Kerron nyt meidän tarinan, onkohan vastaavaa olemassakaan... Lapsen isästä olen eronnut 2002. Lapsi jäi minun luokseni. Elatussopimus tehtiin, isä maksoi minulle, kuten sovittu oli. Vuonna 2006 lapsi muutti isänsä luokse ja vastaavasti minä aloin maksamaan elatuksesta. Vuosi sitten lapsi muutti akuutisti luokseni kun selvisi, että isän luona on väkivaltaa, päihdeongelmaa (avopuolisollaan) ym kaikkea pahaa mitä kuvitella saattaa viranomaisten asiaan puuttumiseen asti. Nämä kun minulle selvisivät niin hain lapsen oitis saman päivän aikana isän luota pois. (Isä oli tyytyväinen kun pääsi "eroon" lapsestaan).
Lapsen asuessa isä luona, teimme jonain kuukausina suullisia sopimuksia (MINÄ IDIOOTTI) etten suorita sovittua elatusmaksua vaan ostan rahalla lapselle tarpeellisia hankintoja. (Isä ei kaupoissa ikinä ole käynyt, joten vaatteiden ym hankinta jäi minulle)
Tänä aikana myös ostin lapselle paljon muutakin tarvittavaa, niinäkin kuukausina jolloin elatusmaksua maksoin. Lapsen tullessa minun luokseni (useamminkin kuin se joka toinen viikonloppu), minä vastasin koko ajan matkakustannuksista (40km), isä ei yhtäkään kertaa tuonut tai hakenut poikaa. Hoisin kaikki tarvittavat lääkäri ym asiat, laskuineen päivineen, lapsen puhelimen kulut ym ym. Ja niinä kuukausina se olikin ok kun oli sovittu etten isälle sitten elatusmaksua suorita.
Mutta vuosi sitten kun lapsi "kriisitilanteesta" muutti luokseni, alkoi isä jonkin ajan kuluttua perimään ulosoton kautta maksuja, joita en ollut suorittanut yhteisen sopimuksemme mukaan. Olin aivan pöyristynyt, summa oli suuri, vaikkei kuukaudessa paljoa ollutkaan, mutta korot oli laskettu päälle. Hain apua oikeusaputoimistosta, mutta siellä oltiin sitä mieltä, että suullisesta sopimuksestamme täytyisi olla todisteita. Mitään kirjallistahan ei ollut, minä tyhmä olin luottanut isän sanaan, eikä edes ollut tullut mieleenikään, että joskus voisi käydä näin. Todisteina oli vain maksettuja laskuja ( mm. suuria lääkäri- ja lääkekuluja) ja ihmisten sana siitä, että olen lapselle aina kaiken tarvittavan ostanut jne.
Isälle asiasta puhuin, mutta hän on sitä mieltä, että rahat hänelle kuuluu emmekä ole mitään koskaan keskenämme sopineetkaan. Toisin sanoen tämä on kosto minulle siitä, että lapsi on äkkinäisesti hänen luotaan viety ja ongelmia on seurannut asian suhteen muutenkin. (Isän perheestä teki koulukuraattori lastensuojeluilmoituksen ja isän määräaikaista työsopimusta ei jatkettu ja uskon täysin siihen, että se johtuu kaikista ongelmista mitä heillä kotonaan on)
Nyt on siis tilanne se, että minä maksan isälle korkoineen elatusmaksuja, vaikka lapsi jo vuoden luonani asunut on. Toisin sanoen elätän siis lapseni etävanhempaa, joka ei lastaan edes halua tavata. Vuoden aikana ovat tavanneet mummolassa kaksi kertaa.
Virheen ja ison sellaisen olen tehnyt siinä, että olen luottanut koskaan hänen sanaansa. Nyt siitä saan isosti maksaa. Tilanteeni hyvin ymmärtävät kaikki, jopa ulosottomies on pöyristynyt isän käytöksestä. (Sanoo suoraan, että rahat kuuluvat hänelle, korkoineen) Vaikka eihän asia edes niin ole vaan elatusmaksuhan kuuluu nimenomaan lapsen elatukseen. Josta minä myös suurilta osin olen vastannut lapsen asuessa isän luona.
Olen tässä pohtinut josko asiaa yrittäisi viedä käräjille asti. Onhan tämä niin helvetin hullunkurista, että maksan elatusta isälle kun lapsi asuu luonani. Tämä on niin kohtuutonta kun en ole edes tahallani jättänyt mitään maksamatta vaan yhteisestä sopimuksesta! Ymmärtäähän sen jo siitäkin, että jos olisin tahallani laiminlyönyt maksuja niin kyllä isä olisi jo aikanaan niitä lähtenyt perimään eikä olisi odottanut vuosia ennen kuin lähtee toimenpiteisiin! Mutta tosiaan, tämä on kosto ja saapahan nyt rahaa kun ei töissäkään ole.
Olen neuvoton enkä tiedä mitä tehdä. Alistunko kohtalooni ja "elätän" lapseni isää? Vai yritänkö hakea oikeutta itselleni ja lapselleni silläkin uhalla ettei se onnistu? Olen todella väsynyt tilanteeseen, enkä tiedä mitä tehdä. Isän kanssa ei keskustelemaan pysty, yritetty on. Hän vain myhäilee, että kuinka positiivista on kun hän nyt pystyy näin "tienaamaan"..
Kertokaa jos olette törmänneet mihinkään vastaavan laisenkaan. Olisin todella kiitollinen jos joku osaisi kertoa miten kannattaisi toimia. Itsellä ei riitä voimat enää kuin asian itkemiseen.
Lapsen asuessa isä luona, teimme jonain kuukausina suullisia sopimuksia (MINÄ IDIOOTTI) etten suorita sovittua elatusmaksua vaan ostan rahalla lapselle tarpeellisia hankintoja. (Isä ei kaupoissa ikinä ole käynyt, joten vaatteiden ym hankinta jäi minulle)
Tänä aikana myös ostin lapselle paljon muutakin tarvittavaa, niinäkin kuukausina jolloin elatusmaksua maksoin. Lapsen tullessa minun luokseni (useamminkin kuin se joka toinen viikonloppu), minä vastasin koko ajan matkakustannuksista (40km), isä ei yhtäkään kertaa tuonut tai hakenut poikaa. Hoisin kaikki tarvittavat lääkäri ym asiat, laskuineen päivineen, lapsen puhelimen kulut ym ym. Ja niinä kuukausina se olikin ok kun oli sovittu etten isälle sitten elatusmaksua suorita.
Mutta vuosi sitten kun lapsi "kriisitilanteesta" muutti luokseni, alkoi isä jonkin ajan kuluttua perimään ulosoton kautta maksuja, joita en ollut suorittanut yhteisen sopimuksemme mukaan. Olin aivan pöyristynyt, summa oli suuri, vaikkei kuukaudessa paljoa ollutkaan, mutta korot oli laskettu päälle. Hain apua oikeusaputoimistosta, mutta siellä oltiin sitä mieltä, että suullisesta sopimuksestamme täytyisi olla todisteita. Mitään kirjallistahan ei ollut, minä tyhmä olin luottanut isän sanaan, eikä edes ollut tullut mieleenikään, että joskus voisi käydä näin. Todisteina oli vain maksettuja laskuja ( mm. suuria lääkäri- ja lääkekuluja) ja ihmisten sana siitä, että olen lapselle aina kaiken tarvittavan ostanut jne.
Isälle asiasta puhuin, mutta hän on sitä mieltä, että rahat hänelle kuuluu emmekä ole mitään koskaan keskenämme sopineetkaan. Toisin sanoen tämä on kosto minulle siitä, että lapsi on äkkinäisesti hänen luotaan viety ja ongelmia on seurannut asian suhteen muutenkin. (Isän perheestä teki koulukuraattori lastensuojeluilmoituksen ja isän määräaikaista työsopimusta ei jatkettu ja uskon täysin siihen, että se johtuu kaikista ongelmista mitä heillä kotonaan on)
Nyt on siis tilanne se, että minä maksan isälle korkoineen elatusmaksuja, vaikka lapsi jo vuoden luonani asunut on. Toisin sanoen elätän siis lapseni etävanhempaa, joka ei lastaan edes halua tavata. Vuoden aikana ovat tavanneet mummolassa kaksi kertaa.
Virheen ja ison sellaisen olen tehnyt siinä, että olen luottanut koskaan hänen sanaansa. Nyt siitä saan isosti maksaa. Tilanteeni hyvin ymmärtävät kaikki, jopa ulosottomies on pöyristynyt isän käytöksestä. (Sanoo suoraan, että rahat kuuluvat hänelle, korkoineen) Vaikka eihän asia edes niin ole vaan elatusmaksuhan kuuluu nimenomaan lapsen elatukseen. Josta minä myös suurilta osin olen vastannut lapsen asuessa isän luona.
Olen tässä pohtinut josko asiaa yrittäisi viedä käräjille asti. Onhan tämä niin helvetin hullunkurista, että maksan elatusta isälle kun lapsi asuu luonani. Tämä on niin kohtuutonta kun en ole edes tahallani jättänyt mitään maksamatta vaan yhteisestä sopimuksesta! Ymmärtäähän sen jo siitäkin, että jos olisin tahallani laiminlyönyt maksuja niin kyllä isä olisi jo aikanaan niitä lähtenyt perimään eikä olisi odottanut vuosia ennen kuin lähtee toimenpiteisiin! Mutta tosiaan, tämä on kosto ja saapahan nyt rahaa kun ei töissäkään ole.
Olen neuvoton enkä tiedä mitä tehdä. Alistunko kohtalooni ja "elätän" lapseni isää? Vai yritänkö hakea oikeutta itselleni ja lapselleni silläkin uhalla ettei se onnistu? Olen todella väsynyt tilanteeseen, enkä tiedä mitä tehdä. Isän kanssa ei keskustelemaan pysty, yritetty on. Hän vain myhäilee, että kuinka positiivista on kun hän nyt pystyy näin "tienaamaan"..
Kertokaa jos olette törmänneet mihinkään vastaavan laisenkaan. Olisin todella kiitollinen jos joku osaisi kertoa miten kannattaisi toimia. Itsellä ei riitä voimat enää kuin asian itkemiseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Elatusmaksuja voi hakea tietyltä ajalta takautuvasti. Vuosi on tämä aika. Eli laita käräjille nyt menemään hakemus ja hae elatusmaksuja takautuvana niin voit edes osan saada takaisin.
Hae myös väliaikaispäätös ettei tämän hetkinen sopimus ole enää voimassa.