Minä aikoinaan löysin IMVU- nimisen virtuaalimaailman ja se helpotti todella paljon yksinäisyyden tunnettani. Sosiaalista elämää kun ei ollut edes nimeksi, niin päätin luoda itselleni uuden, virtuaalisen elämän. Tuunasin avatareni sellaiseksi miltä olen aina halunnut näyttää. Aluksi olin sielläkin yksinäinen, mutta parin viikon sisällä löysin kavereita ja muodostin tiiviin ystäväpiirin. Olimme kuin pieni perhe, kaikki olimme online noin 12 tuntia päivässä jutellen ja roolipelaten ja omaa hahmoa ja kotia tuunaillen. Ne olivaat hyviä aikoja. Eikä minua kiinnostanut se, että se ei ollut todellista. Koska se oli parempaa kuin todellisuus.
Nyt en pysty kyseistä ohjelmaa enää käyttämään nettiyhteys ongelmien takia, joten olen siirtynyt pelaamaan world of warcraftia. Todella mukavaa puuhaa ja kanssa lievittää kunnolla yksinäisyyttä, kun on se oma hahmo jolla on paljon tehtäviä ja oma kilta. Kuuluun siis johonkin sosiaaliseen piiriin, eli en ole täysi hylkiö. Vaikken varsinaisia kavereita ole saanut, vaan kuten oikeassakin elämässä tykkään puuhailla yksin, se että kuulun kiltaan tuntuu hyvältä.
Virtuaalitodellisuus on myös eräänlainen todellisuus ja suosittelen sitä kaikille yksinäisille. Voit olla juuri sellainen mitä olet aina halunnut olla, eikä kenenkään tarvitse tietää totuutta. Virtuaaliystävyydet ovat ihan yhtä arvokkaita kuin aidot ystävyydet, ja niitä voi helpommin solmia jos on ujo/sosiaalisesti ahdistunut.
Nyt en pysty kyseistä ohjelmaa enää käyttämään nettiyhteys ongelmien takia, joten olen siirtynyt pelaamaan world of warcraftia. Todella mukavaa puuhaa ja kanssa lievittää kunnolla yksinäisyyttä, kun on se oma hahmo jolla on paljon tehtäviä ja oma kilta. Kuuluun siis johonkin sosiaaliseen piiriin, eli en ole täysi hylkiö. Vaikken varsinaisia kavereita ole saanut, vaan kuten oikeassakin elämässä tykkään puuhailla yksin, se että kuulun kiltaan tuntuu hyvältä.
Virtuaalitodellisuus on myös eräänlainen todellisuus ja suosittelen sitä kaikille yksinäisille. Voit olla juuri sellainen mitä olet aina halunnut olla, eikä kenenkään tarvitse tietää totuutta. Virtuaaliystävyydet ovat ihan yhtä arvokkaita kuin aidot ystävyydet, ja niitä voi helpommin solmia jos on ujo/sosiaalisesti ahdistunut.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sori, mutta taidat olla koukussa nettiin ja peleihin. Ei ole tervettä, vaikka se juuri nyt hyvältä tuntuukin. Kannattaa ihan oikeasti rajoittaa tuota touhua ja mahdollisesti jopa hakea apua, jos sulla ihan oikeesti menee 12 tuntia päivässä tuohon.
Virtuaalimaailmassa on niin hyvät kuin huonot puolensa. Sitä voisi verrata jonkin sortin huumeeksi josta ei jää oikein mitään jäljelle mutta toisaalta se piristää oloa kummasti. Varsinkin kun ulkopuolinen maailma on varsin tyly niille joilla ei ole kaikki asiat kohdillaan.
Toisaalta tuo virtuaalimaailma on vain "virtuaalimaailmaa" ja sillä tavalla siihen pitäisi suhtautuakin.
Sitä ei tarvitse "hylätä" mutta siitäkin huolimatta jos se hylkääminen on ainoa keino aktivoitua todellisuudessa niin se on kannattava päätös.
Pidemmän päälle ihminen ei selviä pelkästään virtuaalitodellisuudessa vaan tarvitaan mukaan jotakin konkreettistakin. Jossakin vaiheessa alkaa itseäkin ahdistaa kaikki asiat kun kyllästyy siihen virtuaalisuuteen. Eikä tällöin oikein tiedä miten suhtautua ympäröivään maailmaan (vihamielisyys ei ole kadonnut minnekkään vaan päinvastoin vain lisääntynyt).
Todellisuuksiakin on silti useanlaisia ja kuten sanonta kuuluu niin "toisen roska on toisen aarre". Tällä lailla pitäisi suhtautua myös ympäröivään todellisuuteen eli vaikka olisi vihattu lähes kaikkien ihmisten mielestä niin silti pitäisi ainakin jossakin syvällä sisimmässään ajatella että pystyy olemaan jonkun ihmisen kanssa väleissä.
Kuitenkin tuo yhdessä oleminen päihittää moninkerroin yksinäisyyden (siis jos on sellaisen henkilön kanssa tekemisissä jonka kanssa tulee hyvin toimeen).
Sen takia suositeltavaa olisikin yrittää tutustua rohkeasti myös muihin ja panostaa siihen todella paljon. Koska se tuntuu pidemmän päälle paremmalta kuin hetkellinen "hyvänolon tunne".
jaa no, tykkään kyllä pelata pelejä tietsikalla, mutta lähinnä yksinpelejä. mulla ei ole siinä mukana sosiaalista puolta, enkä edes halua sitä. oon toki pelannu moninpelejä, mutta se on yleensä ihan tuskaa joidenki randomeiden kanssa. niistä huomaa heti, ettei ne ole osa pelimaailmaa, ja se rikkoo mun immersion välittömästi. muutaman samanhenkisen tosielämän kaverin kanssa ois kiva pelata, sillon vois tiiminä sulautua siihen virtuaalitodellisuuteen eikä kukaan rikkois illuusiota. tämmösii kavereit mulla ei ole, joten vedän sit yksin. mä oon kans huono tutustumaan ihmisiin netisä, kun ei mulla oikeen oo mitään puhuttavaa kellekään. en kato leffoja, en kato telkkua, en käy tapahtumissa... ei mulla oo mitään juteltavaa kenenkään kanssa.
Kaikki pyytää IMVUssa keveriks: Micizaur
Mikä tämä IMVU oikein on? Onko se joku tietokonemaailma.
Juu Imvu on sellainen 3D-ohjelmisto jossa voit luoda oman avatarin..
Millainen on ”avatar” onko se hyvä?
Eh idiootti avatar on se sun hahmos!
Eli mä siis teeskentelen siellä sellasella avatarilla?
Ei hele... et teeskentele kun olet normaalisti! Tajuatko xD
jepjep, kaikkihan siellä on normaalisti ja juuri sellaisia kuin ovat oikeassakin elämässä
eihän kukaan suunnitelmallisesti rakentaisi itselleen valheellista statusta tai täysin reaalimaailmasta poikkeavaa nettiminää
toivottavasti et koskaan tapaa niitä ihmisiä oikeasti, järkytys voi olla melkoinen
Minä pelasin imvua n. 2 v. Se on ihana 3-d peli, jossa voi luoda sellaisen virtuaalimaailman kuin haluaa. Yritin kuitenkin luoda avattarestani hiukan samanlaisen kuin itse olen ja laitoin kaiken makuni myös siihen. Pyrin olemaan oma itseni. Tiedän, että moni luo siellä sellaisen todellisuuden, joka ei vastaa omaa todellisuutta, mutta tapasin siellä sellaisiakin, jotka jonkin verran vastasivat todellisuutta. Ihmisen sielu on siellä mukana. Joten siellä monet rakastuvat, koska pelistä saa hyvin romanttisen. Itsellekin kävi niin, että rakastuin siellä ja nyt olemme yhdessä reaalielämässä. Varoituksena kuitenkin! Peli on erittäin addiktoiva. Vietin siellä monia tunteja ja se oli pois reaalielämästä. Peli ei sovi pienten lasten äideille, koska silloin reaalimaailma jää kakkoseksi. Nyt kun en enää pelaa sitä, olen helpottunut, että elämäni on todellisuudessa eikä virtuaalimaailmassa.
Jatkoa tekstiin...Niin moni ajattelee, että hullua rakastua avattareen. Ei ihminen rakastu avattareen vaan toisen ihmisen sieluun siellä. Tottakai se pitää testata reaalielämässä myös. Niin hullulta kuin se kuulostaakin. Tunne oli aito. Siis väitän, että ihminen voi rakastua toiseen näkemättä ensin,
Ja toisaalta netissä treffaillessa suositellaan yleensä tapaamaan se vastapuoli mahdollisimman nopeasti, ettei ehdi luomaan virheellisiä melikuvia...