Kiinnostaa kuulla muiden kokemuksia sektiosta ja puudutteen asentamisesta.
Itselläni takana normaali alatie synnytys. Nyt toinen raskaus vissiin menee sektioksi, kun vauva ollu läpi raskauden poikittain/viistottain. Tiedä sitten onnistuuko kääntö toimenpide. Tällähetkellä raskausviikolla 32 6 ja ahdasta alkaa vauvalla pikkuhiljaa olemaan. Liikkuu kyllä ja tuntuu liikkeet. Esikoisen aikana liikkeet lopahti aika nopsaan.
Eli mua ja ehkä muitakin kiinnostaa miten sektio tehdään ja millaista on sen puudutuksen laiton kanssa, kun se laitetaan selkään.
Itseäni pelottaa kyseinen puudutus, kun ei kuulemma ei saa liikkua sen laiton yhteydessä. Pelkään etten osaa olla paikalla ja halvaannun (kuullu sellaisesta).
Itselläni takana normaali alatie synnytys. Nyt toinen raskaus vissiin menee sektioksi, kun vauva ollu läpi raskauden poikittain/viistottain. Tiedä sitten onnistuuko kääntö toimenpide. Tällähetkellä raskausviikolla 32 6 ja ahdasta alkaa vauvalla pikkuhiljaa olemaan. Liikkuu kyllä ja tuntuu liikkeet. Esikoisen aikana liikkeet lopahti aika nopsaan.
Eli mua ja ehkä muitakin kiinnostaa miten sektio tehdään ja millaista on sen puudutuksen laiton kanssa, kun se laitetaan selkään.
Itseäni pelottaa kyseinen puudutus, kun ei kuulemma ei saa liikkua sen laiton yhteydessä. Pelkään etten osaa olla paikalla ja halvaannun (kuullu sellaisesta).
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei,
minulle tehtiin sektio, joka oli suunniteltu, hieman vain aikaistui kun lapsivedet tuli, mutta ei siis ollut mikään hätäsektio.
Puudutus laitettiin selkään nikamien väliin, ja kyllä tottakai piti paikoillaan olla. Minulle sen taisi laittaa ainakin apuna joku lääkäriharjoittelija, joten jännitin vielä enemmän. Makasin kyljelleen, eikä se muistaakseni sattunut edes kovin paljoa. Sitten he testailivat eri kohdista että onko puudutus tehonnut, ja laittoivat lisää puudutetta, kun esimerkiksi pissakatetrin laitto tuntui vielä.
Itse leikkaushaava, vauvan sieltä "vetäminen" ja muut toimenpiteet tuntuivat vain hassuilta, joku möyri sinun mahassa ja niin edes päin. Osaa lopun toimenpiteistä ei enää edes huomannut, kun hoitaja antoi vauvan näytille, joka sitten kylläkin vietiin happikaappiin, joten kauaa en vauvaa siinä ehtinyt ihastella.
Kyllä kaikki menee hyvin, sektiosta niinkuin mistä tahansa muusta toimenpiteestä on monenlaisia kokemuksia, mutta ammattitaito niissä on laadukasta, ja koko ajan olet tehovalvonnassa (myös 2h sektion jälkeen), komplikaatioiden varalta.
Tsemppiä loppuraskauteen!
Enpä ole tuommoisesta halvaantumis riskistä edes tietoinen. Nikamien väliinhän ne puudutteet laitetaan. Minua piti hoitaja ns.kiinni kun sitä laitettiin, olin sen verran mahakas etten saanut itse selkää kovin hyvin enään pyöristymään. Puudute toimi kerrasta ja kunnolla, mitään en oikeistaan tuntenut paitsi tietenkin siinä vaiheessa kun lapsi sekä kaikki muu ns.ylimääräinen otettiin pois mahasta, sekin tuntui lähinnä vaan rintalastan alapuolella jonkinlaisena möyrintänä.
Sektio oli minulle ainakin helppo ja hyvä kokemus, ei tullut mitään pelkoja tai harmituksia, voin mennä uudestaankin mukisematta jos tarvii.
Lyhyesti (suunniteltu sektio):
-Osastolle aamusta jossa esilääkitys, karvojen ajelu (mikäli et itse ole ajellut), verenpaine ja lämpö, kanyylin laitto käteen.
- Siirtyminen leikkaus saliin jossa laitetaan puudute, katetri ja tipat
- Leikkaus haava ja lapsen syntymä
(tässä vaiheessa lapsi siirtyy tarkkailuun/ lähtee tarkastettavaksi,isä saa jäädä äidin seuraksi tai lähteä lapsen mukaan)
-ompelut
- heräämöön lapsen kanssa jossa seurataan siis että puudute laskee ja molempien vointia tarkkaillaan
- n.2 h jälkeen osastolle takaisin
Itsellä sektio sujui hyvin,parannuin ilman komplikaatioita ja olin "normaali" vointinen heti seuraavan päivänä (ainoastaan tietenkin leikkaus haavan kanssa piti olla varovainen ja hygienia/ilmakylvyt yms. piti huolehtia hyvin)
Tsemppiä loppuun :)
Mulle tehtiin kiireellinen sektio, ei siis hätäsektio mutta ei siinä vatuloitukaan. Puudute meni suurin piirtein näin: "joo nyt jos nouset istumaan siihen sängyn laidalle, nojaa vähän eteenpäin, joo pysy hetki paikallas, mä tästä pyyhkäsen, joo, pikkuhetki, nyt meni, ootas, joo valmista, käypäs pitkälleen ennen kuin jaloista menee tunto". Siis ihan naurettavan nopea tujaus eikä tuntunut edes verinäytteen otolta.
Aika kun selkäydintä sorkitaan, on halvaantumisriski, mutta se on äääääääärimmäisen pieni, ja siellä henkilökunta osaa kyllä auttaa jos esim. supistusten takia on vaikea pysyä paikallaan, ja odotetaan pistämistä varten sopivaa hetkeä. Itse olen hoitajana pidellyt joskus potilasta puuduksen tai likvor-näytteenoton aikana, myös isoja lapsia jotka on aikas lailla haastavia, ja kyllä sinut saadaan riittävän paikallaan pysymään tarvittaessa hoitajan auttamana, älä hätäile!
Ai niin, ja vaikka se ei estä sinua varautumasta muihinkin vaihtoehtoihin, niin kyllä tuossa raskauden vaiheessa vielä monikin vauva on poikittain/perätilassa, ja kuitenkin loppumetreillä poikkitilat on tosi harvinaisia.
Minulle laitettiin spinaalipuudutus vaikka alateitse synnytinkin, pelkäsin sitä myös älysti kun olen piikkikammoinen, mutta ei se ollut ollenkaan paha :) ei oikeestaan edes tuntunut miltään, pieni nipistys vaan selässä ja se siitä, en tuntetun aineen kulkua tai mitään ja nopeasti oli oli.