimerkki Beatlesfanien tasosta: asennetta tarkistaa omia arvostusperusteita ei ole, sehän olisi aivan liian vaivalloistakin.
Parempi vaan kuunnella rookkia, juoda kaljaa ja kuluttaa muutakin viihdettä. Siinähän se, rookaarin koko elämän "sisältö" kaikkinensa. Tässä on kyllä kovin vaikea nähdä suurtakaan eroa huutaako kaapeista Beatles vai Popeda, loppujen lopuksi.
Voisikohan rookkareitten pinttynyt käsitys 'korkeakulttuurista' todellisuudessa nousta rookkareiden orastavasta itsetuntemuksesta? Sikäli kun "ajatus"maailma ja elämänsisältö ovat tuota edellistä (ja monia, monia muita aiempia kirjoituksia) mukailevia, niin johtopäätös tilanteesta on suorastaan kiusallisen helppo tehdä.
Toisaalta voimme jälleen kerran todeta, että miksi yrittää laajentaa ja nostaa rookkareitten musiikillista kompetenssia jos kapasiteettia ei yksinkertaisesti löydy? Eihän ole kovin mielekästä havaita toistuvasti tuota jääräpäistä alkeellisuutta, jossa kaikella mahdollisella ulkomusiikillisella tyhjyydellä heitetään lapsellisia "vasta-argumentteja".
Onneksemme tämä yksipuoleinen ja luonteelta pysyvältä näyttäytyvä rook -tartunta ei koske aivan kaikkia yksilöitä.
J.K. Tuskinpa tilanne niin onnellinen voisi olla, että rookkareista täällä vastailee alkuihmistyyliin vain yksi Beatlesfani lukuisine sivupersoonineen (rookkarin terminologiaa lainatakseni). Jos näin kuitenkin (sittenkin) olisi, niin meillä lienee edelleen toivoa näkökulman laajenemisesta...
J.K.....näkökulman laajenemisesta?....no,huhhuh....kaada itselles vaan klasarihemmo...noin rajottunut,kuin sun ajatusmaailmasi on,niin tulee mieleen välillä,et taitaa sittenkin olla pelkkä huomionkipeä provoilija,sillä voiko kukaan oikeasti olla noin ahdasmielinen.....huoh...
Klasaripelle on sairaan ahdasmielinen eikä suvaitse muiden näkökulmia, ellei ne käy yksiin hänen "ajatustensa" kanssa.
Hänellä on vain yksi totuus. Se totuus on Rautavaara. Komppaa sokeasti Rautavaaran "ajatuksia" Beatlesista. Eräänlainen sokea fanaatikkko siis.
Klasaripellellä ei todellisuudessa ole itseopittua tietoa musiikin teoriasta ja soittamisesta. Ei hallitse mitään soitinta.
johonkin lehteen painetut näkemykset ovat ehkä olleet liioiteltuja - olen ainakin lukenut niin ettei toimittaja olisi ihan pysynyt huumorin perässä.
Kuten kaikki klasarit, Einojuhani Rautavaara ilman muuta tunnistaa kuitenkin laatuerot klassisen ja popin välillä. Niinpä hänkin ihan suoraan asiaa tiedusteltaessa tokaisi, että ei hän arvosta Beatlesiakaan.
Ja miksi arvostaisi? Dokkaristakaan ei tule mitään sellaista esille: melodisten poplaulujen tekeminen ei ole klassisessa mittakaavassa meriitti.
Sen sijaan Rautavaaran asenteiden fanaattiseen kopioimiseen sanoisin, että minä puolestani arvostan Beatlesia. SUHTEESSA genreensä he olivat mainioita vesseleitä. Rajansa kaikella - yliarvostaminen ja tiedonpuute sekä puhdas typeryys yhdistävät nolostuttavasti palstan Beatles-fanaatikoissa.
Se tulee esille likimain kaikissa Beatles-pontero-poop-jengin kirjoituksissa, jotka eivät koskaan tartu itse kysymyksiin (kuten Miksi et kuuntele taidemusiikkia?). Epäilemättä myös seuraava ponteropostaus ampuu pahasti ohi.
Kai se syy on se ettei uskalleta myöntää että klassinen pelottaa laadussaan ja vaikeudessaan. Ei jakseta tutustua, kuten kollegain totesi; vaivalloista.
Miksi kuuntelisin paskaa kuten Rautavaaraa - paitsi Tapio Rautavaaraa, miesten miestä.
Miksi pastaa? Ei edes melodiaa....
Beatlesponterolaiset myös viljelevät ahkerasti tätä pelle -käsitettä. Pellejä ovat siten siis ne, jotka tuntevat Beatlesin läpikotaisin vuosikymmenten ajalta, mutta arvostavat silti klassisen monin verroin korkeammalle.
Nämä pellet ovat ponterolaisten mukaan myös niitä, jotka ilmentävät sitä todellista ahdasmielisyyttä. Ahdasmielisyyttä olisi siten näkemys, jossa kahteen eri alueeseen perehtymisen seurauksena toista näistä on aidosti - ja kokemusperäisesti - pidettävä toista arvokkaampana. Kääntäen ahdasmielisyyttä ei olisi se, että huolimatta kiistattomista laadullisista eroista molempia pidettäisiin saman arvoisina. Edellä mainittu olisi siis todellisuutta SILLÄ EDELLYTYKSELLÄ, että omaa riittävää kompetenssia kummankin alueen arvioimiseksi.
Kuinka on sitten asianlaita siinä todellisuudessa, jossa toista näistä alueista ei lainkaan tunnettaisi? Jos ja kun Beatlesponterolaisten klassisen tuntemus on lähellä nollatasoa, niin mistä - jos ei ahdasmielisyydestä itsestään - voisi olla seurausta tuo selväksi tullut negatiivinen asennoituminen koko klassisen kenttään?
Vieläkin jaksaa muuten hämmästyttää tuo ponterolaisten pika-analyysien ja (tyhmien)yleistysten tekemisen automatiikka. Mistähän ponterolaisista osa on päätynyt siihen käsitykseen, että klassisen puolestapuhujat eivät soittaisi mitään instrumenttia itse tai kirjoittelisivat tänne huomionkipeydessään tai olisivat edelleenkin vain se yksi ja sama persoona monien nimimerkkien takana?
Beatlesponterolaiset myös viljelevät ahkerasti tätä pelle -käsitettä. Pellejä ovat siten siis ne, jotka tuntevat Beatlesin läpikotaisin vuosikymmenten ajalta, mutta arvostavat silti klassisen monin verroin korkeammalle.
Nämä pellet ovat ponterolaisten mukaan myös niitä, jotka ilmentävät sitä todellista ahdasmielisyyttä. Ahdasmielisyyttä olisi siten näkemys, jossa kahteen eri alueeseen perehtymisen seurauksena toista näistä on aidosti - ja kokemusperäisesti - pidettävä toista arvokkaampana. Kääntäen ahdasmielisyyttä ei olisi se, että huolimatta kiistattomista laadullisista eroista molempia pidettäisiin saman arvoisina. Edellä mainittu olisi siis todellisuutta SILLÄ EDELLYTYKSELLÄ, että omaa riittävää kompetenssia kummankin alueen arvioimiseksi.
Kuinka on sitten asianlaita siinä todellisuudessa, jossa toista näistä alueista ei lainkaan tunnettaisi? Jos ja kun Beatlesponterolaisten klassisen tuntemus on lähellä nollatasoa, niin mistä - jos ei ahdasmielisyydestä itsestään - voisi olla seurausta tuo selväksi tullut negatiivinen asennoituminen koko klassisen kenttään?
Vieläkin jaksaa muuten hämmästyttää tuo ponterolaisten pika-analyysien ja (tyhmien)yleistysten tekemisen automatiikka. Mistähän ponterolaisista osa on päätynyt siihen käsitykseen, että klassisen puolestapuhujat eivät soittaisi mitään instrumenttia itse tai kirjoittelisivat tänne huomionkipeydessään tai olisivat edelleenkin vain se yksi ja sama persoona monien nimimerkkien takana?
Olet todennut, että täällä ei pidetä klassisesta musiikista, eikä siitä myöskään haluta keskustella. Tarkka havainto, sillä tämä on Beatles-palsta. Keskustelujen pääpaino on Beatlesin musiikissa ja siihen liittyvillä ihmisillä, ym. Se ei tarkoita klassista musiikkia, joten turha ruveta hulluna vaatimaan analyyseja Beatlesin ja Mozartin musiikin eroista.
Sinä olet ahdasmielinen, yksi ja sama häiriintynyt persoona monien nimimerkkien takana. Et osaa mitään muuta kuin jankuttaa klassisesta.
En ole vieläkään se yksi ja sama persoona; suosittelen tekemään hieman selvitystyötä ja vertailemaan kirjoitustyylejä näiden klassista puolustavien kirjoitusten osalta. Luulen, että Beatles -tason järjenjuoksukin riittää havaitsemaan erot eri kirjoittajien välillä - ja ainakin osoittamaan sen, että kirjoittajia on useampi kuin yksi.
Mitä jankaamiseen tulee, niin Beatlessakki on kunnostautunut juuri siinä erinomaisen hyvin. Klassisen puolestapuhujat sen sijaan tuovat esiin asiaperusteita musiikillisista lähtökohdista - ja vieläpä mahdollisimman laajasta näkökulmien kirjosta tarkasteltuna.
Jatkuva vetoaminen ahdasmielisyyteen ja jankkaamiseen on puhtaasti osoitus vain siitä, että erilaisten näkemysten esittäjät tulisi savustaa ulos fanipalstoilta. Tämä suvaitsemattomuus on tietysti ymmärrettävää poppipiireissä, jotka valkoisten rokkia harrastavina pitävät itseään sekä suvaitsevaisina että omaperäisinä. Tosiasiassa hei eivät vieläkään ole huomanneett uuden maailman markkinamiesten tekemään harhautustemppua. Siinä viihdekulttuurin tuotokset on asetettu ylihinnoiteltuina kuluttajien tarjolle 'annettuna tekijänä', johon muka ei löytyisi vaihtoehtoja. Heille sopii varsin mainiosti se, että kuluttaja ei koskaan tulisikaan tietoiseksi mistään paremmasta, siis sellaisesta, jonka luomisessa raha ja kaupaksimenevyys eivät näyttele edes osaroolia.
Niin, ja edelleenkin myös Beatlespalstoilla on täysin luvallista, asiallista ja perusteltua asettaa Beatles myös laajempaan musiikilliseen vertailukontekstiin. On tietysti Beatlessakin kannalta vahinko, että eritoten klassisen ilmaisun kanssa tässä vertailuasetelmassa paljastuvat valtavat laadulliset erot Beatlesviihteen ja klassisen ilmaisun välillä.
Aina vain maristaan!
Beatles-fanit ovat itsestään ja lempparistaan yleensä aika ylpeitä! Luulisi että jengi uskaltaisi keskustella ja jopa suorittaa vertailua minkä tahansa kanssa, kun kerta Beatlesia maailman napana pitävät - mutta selvähkösti nämä Beatles-fanit taitavat itsekin ymmärtää, että taidemusiikin säveltäjät ovat jollain tapaa "pelottava" vastus.
Toisaalta ponterosta ei tahdota liikahtaa; silloin petetään itseä. Tiedetään että isossa maailmassa on jotain jolle Beatles ei poplauluineen mahda mitään, mutta jatkuva hokeminen aiheen ohi kanssakumppanien kanssa antaa turvaa ja vakaumuksen, että pontero is the place to be! :D
Naurettavin käänne palstan ohiampumisessa on minusta ollut Intialaisen ja kiinalaiset taidemusiikin ottaminen esille. Enpä oikein usko että Beatles-ihmisillä on tästä alueesta paljoakaan kokemusta, mutta koska harvalla suomalaisella on, voidaan ikään kuin taidemusiikin valtavat tasoerot poppiin nähden kuitata sillä. "Tutustuisit intialaiseen musiikkiin", kuuluu kehotus ihmiseltä, jolle vain amerikkalaislähtöinen hittimusiikki on tuttua (tai tietysti briteissä, suomessa, ruotsissa tai ausseissakin on voitu tuo listakama "säveltää", mutta kyllä se jenkkiys siellä aina on, beatlesinkin koko esikuvien litannia on yhdysvalloista)
Taivaan tosi:.....klasaripotero ei ole hyvä paikka olla...ja sen huomaa... :)
Naurettavin käänne palstan ohiampumisessa on ollut klassisen musiikin ottaminen esille. Enpä oikein usko, että Beatles-ihmisillä on siihen mielenkiintoa, koska he haluavat kuunnella Beatlesia ja muuta hyvää musiikkia. Klassinen musiikki voidaan kuitata olan kohautuksella.
Taidat pikemminkin olla jo aika väsynyt Beatlesin veivaamiseen; sehän olisikin sitten lupaava merkki tulevaisuutta ajatellen.
Muutoksen siemenet kun itävät aina myös väsyneessä ja kyllästyneessä olotilassa...
Eiköhän se ole se piristävä avaus näihin ikuisiin illuusiojuttuihin siitä Beatlesin maailmanneroudesta.
Hyvä musiikkihan on kuitenkin loppupelissä ihan muualla: Beatlesilla ja popilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Kaupallinen viihde on sitten eri asia, sitähän voi olla huonoa tai vähän parempaa - jälkimmäinenkään ei tosin ole kovin hyvää ja sitäkin on kovin vähän vuosikymmenten saatossa tehty.
Aina kannattaa herätellä myös lintukotoa, niin ikävältä kuin se Beatlesfanista aluksi tuntuukin. Alun upsettien jälkeen siellä kuitenkin itää se muutoksen ja kehityksen siemen, sittenkin!
Taidat pikemminkin olla jo aika väsynyt Beatlesin veivaamiseen; sehän olisikin sitten lupaava merkki tulevaisuutta ajatellen.
Muutoksen siemenet kun itävät aina myös väsyneessä ja kyllästyneessä olotilassa...
Taidat pikemminkin olla jo aika väsynyt Beatlesin veivaamiseen; sehän olisikin sitten lupaava merkki tulevaisuutta ajatellen.
Muutoksen siemenet kun itävät aina myös väsyneessä ja kyllästyneessä olotilassa...
kuuntelevat ymmärtävät sen rikkauden.
Tätä aluetta ei kannata todellakaan jättää koluamatta, se on lakkaamattoman rikas kenttä!
harrastaneet musiikkia (kuulijoina) niin että etsitään melko usein tietoisesti uutta.
Siis että kun on kuunneltu jotain musiikkia, vaikka Abbaa ja Michael Jacksonia, ja kyllästytty niihin vähäsen, mietitään mikä voisi olla seuraava artisti. Sitten löydetään vaikka Beatles, Beach Boys ja Stevie Wonder. Ne voitaisiin löytää esimerkiksi jonkun internetin palvelun kautta: "löydä samankaltaisia artisteja".
Tällainen uusiutuva musiikinystävä päätyy jossain vaiheessa miettimään muuta kuin populaarimusiikkia. Hän on myös kykenevä totuttelemaan ja paneutumaan, ei tyrmää uutta ensikuulemalla.
Ajan kanssa tämä tyyppi päätyy klassisen musiikin maailmaan. Ja sieltä ei tarvitse koskaan poistua: koska klassinen on rikkain genre (rizzest zaanre).
kerro lisää klassisen rikkaudesta.
Kysy mitä vain.