Miten on te toiset yksinäiset,tuntuuko teistä vastenmieliseltä kun joudutte sellaisen tai vielä pahempi sellaisten ihmisten seuraan jotka ovat tosi sukkela sanaisia vitsi niekkoja jotka eivät jää ikinä sanattomiksi ja jotka pystyisivät vaikka kenelle ja millaisessa seurassa menemään heittämään läppää.
Niinkuin hyvin tiedetään niin me yksinäisethän ollaan juuri vastakkaista ihmislajia yllä mainittuihin verrattuna ja ainakin itselleni tulee hyvin vastenmielinen tunne näiden seurassa sekä oma arvoni rapistuu entistä matalammaksi kun en osaa jutella samalla lailla.
On huomattavasti helpompi ja vapaampi jutella kun vastapuolella on suunnilleen samanlainen rauhallinen henkilö.
Oletteko samaa mieltä että baareissa/yökerhoissa käyvät naiset ovat enemmistönä juuri näitä kovapuheisia ihmisiä ja siksi tämmöinen rauhallinen ja harkitseva mies ei löydä mieleistä naista itselleen joka vielä kelpuuttaisi minut kumppaniksi.
Niinkuin hyvin tiedetään niin me yksinäisethän ollaan juuri vastakkaista ihmislajia yllä mainittuihin verrattuna ja ainakin itselleni tulee hyvin vastenmielinen tunne näiden seurassa sekä oma arvoni rapistuu entistä matalammaksi kun en osaa jutella samalla lailla.
On huomattavasti helpompi ja vapaampi jutella kun vastapuolella on suunnilleen samanlainen rauhallinen henkilö.
Oletteko samaa mieltä että baareissa/yökerhoissa käyvät naiset ovat enemmistönä juuri näitä kovapuheisia ihmisiä ja siksi tämmöinen rauhallinen ja harkitseva mies ei löydä mieleistä naista itselleen joka vielä kelpuuttaisi minut kumppaniksi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei inhota puheliaat eikä hiljaiset ihmiset. Hyvä vaan että meitä on monenlaisia.
Mielelläni juttelen ja nauran ´´vitsiniekkojen´´ kanssa.
´´me yksinäisethän ollaan juuri vastakkaista ihmislajia´´
Älä puhu niinku olisin samaa lajia sun kanssas vaik täl hetkel yksinäinen oonki.. Mä rakastan juttelua ja naureskelua toisten ihmisten kanssa vaikka vähän ujo olenkin. Ja mulla on myös yks erittäin vitsiniekka hauska kaveri, joka ei juuri osaa muuta ku vitsailla, hyvää seuraa mut hänkin on yksinäinen... Ei oo todellakaan mitään yhdenlaisten yksinäisten ilmiötä tai rotua tai mitä ikinä.. Ei kaikki oo pieniä ja hiljaisia.
Minä olen kai jollain mittarilla ihan kovakin suupaltti, mutta ei siitä aina sen kummempaa hyötyä ole, varsinkin kun vastapuoli ei paljoa juttele tai vastailee vain "joo", "niin" tai "aha". Silloin sitä sitten tulee itsekin oltua vähän hiljempää.
En jaksaisi olla kovin kauaa sellaisessa seurassa että vastapuolen suu kävisi koko ajan, vitsintynkää työnnettäisiin vaikka väkisin liukuhihnatyylillä. Olen itse omissa ajatuksissa viihtyvää sorttia ja arvostan hiljaista ja rauhallista elämäntyyliä muutenkin. Tulee sellainen mielikuva että ne jotka puhuvat paljon, ajattelevat vähemmän.
Ei ne inhota kunhan eivät ole ns. mulkkuja joiden sosiaalinen menestys perustuu siihen että pitää ottaa joku heikompi kohteeksi oman egon pönkitykselle.
Sikäli se vituttaa, kun tiedän ihmisiä, jotka voivat pulputtaa ihan mitä tahansa paskaa vailla sisältöä ja silti he onnistuvat vakuuttamaan kaikki. Itselläni voisi olla paljonkin asiaa, mutta kun en osaa välttämättä ilmaista itseäni tarpeeksi tehokkaasti, niin kukaan ei vakuutu siitä, mitä sanon.
Myöskin sellaiset aina äänessä olevat vatipäät, jotka kailottavat kaiken kovaan ääneen välittämättä muista, ottaa vahvasti pannuun. Dösässä pitää pulputtaa vieruskaverille, tai kännykkään niin, että yksikään ei voi olla kuulematta. Kaupassa käydään keskustelua suurinpiirtein toiselta puolelta rakennusta. Itse pyrin olemaan aina mahdollisimman hiljaa, jos nyt joskus jonkun kanssa sanaa vaihdan, mutta näillä tuntuu olevan niin suuri itseluottamus, että he ilmeisesti kuvittelevat, että kaikkia kiinnostaa heidän mahtavat juttunsa, taikka sitten he ovat aina olevinaan omalla alueellaan, missä tahansa ovatkin, eivätkä näe muita ihmisiä. Tällaisilla pulputtajilla tuntuu olevan aina myös pokkaa kovalla äänellä antaa omia neuvojaan muille, taikka sanoa niin sanotut suorat sanat yhtään häpeilemättä, taikka minkäänlaista kohteliaisuutta käyttämättä.
Olet ehkä kateellinen noille sukkela sanaisille. Hyväksy itsesi rauhallisena ja harkitsevana, jollainen sanot olevasi. Mielestäni ne ovat hienoja luonteenpiirteitä. Jokainen on ainutlaatuinen, Ei ole kahta samanlaista. Hyvä niin.
Kuitenkin itsekkin viihdyn huomattavasti paremmin rauhallisten ihmisten seurassa. On raskasta yrittää keskustella näiden puhekoneiden kanssa koska he eivät osaa kuunnella. Ei koneiden kanssa synny normaalia vuorovaikutusta. Kuuntelemisen taitoa ei ole kaikilla.
No, ei se mitään kateutta kyllä ole, kun se pännii ihan oikeasti, että kun joku käyttää vain hienoja sanamuotoja ja kikkailee sanoillaan, eli on oikea supliikkimies/nainen, joka ehdottaa jotain typerää, niin kaikki ovat ihan myytyjä hienojen lauseiden takia. Joskus käynyt niinkin, että itse olen ehdottanut jotain, mille muut nyrpistivät naamaansa ja heti perään tällainen "sana hallussa" -tyyppi ehdottelee hienolla sanankäytöllään jotain samankaltaista, niin porukat ovatkin yhtäkkiä vakuuttuneita. Pänniihän se.
Nämä kovaääniset "aina varaa huomautella muille" -tyypit taas vaikuttavat joltain isin pikku prinsessoilta yms, jotka ovat oppineet jo kakruna, että he ovat aina oikeassa, tai että he todellakin ovat jotain kruunupäitä moukkien keskellä. Minä, minä, minä.
Voipihan se olla niinkin,että nämä pulputtajat pulputtavat omaa ahdistustaan. Kun on tarpeeksi äänessä niin kukaan ei ehdi tehdä kiusallisia kysymyksiä tai tulla liian lähelle. Joskus läheisyyskin saattaa ahistaa.
Käyvät ylikierroksilla:)