Tällä kirjoituksella ei ole tarkoitus kysyä mitään neuvoja, mutta ajattelin kirjoittaa hieman nykyajan suhteellisen yleisestä tilanteesta monessakin parisuhteessa ja perheessä.
Alunperin olemme asuneet kaikki ajat samassa asunnossa perheen kanssa ja muutama vuosi sitten tilanne muuttui radikaalisti. Toinen sai hyvän työpaikan kaukaa toiselta paikkakunnalta (työttömyyden jälkeen) ja toinen jäi alkuperäiselle paikkakunnalle omaan työhönsä ja lasten kanssa. Toisen oli tarkoitus työskennellä vain väliaikaisesti muualla ja päästä sitten lähemmäs töihin kun töitä vaan löytyy. Ei ole löytynyt ja väliaikaisesta työpaikasta tuli pysyvä ja vakituinen. Nyt on sitten kaksi asuntoa ja ainoastaan vapaapäivät ja lomat vietetään yhdessä.
Tilanne on aika jumissa ja muutto samalle paikkakunnalle tällä hetkellä näyttää siltä, että toisen on luovuttava omasta vakituisesta työpaikastaan ja hypättävä lähinnä toisen tulojen varaan ja vieraaseen ympäristöön pois tukiverkoston ulottuvilta. (omat vanhemmat, kaverit) Yrityksistä huolimatta ei toinen ole onnistunut löytämään töitä tulevalta uudelta paikkakunnalta ja työnhakukin on hankalaa pitkien etäisyyksien vuoksi.
Näyttää siltä, että vaihtoehtoina on ainoastaan huonoja vaihtoehtoja. Ihmetyttää, kun ihmisiä kehotetaan muuttamaan työn perässä, mutta ei ilmeisesti huomioida sitä, että kaikki eivät ole sinkkuja ja valmiita samantien nostamaan kytkintä. Usealla on jo perhe ja päätösten teko ei ole kovin helppoa. Puhuttaessa eläkeiän nostamisesta, pitäisin tärkeämpänä niiden työpaikkojen määrän nostamista, joissa sitten voisi olla pitempään töissä. Jotenkin tuntuu, että nykyään on homma karannut aivan käsistä ja ei tiedosteta todellisia ongelmia vaan vaahdotaan kaikesta epäolennaisesta.
Tänään tuli taas shokki monelle paikkakunnalle varuskuntien lakkauttamisuutisten myötä sekä Nokian tulevien irtisanomisien muodossa. Voimia vaan teille, jotka saatte kärsiä näistä "säästöistä".
Syy miksi laitoin tämän kirjoituksen tälle palstalle on se, että kaikesta meidän tilanteeseen liittyvästä negatiivisten asioiden summasta huolimatta perhe on pysynyt kasassa ja toivo parempaan elämään on säilynyt. Kaikki järjestyy aikanaan kun on kärsivällisyyttä.
Te, joilla kaikki perusasiat näyttävät olevan kunnossa, olkaa tyytyväisiä ja kiitollisia siitä. Te, joilla on vastaava tilanne kuin meillä, koittakaahan jaksaa ja pitää parisuhde ja perhe kasassa.
Alunperin olemme asuneet kaikki ajat samassa asunnossa perheen kanssa ja muutama vuosi sitten tilanne muuttui radikaalisti. Toinen sai hyvän työpaikan kaukaa toiselta paikkakunnalta (työttömyyden jälkeen) ja toinen jäi alkuperäiselle paikkakunnalle omaan työhönsä ja lasten kanssa. Toisen oli tarkoitus työskennellä vain väliaikaisesti muualla ja päästä sitten lähemmäs töihin kun töitä vaan löytyy. Ei ole löytynyt ja väliaikaisesta työpaikasta tuli pysyvä ja vakituinen. Nyt on sitten kaksi asuntoa ja ainoastaan vapaapäivät ja lomat vietetään yhdessä.
Tilanne on aika jumissa ja muutto samalle paikkakunnalle tällä hetkellä näyttää siltä, että toisen on luovuttava omasta vakituisesta työpaikastaan ja hypättävä lähinnä toisen tulojen varaan ja vieraaseen ympäristöön pois tukiverkoston ulottuvilta. (omat vanhemmat, kaverit) Yrityksistä huolimatta ei toinen ole onnistunut löytämään töitä tulevalta uudelta paikkakunnalta ja työnhakukin on hankalaa pitkien etäisyyksien vuoksi.
Näyttää siltä, että vaihtoehtoina on ainoastaan huonoja vaihtoehtoja. Ihmetyttää, kun ihmisiä kehotetaan muuttamaan työn perässä, mutta ei ilmeisesti huomioida sitä, että kaikki eivät ole sinkkuja ja valmiita samantien nostamaan kytkintä. Usealla on jo perhe ja päätösten teko ei ole kovin helppoa. Puhuttaessa eläkeiän nostamisesta, pitäisin tärkeämpänä niiden työpaikkojen määrän nostamista, joissa sitten voisi olla pitempään töissä. Jotenkin tuntuu, että nykyään on homma karannut aivan käsistä ja ei tiedosteta todellisia ongelmia vaan vaahdotaan kaikesta epäolennaisesta.
Tänään tuli taas shokki monelle paikkakunnalle varuskuntien lakkauttamisuutisten myötä sekä Nokian tulevien irtisanomisien muodossa. Voimia vaan teille, jotka saatte kärsiä näistä "säästöistä".
Syy miksi laitoin tämän kirjoituksen tälle palstalle on se, että kaikesta meidän tilanteeseen liittyvästä negatiivisten asioiden summasta huolimatta perhe on pysynyt kasassa ja toivo parempaan elämään on säilynyt. Kaikki järjestyy aikanaan kun on kärsivällisyyttä.
Te, joilla kaikki perusasiat näyttävät olevan kunnossa, olkaa tyytyväisiä ja kiitollisia siitä. Te, joilla on vastaava tilanne kuin meillä, koittakaahan jaksaa ja pitää parisuhde ja perhe kasassa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.