Tietoa on tästä kovin ristiriitaisesti saatavilla... Elikkä onko tämä häiriö "pysyvä" vai ei? Oliko minulla siis varsinaisesti pakko-oireinen häiriö vai ei?
10-vuotiaana, koulun alkaminen pelotti minua kovasti. Olin kokenut aikaisempina vuosina koulukiusaamista ja jännitystä ja lopulta aloin pestä käsiäni. Tuo ei kuitenkaan johtunut bakteereista - pyrin vain välttämään koskemasta niihin asioihin, mitkä muistuttivat minua kaikista ahdistavista ja tapahtumista. Pesin käsiäni ja huolestutin vanhempani, jotka raahasivat minut ammattilaisille, joiden luona en suostunut käymään.
Mutta en tarvinnut ammattilaisten apua päästäkseni eroon pakko-oireistani. Sillä, sitten kun pääsin oireistani eroon, ne katosivat lähes yhtä nopeasti kuin olivat ilmaantuneetkin.
Käsien peseminen alkoi neljännen luokan alkaessa, ilmeisesti samana päivänä tai vähän jälkeen koulun alun, en muista tarkkaan mutta loppuivat vain muutaman viikon kuluessa viidennen luokan alettua, itsekseen. Se koulu kun ei ollut enää sama kuin missä ennen kävin...
Joku väitti, ettei OCD:sta varsinaisesti voi parantua. Mitään ahdistavia pakko-oireitahan minulla ei tuota aiemmin eikä tuon jälkeenkään ole ollut. Siksi mietin, oliko minulla varsinaisesti pakko-oireista häiriötä vai ei..? Minähän en pessyt käsiäni bakteerien vuoksi, niitä en pelännyt missään v aiheessa.
10-vuotiaana, koulun alkaminen pelotti minua kovasti. Olin kokenut aikaisempina vuosina koulukiusaamista ja jännitystä ja lopulta aloin pestä käsiäni. Tuo ei kuitenkaan johtunut bakteereista - pyrin vain välttämään koskemasta niihin asioihin, mitkä muistuttivat minua kaikista ahdistavista ja tapahtumista. Pesin käsiäni ja huolestutin vanhempani, jotka raahasivat minut ammattilaisille, joiden luona en suostunut käymään.
Mutta en tarvinnut ammattilaisten apua päästäkseni eroon pakko-oireistani. Sillä, sitten kun pääsin oireistani eroon, ne katosivat lähes yhtä nopeasti kuin olivat ilmaantuneetkin.
Käsien peseminen alkoi neljännen luokan alkaessa, ilmeisesti samana päivänä tai vähän jälkeen koulun alun, en muista tarkkaan mutta loppuivat vain muutaman viikon kuluessa viidennen luokan alettua, itsekseen. Se koulu kun ei ollut enää sama kuin missä ennen kävin...
Joku väitti, ettei OCD:sta varsinaisesti voi parantua. Mitään ahdistavia pakko-oireitahan minulla ei tuota aiemmin eikä tuon jälkeenkään ole ollut. Siksi mietin, oliko minulla varsinaisesti pakko-oireista häiriötä vai ei..? Minähän en pessyt käsiäni bakteerien vuoksi, niitä en pelännyt missään v aiheessa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minun mielestäni tuo tapauksesi ei ole kovin vakava. Keskimääräisesti nuo oireet alkavat 20 ikävuoden molemmin puolin. Kerrasta poikki -kirjasta löydät infoa asiasta. Vakavammat tapaukset voidaan hoitaa terapian avulla, kirjan mukaan 75% paranee kokonaan tai lähes kokonaan, muilla tulee jonkinlaisia oireita, mutta ei läheskään niin pahoja kuin ennen terapiaa. Myös itseharjoituksilla on onnistuttu "parantamaan" oireista kärsiviä ilman ammattiauttajaa.
Se vielä piti sanoa, että lapsilla on yleisesti jonkinasteisia "pakko-oireita", mutta ne jäävät pois iän myötä. Älä siis suotta huoli :)
Kiitos vastauksistanne. Mainitsen vielä että olin sitten tuolloin jo lähes itsemurhan partaalla ja käsieni peseminen ei siis ollut mitään "joskus ja jouluna"-tyyppistä vaan se oli raastaa perheeni hajalle. Aihe on perheelleni edelleen niin vaikea että siitä on hankala puhuakaan.
Terve taas!
Ymmärrän että aiheesta on hankala puhua, aika rankallehan tuo kuulosti. Omalla kohdallani olen huomannut että puhuminen ja avautuminen (kenelle tahansa henkilölle, johon luottaa) auttaa paljon. Muista myös että et tosiaan ole yksinäsi näiden ongelmien kanssa. Nämä huolet ja pakko-oireet ovat tosi inhottavia ja hankalia, mutta kyllä niistä selviää. Suosittelen edelleen tuota Kerrasta poikki kirjaa (jos joskus tarvit vinkkejä aiheeseen liittyen) , olen sitä nyt lueskellut ja ainakin minulle siitä on ollut apua. Ymmärsin kirjoituksestasi, että sinulla ei enää ole ongelmaa käsien pesun kanssa, joten ei kannata stressata asiasta :)