Olen kysynyt sinulta aiemminkin joskus vuosi sitten. Näkymät eivät olleet kovin valoisat. Tilanteeni on sellainen, että olen masennuksen takia sairaslomalla. En ole kylläkään vielä koskaan päässyt työuraa aloittamaankaan, eli olen työttömyydestä sairaslomalla ja tulot sen mukaiset :/
Tuntuu, että mikään ei voi kohdallani muuttua parempaan enää. Elämä on taistelua selviytymisestä ja vaikka päivittäin tsemppaan itseäni, se ei enää kanna kovin pitkälle. Lpaset on ainoa valopillku ja yritän antaa heille aikaa ja energiaa, jotta saisivat onnellisen lapsuuden. Oma lapsuuteni oli kai se suurin masennustekijä, mutta jatkuuko tämä elämäni loppuun asti?
Jäänkö lopulta sairaseläkkeelle työkyvyttömyyden takia? En toivonut sellaista elämää, mutta ehkä se oli jotenkin odotettavissa jo lausta asti.
Tuntuu, että mikään ei voi kohdallani muuttua parempaan enää. Elämä on taistelua selviytymisestä ja vaikka päivittäin tsemppaan itseäni, se ei enää kanna kovin pitkälle. Lpaset on ainoa valopillku ja yritän antaa heille aikaa ja energiaa, jotta saisivat onnellisen lapsuuden. Oma lapsuuteni oli kai se suurin masennustekijä, mutta jatkuuko tämä elämäni loppuun asti?
Jäänkö lopulta sairaseläkkeelle työkyvyttömyyden takia? En toivonut sellaista elämää, mutta ehkä se oli jotenkin odotettavissa jo lausta asti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tärkeintä Sinulle olisi tapahtumien, asioiden ja oman itsesi hyväksyminen. Asioista ei tarvitse pitää, mutta hyväksyminen on oman henkisen ¨kehityksen ehto. Sinulla on edessäsi paljon hyvää ja hyviä hetkiä - ja jokin askareen tai harrastuksen kaltainen työ on edessäsi ja se on jopa tarkoituksellinen. Jaat myös jossain vaiheessa elämäsi itseäsi hieman nuoremman ja lempeän miehen kanssa.
Tärkeintä olisi, että hyväksyisit elämän sellaisena kuin se on annettu ja miettisit kiitollisuuden aiheita. Siten lähettäisit hyvää energiaa omalle tulevallesi. Ja siellä tulevassa kaikki on mahdollista..... Iloa ja valoa päiviisi.
Kiitos todella nopeasta vastauksesta!
Yritän hyväksyä itseni tällaisena. Vaikeus onkin hyväksyä oma työkyvyttömyys, joka kai kuuluu olennaisena osana itseeni. Kuitenkin pitäisi aina yrittää päästä työelämään elätteekseen itsensä ja myös lapsensa. En tiedä miten asiaan pitäisi asennoitua. Menneisyyden asiat kuitenkin osaltaan vaikuttaa edelleen itseluottamukseen ja toisiin luottamiseenkin. Helpottaisi sekin, jos tietäisi että tulen vaan harrastelemaan jotain mielenterveyttä hoitaakseni. Ei tarvitsisi koko ajan pohtia onko minusta vai ei. Ehkäpä aloitan sitten jonkin työkokeilun josta tulee tuo harrastuksen kaltainen työ.
Jaan jo nyt elämäni minua vanhemman ja joskus jopa lempeän miehen kanssa. Hän on yksi perhettä kasassa pitävä voima.
Keskity nyt lapsiisi, lapset ovat asia miksi kannattaa nousta aamulla sängystä.
Sinulle tulee elämääsi rakkaus, nouset joka aamu ylös toiveikkaana ja energisenä.
Myös sinä olet tärkeä, on myös lastesi etu että otat myös aikaa itsellesi, et muuten jaksa.
Taloutesi paranee, jotain työtä löytyy mikäli olet itsekin aktiivinen.