äiti ja iskä ei luota muhun yhtään?!

Vastaanpa tähän :) On hienoa, että yrität ottaa vastuuta omasta elämästäsi. Kukaan muu ei voi sitä tehdä. Itselläni oli sinun ikäisenäsi paljon vapautta ja olisin kaivannut rajoja. Sinulla tilanne on ilmeisesti päinvastainen. Turhautuminen saattaa johtua siitä, että esikuvanasi pitämäsi vanhemmat eivät tunnu toimivan tavalla, jota olet tottunut arvostamaan. Tämä aiheuttaa turvattomuuden tunnetta.

Jonkinlainen kompromissi sinun olisi hyvä saada aikaan. Jos vanhempasi eivät ole valmiita kompromissiin, voit silti tehdä sen itsesi kanssa. Toisaalta ymmärtää vanhempiasi, mutta toisaalta ymmärtää, että sinä olet sinä, etkä ole tässä maailmassa miellyttämässä vanhempiasi. Vain sinä tiedät sisimmässäsi mitä olet :) Jos tiedät, että olet valmis tekemään itsenäisiä järkeviä päätöksiä, jotka vanhempasi jatkuvasti lyttäävät, ei niitä kannata viedä lytättäväksi. Teet vain päätökset itse, mutta silloin sinun on myös kannettava vastuu päätöksistäsi. Vanhempiesi pelot eivät saa tulla pilaamaan teidän suhdettanne, sillä ne saattavat pohjimmiltaan pohjautua pelkoihin. Luota itseesi! Itse olen 24 vuotias mies ja tämä oli vain minun mielipiteeni, mutta uskon siihen vakaasti :)

Lähinnä mietin onko vanhemmillasi syytä olla noin epäileviä. Oletko siis jäänyt juomisesta sun muusta kiinni ? Ja koulu on valitettavasti todella tärkeä. Kokemusta löytyy, kun en itse yläastetta viitsinyt käydä.. Myöskin huono tekosyy tuo, kun kaikki muutkin pääsevät. Mutta voisit yrittää muistuttaa äitiäsi omasta nuoruudestaan, yrittää selvittää mitä he oikein pelkäävät, miksi eivät anna sinun itsenäistyä. Myös muista, jos haluat itsenäistyä joudut elämään erittäin pienellä rahalla, ei ole varaa tehdä oikein mitään. Tai sitten opiskella ja tehdä töitä, mikä on erittäin rankkaa myös. Mutta en ala analysoimaan enempää, enhän elämästäsi tiedä =)) Yritä pärjätä niiden vanhempien kanssa ja keskustele jos vain pystyt ! Aika auttaa

Se että äitisi on ollut nuorena villi ei tarkoita että hänen täytyisi antaa sinun menetellä samoin tavoin. Todennäköisesti hän nyt vanhempana ja viisaampana tietää mitä ongelmia niistä nuoruuden villeyksistä on seurannut hänelle (ethän sinä niistä kaikista välttämättä edes tiedä) ja hän haluaa suojella sinua ja auttaa sinua toimimaan toisin. Ymmärrät asiat uudessa valossa itsekin kun ikää tulee lisää, saatika kun saat ehkä joskus omia lapsia. On hienoa, että sinulla on vanhemmat jotka haluavat suojella sinua, kerkiät kasvaa ja aikuistua ja hommata hieman lisää järkeä päähäsi ennenkuin pääset itse päättämään mitä teet ja missä. Minun vanhemmat eivät tarpeeksi tekemisiini puuttuneet kun olin nuori, ja kärsin typeryyksissäni tekemistäni virheistä vieläkin, vaikka olen jo kolmekymppinen...silloin kuvittelin ettei monestakaan tekemisestäni ole varmaan pidemmän päälle harmia elämääni, mutta nyt tajuan, että vanhempien suojelu olisi todella tullut tarpeen.

tuo aloitus eikä kovin hyväkään. Ne 50 ensimmäistä vuotta lapsen on syytäkin olla vanhempiensa silmälläpidon alaisena, ei lapsi osaa ennen sitä ikää itse päättää asioistaan tai tehdä elämäänsä liittyviä ratkaisuja.

Vielä parempi jos lapsi asustaa vain vanhempiensa kotona, tulee vältettyä monet kiusaukset, kuten alkoholin kanssa läträäminen, mahdolliset sukupuoli kokeilut yms.! Ne seksuaaliset kokeilut on syytä jättää siihen asti kunnes on varma omasta suuntautumisestaan, siis onko hetero vai poikkeava. 50 täytettyään voi jo olla melko varma itsestään ja suuntautumisestaan, tuskin enään erehtyy haluissaan.

Rahan käyttöäkin voi opiskella vanhempien valvonnassa, viikkorahasysteemi opettaa kunnioittamaan pienempiäkin rahamääriä.

Joo, olet alaikäinen joten joudut elämään niin kuin vanhempasi sanovat ja heidän sääntöjen mukaan. 15-vuotias voi muuttaa omilleen, jos on töissä, muuten ei. Joten milläs ajattelit ruokasi ja asumisesi maksaa ? Aloita nyt harjoittelemaan itsenäistä asumista niin, että maksat kotiin, tietyn summan joka kuukausi, äläkä pyydä vanhemmiltasi rahaa edes vaatteisiin. Mieti sitten pärjäisitkö todella omillasi. Ja et todellakaan tekstisi perusteella tarvitsekkaan löysää, kun et tajua, että ensin koulu ja sitten kaverit. Joo, kuule ei töistäkään lähdetä edes viittä minuuttia aikaisemmin, kavereita katseleen.

Ja kyllä minulla vanhin lapsista on jo täysikäinen, mutta niin kauan kuin minun nurkissa pyörii, elää minun sääntöjen mukaan.

eiole

Luota vanhempiisi,heillä on elämän kokemusta jota sinulla ei vielä ole ja sinun parastasi vain ajattelevat.

Ihan oikeasti? Onpa ihanat vanhemmat! Olisin antanut vaikka mitä, että minun vanhempani olisivat välittäneet sen verran että olisivat viitsineet edes rajoittaa tekemisiäni. No, minä olinkin varhaiskypsä ja muutin omaan kämppään 16-vuotiaana vanhempieni kustannuksella ja tuella.

Oletko miettinyt yksinasumiskuviot valmiiksi? Siis että mistä saat rahat vuokraan, laskuihin ja ruokaan? Meinasitko saada töitäkin vai ajattelitko, että vanhempasi kustantavat asumisesi? Rahan arvon tajuaminen on ensimmäinen asia, jota sinun tulee miettiä. Raha ei kasva puissa eikä sitä tule taikaseinästä, eikä sitä aina riitä kaikkeen.

Minun vihjeeni sinulle on, että ala osoittaa vanhemmillesi, että olet kypsä tekemään päätöksiä ja elämään itseksesi. Älä tyydy venymään koneella vaan keksi tekemistä. Opettele vaikka uusi kieli, hoida perheen ruokaostokset silloin tällöin, organisoi ruuat pari kertaa viikossa, pidä paikat siistinä, huolehdi pyykit. Tee läksyt ja lue kokeisiin. Pienellä paikkakunnalla kasvaneena tiedän, ettei tekemistä aina ole, mutta sitä voi keksiä. Liikunta on esimerkiksi hyvä ajanviete ja elätkin sen avulla pitempään kuin koneella mähöttäen. Tule ajoissa kotiin ja unohda lintsaaminen. Se, että käyt koulussa ja saat sieltä hyviä tuloksia on paras avaimesi palkintoihin, esimerkiksi toiselle paikkakunnalle lähtemiseen. Niin, ja teinimäinen kitinä rajoituksista ja säännöistä on ensimmäinen asia, jonka suosittelen hävittämään.

Jo pelkästään se, että haluat lintsata koulusta mennäksesi kaverin luo kertoisi minulle, että et ole tarpeeksi vastuullinen juhlimaan lähteäksesi. Niin ja villin nuoruuden elänyt äitisi tietää paremmin kuin sinä. Valitettavasti useammat tajuavat äidin viisauden vasta siinä vaiheessa, kun alkavat kasvattamaan omia lapsiaan.. nimimerkillä kokemusta on.

Koulunkäyntikin on siitä hauska juttu, että ilman sitä et tässä maassa päädy mihinkään muualle kuin yh-sossupummiksi.

Todennäköisesti olet vain tyypillinen passiivinen teini, joka ei halua mitään vastuuta, mutta hauskanpitoa sen enemmän. Kasva aikuiseksi ennen kuin alat vaatia aikuisen oikeuksia (ja niiden mukana tulee muuten triplasti velvollisuuksia), mutta suosittelen nauttimaan siitä, ettet ole vielä vastuussa. Sitä aikaa ehtii elämän kuluessa monesti ikävöimään.

Itse olen aikoinani nuorena elänyt varsin itsenäistä elämää, mutta täysi-ikäiseksi saakka kotona. Itsekseni lähdin siipiäni kokeilemaan toiselle paikkakunnalle heti kirjoitusten jälkeen. Silloinkin täysin omakustanteisesti, 9-luokalta saakka töitä koulun ohella tehneenä.
Ymmärrän vanhempiasi. Näin jo vanhempana sitä tietää, kuinka vaativaa omillaan on toimeen tulla. Ei ainoastaan taloudellisesti. Vastuullisena tyttönä oletkin ehkä selvittänyt elämän realiteetteja jo tästä taloudellisesta näkökulmasta, mm. mitkä sinun ikäisellä vaikuttavat opintotukeen ja /tai asumistukeen. Ehkä tiedät, ettei valtio kovasti tue sinun ikäistäsi opiskelijaa. Oletko ajatellut onko vanhemmillasi varaa kustantaa aikuistumistasi jossain muussa osoitteessa kuin yhteisessä kodissa?

Itse olen aloittanut itsenäistymiseni hyvinkin vähävaraisena, jota opiskelujen myötä jatkui pitkään. Elämä ei aikuistumisen itsenäisyydessä ollut yhtä juhlaa. Tänä päivänä olen jo 18-vuotiaan nuoren miehen äiti ja olen onnellinen siitä, ettei hän liian nuorena ole syöksynyt omilleen. Lukion ja armeijan jälkeen toivottavasti jo oma paikka löytyy ja pääsee aloittelemaan sitä itsenäistymistä kaikkien arkisten velvollisuuksien kanssa. Ja niistä pääsee elämässään nauttimaan pitkään.

Vanhemmillasi on velvollisuus ja oikeus pitää sinusta huolta. Olet heille varmasti elämän tärkeimpiä asioita. Äitinä tiedän, että sitä haluaa lapselleen parasta ja samalla arvostaa nuoren aloitteellisuutta ja aktiivisuutta. Jokainen kypsyy omaa tahtiaan, mutta muista, ettei sinulla ole vielä kiire minnekään. Jos olet ansainnut vanhempiesi luottamuksen, niin neuvottele itsellesi pikku hiljaa lisää vapauksia. Ansaitse ne omalla käytökselläsi. Uskon ja jopa hämärästi muistan omasta nuoruudestani, että tietyt asiat ja varsinkin rajoitukset ärsyttivät. Koulunkäynti varsinkin oli välillä ärsyttävää, mutta kuitenkin sitä tajusi, että siitä täytyy itse kantaa vastuu ja lopulta itselleenhän sitä opiskeleekin. Se maailma ei kaadu niihin pariin tuntiin, jota vanhempasi eivät antaneet koulusta lintsata.

Omat elämänkokemukset todellakin vaikuttavat siihen, miten omaa lastaankin kasvattaa. Oletkin varmasti kuullut toteamuksen, että miten kaikki äidit tietävät mistä tyttäriään varoittavat? Niinpä... ja se ei ole huono asia, että on huolehtivat ja välittävät vanhemmat. Vaikka epäilemättä nekin välillä ärsyttävät. Kuuluu kuvioon. Asiallinen keskustelu omista tunteista ja ajatuksista puolin ja toisin yleensä selventää kuvioita.

Ja todellakin.... monellakin on samanlainen ongelma kuin sinulla. Joillakin vielä pahempi, jopa heitteille jättö.

Voi lapsiparkaa kun sinulla on vaikeata kun isä ja äiti huolehtivat sinusta. Olisi paljon parempi sellaiset juoppolallivanhemmat jotka viis veisaa mitä teet. Olisit ihan ansainnut sellaiset.

Muta ihan oikeasti. Jos viestisi kertoo mitenkä lapsellinen vielä olet. Kyllä vanhemmat löysäävät nyöriä kunhan aikuistut vähän vielä. Nyt vaikutat aika lapsekkaalta vastataksesi omista asioistasi. Kun vapauttaa saa, myös vastuu kasvaa. Lienee niin, että vanhempiesi mielestä et vielä osaa kantaa vastuuta.

Tuo kommentti, että kaikki muut saa, mutta sinä et, kielii 10-vuotiaan lapsen tasoisesta ajattelutavasta.

Vanhempien tehvävä on asettaa rajoja, rajat ovat rakkautta. Vielä kiität heitä tuikoista rajoista. Kahden teinin äitinä olen nähnyt jos jonkinlaista maailmanmenoa nuorilla ja voin kertoa että lapset hakevat turvaa ja sääntöjä, aika turvaton olo monella 12-14 vuotiaalla kun kotiin ei tarvitse eikä siten huvitakaan mennä. Monet tulevatkin meille yöksi ettei atrvitse kylillä notkua. Meillä nuorempi (14) saa olla 9 asti ilalla ulkona ja vanhempi (17) on ollut joitakin öitä yksin. Kovasti marmattavat asiasta vaan siihen heidän on tyytyminen.

Vanhempasi eivät ymmärrä että yrität itsenäistyä ja yrittävät opettaa sinulle "oikeata" elämää, mutta se "oikea" perustuu vain heidän käsityksiin "oikeasta" ja "väärästä", ja jos tarkemmin katsomme asiaa, niin taustalla ovat yleiset käsitykset ja ajatukset asioista. Todellisuudessa he yrittävät saada sinut ajattelemaan samoin kuten he, ja tulos on yleensä juuri se, vaikka he selittävät itselleen toimivansa sinun parhaaksi, ja myös uskovat siihen selitykseen. Tulos on myös se, että ihminen unohtaa oman tahtonsa loppujen lopuksi, sillä se vajoaa tiedottomuuteen, ja sen sijaan hänestä tulee "kunnollinen" aikuinen.

Vanhempasi eivät tahdo sinulle pahaa, vaan he yksinkertaisesti uskovat tekevänsä oikein, sillä samalla tavalla he oppivat tuohon lapsuudessaan/nuoruudessaan omilta vanhemmiltaan ja ympäristöltään, ja tuo sama virheiden ketju on jatkunut jo ties kuinka kauan. Jos tahdot ymmärtää itseäsi ja miten ajatukset toimivat, niin hyvä kirja siihen on Alkuajatus - Elämän pieni käsikirja. Samalla opit myös ymmärtämään toisia, ja se helpottaa sinun elämää huomattavasti, sillä pärjäät joka tilanteessa paremmin tämän ymmärryksen takia.

Lisäksi sinusta tulee aidosti itsenäinen, sillä ympäristön vaikutus sinuun katoaa täysin, ja osaat itse tehdä omat päätöksesi ja ne perustuvat sinun omaan tahtoosi, ei yleisiin "oikeisiin" ja "vääriin". Käytännössä joudut vielä kestämään muutaman vuoden, sillä tämän hetken realiteetti on se, että aikuiset toimivat miten toimivat, mutta siitä olet vapaa heti kun täytät 18 vuotta. Katso tuo kirja ja tsemppiä sinulle. Kirja löytyy sivulta www.alkuajatus.org

Mistä kumpuaa tuo ajatus, että koko ajan "pitää tapahtua jotain" ja kauhee meno olla päällä? Iästä johtuen se on vain harhaluulo. Opiskelu tuossa iässä on se ykköslähtökohta ja avain tulevaisuuteen, usko pois.

Voi voi, minä joutuin lähtemään 15vuotiaana kotoa kun äiti heitti pihalle. Olisin halunnut asua kotona mutta en voinut äidin ongelmien takia. Äiti ei kuitenkaan sossujen tietoon halunnut mitään, onneksi näin.. Sitten pitikin alkaa hoitamaan omia asioita ihan itse, kaikki oli uutta ja pelottikin että miten selviää. En tuntenut olevani edes valmis. Nyt oon 21v ja hyvin pärjänny mutta edelleenkin olen sitä mieltä että olisin halunnut asua kotona, olla äitille avuksi siivouksessa, ruoanlaitossa ym. Elää nuoren elämää ja itsenäistyä vasta hieman myöhemmin.

Kannattaa nauttia, koska kyllä se itsenäinen elämä ehtii alkaa myöhemminkin.

Seuraavan kerran kun on juhlat niin älä kerro vanhemmillesi mitään ja menet jollain tekosyyllä johonkin silloin ja menet sinne juhliin ja jos tulee sanomista niin sanot että kun täällä kotona on niin tylsää ja kyllä sinullakin saa olla jo omia menoja. Itselläni jo 17v tytär ja aina päässyt kivoihin ´juttuihin ja itse voin vielä hakeakkin pois sieltä jos ovat kauempana esim. konsertti stadin keskustassa. Itse en miehenä tykännyt aikoinaan äitini vahtimsta ja kun täytin 18v niin sanoin että nyt teen mitä lystää että silleen. Sopivassa suhteessa vapautta ja vastuuta lapselle pitää antaa ettei tule peräkammatrin henkilö.

Juu,kyllä 15v on vielä täys kakara,johon ei pidäkkään luottaa.Ihan liikaa saa lukea teirän ikäisten sekoiluista.
Ja vanhemmat on AINA oikeassa.Vanhempia pitää kunnioittaa. Ja pennut turpa kii, tai tulee kepakosta.

Sun ikäisenä aika tuntuu kuluvan mahdottoman hitaasti, mutta todellisuudessa se menee tosi nopeasti ohi. Olen itse saanut liika vapautta nuorena ja kaduttaa sen takia vielä nykyäänkin, koska jos kukaan ei katso sun perään tekee liian helposti liian hätäisiä tekoja, joita sitten oikeasti noloilee koko loppu elämän.

Ole onnellinen, jos sun vanhemmat oikeasti katsoo sun perään ja pitää huolta että koulu tulee hyvin käytyä, koska se helpottaa jatko-opinnoissakin.. pääset paljon helpommalla kun hoidat hommat ajallaan.. myöhemmin menee vain aikaa hukkaan, kun joutuu tekemään isomman työn esim. korkeakouluissa ja yliopistoissa, jos ei ole jaksanut keskittyä nuorempana perusjuttuihin.

Usko tai älä aika menee tosi nopeeta.. ja pari vuotta sinne tai tänne ei merkkaa enää myöhemmin mitään.

Minulla on itselläni kaksi lasta, joista toinen on hieman vanhempi ja toinen hieman nuorempi kuin sinä. Kumpikin lapsistani saa enemmän vapautta kuin sinä, mutta se johtuu siitä, että olen antanut heille vastuuta ja olen itse nähnyt, että voinko luottaa heihin.

Tämä tarkoittaa sitä, että jos sanon lapsilleni, että huone pitää siivota perjantaihin mennessä, pitää tehdä sovitut kotityöt (tiskaus, roskisten vieminen jne) ja tehdä läksyt, niin silloin voi ihan hyvin lähteä hyvillä mielin perjantaina viettämään vapaa-aikaa kavereiden kanssa. Eli kun hoitaa velvollisuudet, niin saa sitten sitä vapauttakin.

Oletko kokeillut sellaista, että juttelisit vanhempiesi kanssa, että olisiko kumpikin valmis kompromisseihin? Eli sinä tarjoutuisit vapaaehtoisesti tekemään kotitöitä (joo, ei ole kauheen kivaa...) ja he vastaavasti antaisivat sinun olla esimerkiksi perjantaisin klo 22:een ulkona. Kun kumpikin noudattaa sääntöjä (ja sinä pidät huolen, että tosiaan tulet klo 22 kotiin), niin sitä kautta kumpikin osapuoli saa kaipaamiaan asioita.

Kotityöt ei ole kivoja, mutta sitä vaan joutuu tekemään aikuisena elämässä paljonkin asioita, joista ei tykkää. Ja kun itsekin opettelee vaikka äidin kanssa tekemään ruokaa, niin siitä on paljon hyötyä itselle tulevaisuutta varten ja vastaavasti iso apu vanhemmille.

Kokeilkaa tätä systeemiä vaikka pari viikkoa ja sen jälkeen voit ehdottaa, että voisiko saada vähän lisää vastuuta ja vapautta, kun on sujunut niin kuin sovittua:)

Mullakin on ylisuojelevat vanhemmat, varsinkin iskä. Täytän keväällä 15v, oon hyvä koulussa, kiltti, ja muutenkin kunnollinen. Mun tilanne ei tosin oo yhtä paha kun sulla... Asun myös pikkukaupungissa joten en saa lähtee edes kavereitten kanssa Tampereelle ilman aikuista... Tiedän TÄSMÄLLEEN kuinka noloo se on sanoo, että juu vanhemmat ei päästä. Se tuntuu sen takia niin nololta, kun tuntuu että vanhemmat ei luota suhun. Mutta voimia sulle! Puhu vanhempies kans järkevästi ja seuraa unelmias!

Äitisi on ollut villi ja ehkä tehnyt virheitä jotka hän ei halua tapahtuvan sinulle ja nyt hän on vanhempi ja viisampi. mutta miten hän on tullut viisamaksi ? no niiten omien virheiden kautta. Kukaan meistä "vanhemmista" ei ole elännyt teinivuodet ilman kömmähdyksiä ja niistä ollaan sitten oppittu :) Eli elää täysillä ja nauti et ole kauan teini :) t, mies 21v

onko äitee kertonu mitään reissuistaan, jospa sille on sattunu jotain ja haluaa että sinulle ei kävisi niin? mutta järki mukana kun meet pilettää ymmärrät mitä tarkoitan..

En lähde kommentoimaan tohon tiukkuuskysymykseen, koska en ole oikea ihminen sitä kritsoimaan. Kuitenkin toi 15-vuotiaana kotoa muuttaminen..

Kuka kustantaa? Mistä saat rahat vuokraan? Kävisitkö töissä? Missä? Tiedätkö, paljon kuussa menee rahaa ruokaan, sähköön, veteen, mitä eri alueiden vuokratasot ovat? Kyse on itsenäistymisestä eli silloin pitää myös itse pystyä elättämään itsensä. Kaikki vanhemmat eivät ole valmiita/eivät kykene tukemaan.

Sinänsä jos kykenisit muuttamaan ja itsenäistymään, niin nostaisin hattua. Nämä jutut valitettavasti vain päättyvät siihen, että palataan kotiin tai velkaannutaan. Varsinkin Etelä-Suomessa saa kokea aikamoisia vastoinkäymisiä ja rahat ovat todella tiukassa.

Ja kommentoin siis siltä pohjalta, että tunnen kaksi ihmistä, jotka muuttivat pois 15-vuotiaina. Ensimmäinen opiskeli kunniakkaasti loistavin arvosanoin, teki 2-3 osa-aikatyötä yhtä aikaa ja onnistui. Kuitenkin paloi loppuun pahasti. Toinen sortui kotinsa viereiseen pubiin, jota ei kiinnostanut paperit, joi suuren osan tuista ja järjesti turhaa opintolainaa, kun ei suoriutunut koulusta. Ja ei tosiaan kestänyt sitä rahakärvistelyä. Eikä muutenkaan osannut hallita omaa taloutta.

Mielestäni vanhempasi siis ovat fiksuja, kun eivät anna muuttaa vielä omilleen. Kyllä sen aika tulee mahdollisesti jo 3 vuoden kuluttua. Kestä vielä.

Kun vanhemmat nukkuu, karkaat vain niihin bileisiin - ei ne sua voi pidättää...! Nuorten pitää antaa kokeilla myös omia rajojaan. Kun joku ikävaihe jää elämättä, sitten tietysti voit ottaa takaisin, kun pääset "vapaaksi", niiin useimmat tekevät, mut sit voi olla, ettei sua enää kiinnosta, kun et ole enää teini-ikäinen. Joskus 50-60v käyttäytyvät kuin teini-ikäiset. Mietin, että onko heillä jäänyt jokin vaihe elämättä, kun käyttäytyvät kuin teini-ikäiset - ilmeisesti. Jotkut alkaa bilettää vasta 40-50 v - on sekin aika irvokasta ja lapsellista, suorastaan naurettavaaa, ilmeisesti eivät ole saaneet bilettää silloin kun on kuulunut siihen ikään.
Älä sure, ikävaiheesi halut siirtyvät sitten hamaan tulevaisuuteen ja revittelet sitten kunnolla, kun pääset, jopa överiksi :)) Saattaapi olla hieman enemmän järkeäkin päässä kuin 15v... hyvä, että vanhemmat vahtaaavat koulunkäyntiäsi, tarkoittavat vain sinun parastasi! Monet vanhemmat viis veisaavat teinien touhuista, joten ehkä olet aika onnekas, vaikkei siltä tunnukaan.

Oletko ansainnut luottamuksen? Minusta 'kaverille lähtö' ei ole hyvä syy skipata koulusta tunteja, etenkään kun 'kaikki muutkin'. Ehkä äitisi on kokenut, että olisi itse nuorena halunnut enemmän rajoja? Tai sitten oma nuoruus on vain unohtunut.
Minusta nuo mainitsemasi asiat eivät ole 'liikaa'. On normaalia, ettei äiti anna nuoren olla poissa koulusta ilman kunnon syytä, ei halua nuoren olevan pitkiä aikoja koneella tai halua olla huolissaan siitä kännääkö oma lapsi jossakin epämääräisissä bileissä.
Tuossa ikävaiheessa se voi olla 'noloa'. Mihin lukioon olet menossa? Jos voisit vaikka mennä johonkin muuhun kaupunkiin opiskelemaan, niin äitisi olisi melkein pakko päästää sinut omilleen.

Hienoa että yrität itsenäistyä ahdistavista vanhemmista.

Tule vaikka tänne mun nurkkiin, voisin opettaa sulle yhtä ja toista elämästä ja sen sellaisesta, jso ymmärrät mitä meinaan. Vink Vink, tiedän kyllä mistä teikätytöt tykkää...

Kyseisille vanhemmille haluaisin antaa esimerkin. Minua vahdattiin, ja jostain kumman syystä se näkyy suhteissa yhä. En hevillä heitä tapaa tai asioistani heille kerro.

Itsekin olen teini. Ja uskaltaisin sanoa, että ainakin yli puolet teineistä on samassa tilanteessa kuin sinä tai ainakin ajattelee samalla tavalla. Osalla on asiat vielä huonommin, murto-osalla ehkä jopa viitteitä täydellisestä kasvatuksesta. Mutta monet ovat sinun tilanteesi kestäneet ja aikuisuudessa kiittäneet vanhempiaan, joten etköhän sinäkin nämä pari vuotta heidän "diktatuurissaan" kestä. :)

Sanoit että äitisi oli nuorempana suht villi. Hän todennäköisesti haluaa estää sinua tekemästä samoja virheitä joita hän mahdollisesti nuoruudessaan teki. Ja jos minulta kysytään, kaverille meneminen ei ole mikään syy lähteä koulusta aikaisemmin. Ja jos haluat tehdä jotain muuta kuin olla kotona koneella, ei ole aina pakko lähtä juhliin, koska olet siinä iässä että on hyvin oletettavaa sinun juovan juhlissa. Voihan sitä ihan muutenvaan mennä kaverille käymään. Muuttaminen kotoa voi joillekkin olla ihan hyvä niin saa itsenäistyä mutta itse otan omasta kodista kaiken irti niin kauan että on pakko muuttaa, jos opiskelu tai työ vie mennessään, sillä sinun on otettava huomioon, että joudut opiskelun ohella maksamaan vuokran asunnostasi, sähkö- ja vesilaskut sekä ruoka.

PS. olen myös 15-vuotias:)
PPS. älä vedä hernettä nenääsi näistä neuvoista ja kommentteista, nämä ovat vain henkilökohtaisia näkemyksiäni ja mielipiteitäni.

Voi voi, lapsirukat.. Olkaa te vielä lapsia, kun voitte. Sitä kerkeää myöhemminkin itsenäistyä ja nähdä maailmaa. Itse olen "lentänyt aikaisin pesästä", ja kyllä olen myöhemmin miettinyt, että olisinpa ollut fiksu ja pysynyt vielä tovin vanhempien hellässä huomassa. :) Toki tyytyväinen olen elämääni nytkin, mutta en silti kehoita nuoria aikuistumaan liian nopeasti.

Ihan hyvä että vanhempasi osaavat pitää kuria yllä, jos eivät pitäisi niin olisit heti jossain kännäämässä ja vetämässä aineita muiden kurittomien luuserikakaroiden kanssa kaupungilla. Propsit vanhemmillesi, heidän kaltaisiaan kuuluisi olla paljon enemmän tässä maassa niin ehkä jotain toivoa tulevaisuudesta voi olla tällä maalla.

Köh.köh. Hyvät seurakuntalaiset Köh,köh.huh,huh.Hmm,nyt ei saa tätäkään.Köh,köh huvia pitää.Köh,köh,joten hyvät seurakuntalaiset.Köh.köh. Nouskaa ja menkää koteihinne.Köh.köh.Hmm,parhaat saarnat kuulette kyllä kotonanne.

Jos muistan oikein 16 vuotias on jo vapaa päättämään omasta asuin paikastaan ja hänen huoltajansa ovat velvollisia elättämään häntä 18 vuotiaaksi asti, mutta en ole varma ovatko vanhempasi velvollisia maksamaan asuntoa missä haluat asua, mutta jos muutat omillesi saat hieman opinto ja asumis tukea jotka ovat riippuvaisia vanhempiesi tuloista jos ne ylittävät 61 000 euroa vuodessa. Jos tukesi ei riitä asuntosi vuokraan ja sisustamiseen voit mennä viikonloppu ja ilta töihin paikkoihin johon ei tarvita kummoista koulutusta kuten mc donaldsin "juoksupojaksi". Jos työn teko ei maita kannattaa vaan asua vanhempiesi helmoissa kunnes täytät 18, olet silloin vielä lukiossa, mutta silloin opinto tukesi ei ole enää riippuvainen vanhempiesi tuloista ja olet jo muutenkin aikuinen ja velvollien käyttäytymään kuten moinen.
Toivon sinulle paljon jaksamista ja voimia kestää, itse vietin koko lukio aikani ääriuskovaisten pellejen parissa ja rankkaa oli, mutta siitä selvittiin ja nyt on koko elämä edessä eikä kukaan voi määräillä/kontoroida minua. Kuhan jaksat parivuotta vielä niin on jo aikakin muuttaa omilleen ja silloin vanhempiesi mielipiteellä ei ole hiukkasenkaan paljoa painoarvoa. Ole oma itsesi äläkä anna muiden elää sinun kauttasi.

Sinulla on hyvät vanhemmat. Lukioaikana asutaan koton. Villin äitisi nuoruudessa maailma oli toinen. jA nyt aivan toinen, millä muuten aijot maksaa esim, oman kämpän vuokran - miti nyt vähän.
Kuuntele vanhempiasi - ehdit kyllä tutustua, maailman pahuuteen. Ja mikä tärkeintä käy koulusi, niin hyvin kuin pystyt. Siintä riippuu paljon tulevaisuutesi!

Mä elin ehkä vähän samankaltaisen teini-iän mitä aloitus postaaja, en koskaan käynyt missään mutta eipä niitä kavereitakaan ollut oikeastaan ja asuttiin kaukana korvessa missä esimerkiksi lähimpään kauppaan oli 20km. Toisaalta minun vahempani luotti siihen että kun asuttiin syrjässä ja olin aika rajusti koulukiusattukin koko yläaste ajan niin en vain edes uskaltanut enkä halunnut lähtä "kirkonkylälle" discoihin tai kotibileisiin ja vielä kerran se kaverien puute keiden kanssa voisi joutua "pahoille" teille.

Kun olin täyttänyt 18v, päätin lopettaa ammattikoulun kesken kun en enää kestänyt sitä että linja mikä osoittautui 1. vuoden käytyäni vääräksi valinnaksi minkä takia vaihtaminen olisi käytännössä tarkoittanut 3 vuotta alusta, samaa vanhempien luona asumista ja 0 tuloilla kun mitään tukia en olisi saanut, samaa korvessa oloa päivästä toiseen.

Ei muuta kuin hantti hommiin että sai ihan omaakin rahaa, oli porukat siinä mielessä hyvät että maksoivat ajokortin ja sain auton käyttöön kun kerran töihinkin oli hinku päästä. 19v:nä muutin pois kotoa keski suureen kaupunkiin, siellä viikonloppu juominen ja juhliminen lähti käsistä, joka pe ja la liikenteessä, oli tullut ns. pieni pakko mielle, joku halu ottaa takaisin sitä elämätöntä aikaa varhais nuoruudesta.

Tynnyrissä eläminen joko vahempien tai olosuhteiden pakosta ei tee kelleen hyvää, muutamat kerrat kuullut tarinoita lestadiolais nuorista ketä muuttanut opiskelujen takia muualle pois vanhempien ikeestä, silloin alkoi ns. "kova" meno tjsp.

Vapaakin kasvatus saattaa toimia joillakin, eräs vähän mua nuorempi duuni kaveri, syntyperänen stadilainen kerto kuinka se dokasi teininä ja kävi 16v:nä baarissa väärillä papereilla, se sano vaan mulle että hän kyllästyi touhuun jo parikymppisenä, nykyään saattaa olla ottamatta pisaraakaan puoleen vuoteen, hän vaan tykkää treenata ja syödä terveellisesti, on ns. vapaaottelija.

Mustahan tuli juoppo näin vanhemmalla iällä, ei ammatillista koulutusta mutta palkka 2500€/kk kun tekee pelkkää iltaa rahdinkäsittelijänä, ei haittaa jos ei ole heti aamusta töihin lähtö kunnossa.

Hienoa, että omaat vastuulliset vanhemmat. Yrittävät välttämämään sinua ottamasta samoja virheitä kuin itse aikanaan. MInulla ei ollut koskaan mitää rajoja. Tulin raskaaksi 19 vuotiaana. Opiskelut jäivät lukioonn. Jos saisin elää tätä elämää uudestaan, niin toivoisin, etteivät vanhempani olisivat laskeneet minua 16 v:na pois muuttamaan kotoa. En kadu lastani, vaan liian aikaisin hänen sain, olinhan itsekin vasta lapsi. Se harmittaa, ettei tekemisistäni oltu kiinnostuneita. Olisin voinut opiskella hyvän ammatin. Ei vanhempien kanssa kiva-kaveri systeemi toimi. Vanhempien tulee todellakin ottaa vastuu. jälkeläisitään. Ole onnellinen vanhemmistasi.

Vastaan sinulle, tyttö, joka haluaisit muuttaa kotoasi 15-vuotiaana. Minä muutin kotoani 15-vuotiaana vieraalle paikkakunnalle. Vanhempani eivät todellakaan olisi antaneet minun muuttaa minnekään, mutta heidän oli pakko suostua, koska lukioni alkoi vieraalla paikkakunnalla. Vanhemmat eivät antaneet tarpeeksi viikkorahaa, joten minulla ei ollut aina varaa ostaa bussilippuja päästäkseni kouluun eikä rahaa ostaa koulukirjoja. Välillä siis en mennyt kouluun ja välillä varastin lukiokirjat. Sain lähes kaikista kursseista nelosen. Rahapulassa minua oli aikuisten miesten helppo käyttää hyväkseen... Minua harmittaa todella paljon teini-iän huonot ratkaisuni, mutten voi niille enää mitään. Ole onnellinen, että vanhempasi yrittävät suojella sinua. Se on sinulle parhaaksi!! Nuori ansaitsee elää nuoruuden lapsena eikä samanlaista kamalaa elämää kuin minä elin teininä. Sitä sinun vanhempasikin toivovat.

Voi voi. Sun vanhemmat vaan toivoo sun parastasi!!!

Kaikki on sulle jo kommentoinut ne pääsyyt täällä, että miksi niin ja miksi näin.

Ole onnellinen kun sulla on rakastavat vanhemmat, jotka haluaa antaa sulle mahdollisuuden kunnon koulunkäyntiin.

Mitenköhän ajattelit maksaa sen vuokran siitä kämpästäsi ja muut kulut?

Siinä 20 v kannattaa alkaa vierottamaan tutista eroon, koska tutinimeminen aiheuttaa jo noin isolle lapselle vakavia ilmavaivoja, joista muu perhe saattaa pyörtyilla.
- Siinä 22 v täytyy alkaa luopumaan vierottamaan lastenrattaista, kun ei niitä möhölöjö, enää jaksa lykätä ylämekeen.
- WC-pöntölle täytyy opettaa viimeistään 23 v tai neuvolan täti tai homo setä saattaa saattaa vetää herneen nenään, jos kuulee, että yli 23 v tekee vielä mämmit housuun.
- Potkuvun voi vaihtaa housuihin ja paitoihin noin 24 v, jolloin päälle laitto nopeutuu huomattavasti.
- Lässytksen hellan duudeli sendään, tuituituitui, pölöpölöpölö, jne. kannattaa lopettaa viimeistään 25 v tai mukula ei opi oikeaan aikaan puhumaan niin, kuin muut.
- Ja näillä menetelmillä lapsenkasvatus sitten jatkuu aina aikuisikään saakka.
Sitten kun on aikuinen järjenkyvyiltäänkin niin lapsen voi opettaa ostamaan esim. oikean kokoiset housut.
- Nykyään ovat jotkut edesvastuuttumat vanhemmat päästäneet lapsensa liian nuorena ostamaan itselleen housuja, kun ovat ottaneen housujen koossa sen liian suuren kasvuvaran huomioon. Joskus ostarilla kävellessä en ole ollut ihan varma asiasta onko jollakin pipopää skeittari pojulla ollut Pas-a-housuissa vai muinkä takia sillä roikkui housujen haarat polvissa saakka se meinaan näytti aivan samalta, kuin 2-v jolla on kylmentynyt pas-a housuissa ja haarat levällään.

Käyttäkää hyvät ihmiset nyt järkeä missä iässä annatte lässyn lässyn lapsukaisillenne niitä vapauksia. Järki ensin vapaudet sitten. Esim jos ns. mieheksi kutsuttu ei osaa ostaa oikean kokoisia housuja tai kulkee sisällä ja kesälläkin pipopäässä ei hän vielä ole järjenkyvyiltään aikuinen eikä sellaiselle lapsukaiselle tietenkään vielä voi antaa mitään vapauksia, olkoon vaikka kotona konttaamassa.

En ole koskaan ollut luottamatta lapsiini. He ovat nyt jo melkein aikuisia. Poika intissä ja tytär tansiis perjanaina vanhojen tanssinsa. Lapset eivät ole typeryksiä. Minun ei koskaan ole tarvinnut huolehtia (ei edes alakoulun aikaan) lapsien koulunkäynnistä. Tiedän, että he tekevät parhaansa. Olen yrittänyt toppuutella, ja sanonut, että kaikessa ei tarvitse olla paras. Ei tarvitse mennä mukaan tähän suoritusyhteiskunnan asettamiin vaatimuksiin. Riittää vähempikin. Luottamus luo mielestestąni turvallisuutta.

Sama ongelma on mullakin. Istun päivät koneella, kun en vanhempieni mukaan saa mennä kaupungille "ryyppäämään" ja sitten valittavat, kun en tee päivisin muuta kuin ole koneella.
Kun täytän 18 muutan vittuun ja teen ihan sitä mitä lystään.
Nytkin sosiaalinen elämäni on aivan päin helvettiä ja on niin noloa kävellä kotoota mummilaan äidin kanssa, koska en kuulemma ulkoile tarpeeksi.

Ja on kyllä rasittavaa juoda salaa, kun vanhemmat eivät anna edes maistaa alkoholijuomia. Kerran kun join äitini _siideristä_ pohjat, hän veti kaameat pultit ja aloitti kauhean saarnaamisen alkoholijuomien haittavaikutuksista ja kuinka isovanhempani olivat alkoholisteja ja minusta voi tulla siksi suurella todennäköisyydellä sellainen.
Luin jostain, että alkoholivastaisten fanaatikkovanhempien lapset ryhtyvät suuremmalla todennäköisyydella alkoholisteiksi ja toivottavasti niin käy minulle, että vanhempani näkisivät mitä saivat aikaan.

Toki jonkinlainen huolenpito ja rajojen säätö on hyvästä, mutta jos ei saatana päästetä kaupungille alkoholin pelossa, niin jotain on silloin helvetisti vialla.

Varmasti jokainen nuori kokee vanhempiensa hyvää tarkoittavat kasvatuskeinot ( ne rakastavat rajat ) joskus liian tiukoiksi. Pyydä vanhempasi vaikkapa pöydän ääreen ja kerro heille mitä ajattelet. Minun mielestäni 15-vuotias ona ihan liian nuori muuttamaan yksin asumaan. Kun itse joutuu tekemään kaikki kotityöt, huolehtimaan toimeentulostaan ja vielä opiskelemaankin, on se aikamoinen urakka jopa aikuisellekin.

Olet varmasti reipas nuori nainen ja sinulla on asiat kunnossa, olet aloittamassa lukio-opinnot. Keskity opiskeluun, niin vanhempasi huomaavat, että osaat ottaa vastuuta omista asioistasi ja ehkä suhtautuvat myönteisemmin vaikkapa kavereihin.

Nyt sinusta varmasti tuntuu kurjalta, mutta myöhemmin, aikuisena, osaat arvostaa vanhempiasi, jotka ajattelivat sinun parastasi.
Älä häpeä sitä, että et lintsaa koulusta! ja varmaan aikojen alusta kaikki nuoret ovat vedonneet siihen, että "kaikki muut saa ". Mieti hetki, miltä tuntuisi, jos saisit tehdä "ihan mitä vaan", silloin varmaan ajattelisit, etteivät vanhempasi välitä snusta...

Olen itse kirjoittanut lapun mitä vanhemmistani ajattelen lähden kouluun tai muualle, he lukevat lapun ja ovat lieventäneet rangaistuksia ja sääntöjä.

Aloittajalle: Tulet vielä kiittämään vanhempiasi! He tietävät miten yrittää välttää joutumasta ongelmiin.

Te kaikki aikuiset, jotka näsäviisaasti kehotatte nuorta menemään töihin ja elättämään itse itsensä: oletteko miettineet sitä, että olette luoneet yhteiskunnan, jossa nuoren on miltei mahdotonta elättää itsensä työllään. Varsinkin, jos on sukupuoleltaan nainen.

Vanhempani pitivät todella kovaa kuria nuoruudessani. En saanut koskaan taskurahoja, vaan kaikki taskurahat piti tienata kesätöissä itse. Täten opin jo hyvin nuorena rahan arvon. Minulla ei ollut ikävuosina 15-26 yhtään kesälomaa. En muista nuoruudestani rentoja, huolettomia kesäpäiviä, koska niitä ei ollut. Joululomat olivat vuodessa ainoa lyhyt hetkeni vapaa-aikaa, mutta niiden aikana olin usein kipeä, koska elimistöni halusi päästä jännityksistään.

Vanhempani eivät arvostaneet koulussa ahkerointiani millään tavalla. Stipendirahat, joita sain vuodesta toiseen, oli laitettava säästötilille kasvamaan korkoa. Toin ensimmäisen huonon numeron (9-) kotiin yläasteen yhdeksännellä luokalla, ja jouduin tämän vuoksi puhutteluun laiskuudestani ja "tasoni repsahtamisesta". Vasta tuolloin ymmärsin vanhempieni arvostuksen minua kohtaan olevan suoraan riippuvainen kotiin tuomistani numeroista. Siihen asti opiskelu oli ollut minulle hauskaa ja iloa tuottavaa. Hienot numerot olivat tulleet intoni sivutuotteena, mutta tuon tapauksen jälkeen opiskeluuni tuli katkera sivumaku.

Alaikäisenä jäin yhden kerran kiinni alkoholikokeilusta 16-vuotiaana. Olin tietoinen siitä, etteivät vanhempani hyväksyneet kohdallani alkoholia lainkaan. Siksi kokeiluni tapahtui salassa, mistä sitten kuitenkin jäin kiinni. Vanhempani eivät myöskään hyväksyneet edes ajatusta seurustelusuhteista. Äitini oli aloittanut huoraksi haukkumiseni kuukautisteni alettua. Alkoholikokeilun ja siitä rajusti hakatuksi tulemisen jälkeen en päässyt kertaakaan kodin ulkopuolelle muualle kuin urheilutreeneihin. Tämäkin ilo loppui lyhyeen, koska joukkueemme sarjanousun myötä minun olisi pitänyt alkaa treenata liki 100 km:n päässä kotoani.

Samaan aikaan tein pitkiä koulupäiviä lukiossa, koska monet käymistäni kursseista järjestettiin vasta klo 14:n jälkeen. Työpäiväni saattoivat kestää lukiossa matkoineen peräti 12 h. Normaalikoulupäivän pituus matkoineen oli 8,5 h. Urheilu oli ainoa rentoutumiskeinoni, joka sekin piti lopettaa, koska se oli vanhempieni mielestä täysin turhaa ajankulua. Lisäksi he ilmaisivat huolensa siitä, että urheiluun intohimoisesti käyttämäni aika olisi pois koulutyöstäni.

Ratkaiseva käänne elämässäni oli lukion toisen luokan syksy. Olin juuri kärttänyt vanhemmiltani mahdollisuutta päästä lukiopaikkakunnalleni asumaan. Perustelin tätä pitkillä työpäivilläni ja matkoihin väsymisellä. Muuttoni myötä olisin voinut päästä kaverini kyydillä urheilutreeneihin sinne kauemmaksikin. Siten olisin voinut jatkaa joukkueurheiluharrastustani. Mutta ei, vanhempani lannistivat minut täysin. He vetosivat nimenomaan noihin syihin, että kuinkas kuvittelit itsesi elättäväsi, jos nyt muutat omillesi. He tekivät myöskin selväksi, etteivät maksaisi elämisestäni penniäkään, jos muuttaisin pois. Vahingoniloisena he ilkkuivat, "milläs ajattelit maksaa kalliit lukiokirjat". Niinpä, en millään. Opiskelun ilmaisuus on Suomessa pelkkä lentävä legensa. Lopulta olin niin väsynyt ja lannistunut, paitsi koulunkäynnistä, ikuisesta kesälomattomuudesta ja vanhempieni jatkuvasta alistamisesta, että aioin ampua itseni. Kaksi viikkoa myöhemmin sukulaispoikani kuoli äkillisesti liikenneonnettomuudessa. Minulla ei ollut henkistä kapasiteettia jäljellä kyseisen asian käsittelyyn.

Tässä yhteydessä menetin kykyni oppia. Katsoin kirjoja edessäni, mutta en saanut tekstistä selvää, enkä kyennyt keskittymään lukemiseen hetkeksikään. Saati, että olisin ymmärtänyt tai muistanut lukemastani mitään. Numeroni putosivat ensin kaseihin, sitten nelosiin ja kutosiin. Vanhempani kykenivät ainoastaan sättimään minua "oman elämäni tahallisesta pilaamisesta". Jonkin ajan kuluttua kykenemättömyydestäni opiskella muodostui hiljainen kapina vanhempiani vastaan. Mitä selvemmäksi kävi, etteivät vanhempani arvostaneet minua ilman kymppien kotiin tuomista, sitä vähemmän halusin opiskella. Ketään ulkopuolista aikuista ei kiinnostanut numeronieni romahtaminen, eikä apatiaan vaipumiseni.

ennen lähdettiin maailmalle jo 15v maissa, mutta silloin mentiin johonkin perheeseen lastenhoitajaksi usein ja oli asunto ruoka tm ja sai vähän rahaakin, eli oli aika turvallinen olo kuitenkin, mutta ei olis onnistunut ihan yksin eläminen tuossa iässä..

Vanhempasi ovat kohtuuttomia tai sitten todella tietävät, että ryyppäisit itsesi liian känniin. Paras keino on valehdella heille. Eli menet mukamas kaverillesi yökylään ja sitten lähdette sieltä bileisiin.

Itsekään en kyllä ymmärrä mikä järki sinun olisi muuttaa omillesi jos muuttaisit kuitenkin samalle paikkakunnalle. Tuskin sinulla on edes varaa elää yksin kun sinun tulisi keskittyä kouluun.

Omat vanhempani ostivat minulle juomiakin kun olin lähdössä bileisiin ja join vähän heidän kanssaan kotona toisinaan. Eipä ole koskaan ollut mitään ongelmia alkoholinkäytön kanssa kun sekin taito opetettiin jo kotona. En ymmärrä miksi kieltää alkoholi ehdottomasti ja sitten nuori vetää kännit itse ja saa pahimmassa tapauksessa alkoholimyrkytyksen. Myöskään kouluun ei tarvinnut mennä jos en halunnut. Tietenkin itse osasin arvioida milloin kouluun kannattaa mennä ja milloin sinne meneminen on turhaa.

Ei tulisi mieleenkään päästää omaa alaikäistä lasta muuttamaan omilleen, varsinkin jos syynä muuttohaluun on "tylsä elämä" ja "kun ei kotona ei koskaan tapahdu mitään". Lisäksi on aivan normaalia, ettei vanhempasi halua sinun lintsaavan koulusta. Juhliin menosta pitäisi neuvotella, ja jos et ole jollain tapaa pettänyt heidän luottamustaan sekoilemalla aikaisin juhlissa, pitäisi sinun juhliin silloin tällöin päästä. :)

Perustuuko vanhempien arvio siitä että joisit itsesi humalaan juhlissa aikaisempaan kokemukseen? Jos kyllä niin aivan oikein että kieltävät! Suotavaa olisi tosin perustella miksi ryyppääminen ei ole niin hyvä asia.

Nuorena aloitettu kännääminen johtaa helpommin alkoholismiin ja pilaa elämäsi (ja vielä olennaisemmin läheistesi elämän) Asiaa havainnollistaisi jos joku lähisukulaisistasi olisi alkoholisti ja (mieluiten) kuolisi siihen, mutta (valitettavasti) näin ei taida olla ja pidät alkoholia jokseenkin harmittomana, mikä voi johtaa tuhon tielle (kuten isälleni kävi)

Samoin nuorena aloitettu tupakanpoltto johtaa helposti elinikäiseen riippuvuuteen josta ei pääse eroon.

Ja vielä koulunkäynnistä, niin kauan kuin olet vanhempiesi vastuulla niin kyllä, koulun väliin jättäminen tuosta syystä on hölmöä. Se nimittäin lähtee herkästi lipsumaan sitten jos madaltaa kynnystä olla pois. Koulussa tuskin joudut olemaan yli 30 tuntia viikossa, joten vapaa-aikaakin pitäisi olla ihan riittävästi.

Sitten kun tulee vielä vähän ikää lisää niin voit tehdä mitä huvittaa.

Tämä on vaan minun mielipide.

15 vuotiaan ei kuulu asua yksin.
Ja kaikilla riittää tarinoita kuinka tekivät sitä ja tätä, mutta sinulla on tavalliset vanhemmat. Suurimmalla osalla on juurikin tuollaiset vanhemmat ja toivoisin että kaikilla olis ettei lapset pyöris kännissä ympäri kyliä.
Mikset voi mennä toiselle paikkakunnalle kaverille koulun jälkeen?

Miten 15v. ikäinen voisi "muuttaa yksin"(tarkoittaen kai että muuttaa yksin asumaan), jos on opiskelija eikä ole mitään tuloja. minusta tuntuu että esität tuossa nyt vain omaa versiotasi asioista, luultavasti jättäen kertomatta sen syyn miksi äitisi muutti samassa iässä pois kotoa...?

Monet lähtivät aikoinaan ihan olosuhteiden pakosta ja ehkä siksi että siihen aikaan olivat kotiolot monasti sitä että ei ollut omaa huonetta ja muuten kaikki valmiina, kuten nykyään on nuorilla. Silloin saattoi todella alkaa ahdistamaan, kun kotiolot eivät olleet lainkaan sellaista luksusta, mitä nykyajan nuorilla on.

Kannattaisi ymmärtää, että ei kannattaisi valittaa sen takia kun kaikki on oikeastaan jopa liiankin hyvällä mallilla, niin että se suorastaan tylsistyttää. Ja kyllä kai niin monien nuorten ei edes tarvitse tehdä mitään kotitöitä(?). Ainoa "tekeminen" kotona on siis vain "koneella olemista". Harrastatko muuten mitään, esim. liikuntaa, vai onko aina neljä pyörää alla...?

Häpeät ihan väärää asiaa. Jos ne muut nuoret ymmärtäisivät, niin heillä olisi aihetta hävetä vanhempiaan, jotka eivät tunne vastuuta omista lapsistaan, tai muuten vain ovat "suvaitsevaisuudessaan" luopuneet siitä auktoriteettiasemasta, joka jokaisella vanhemmalla tulisi olla -vähintään siihen asti, kun he ovat lastensa huoltajuusasemassa.

Itse täytän parin kuukauden päästä 18. Olen perheemme vanhin lapsi ja aina ollut sisarusteni esimerkki.
Se, että minun vanhemmat ovat pitäneet minulle jöötä sekä kovaa kuria, on auttanut.

Halusin itsekkin muuttaa kotoa 15-vuotiaana koska olin jo "niin iso tyttö" ja "osaan ottaa vastuuta itsestäni.". Itseasiassa, olen erittäin tyytyväinen, että asun vieläkin kotona. Opiskelen, eikä minulla ole varaa pitää omaa asuntoa, edes poikaystäväni kanssa. En saa mitään tukia, mutta käyn töissä opiskelujen ohella, mikä on todella raskasta. Kaiken kukkuraksi, vanhempani ovat hyvä sydämisiä ja antavat poikaystäväni asua meillä, sillä hänen työpaikka on lähempänä silloin.
Oletkohan koskaan miettinyt, mitä itsenäistyminen ja oma asunto oikeasti tarkoittaa? Oletko laskenut kaikki kulut, mitkä tulevat? Jos itsenäistyt, sinun tulee osata pyykätä, tehdä ruokaa, hoitaa raha-asioita ym. Ja tässä vaiheessa äidin ja isin lompakko ei enää ole ihan selvä juttu, sinne ei niin vaan mennä. Yhtä lailla vanhemmillasi on edelleen samat menot. Mutta ei, en tarkoita ettei vanhempasi tukisivat ja auttaisivat sinua. Jos he ovat hyvin palkattuja, et saa edes tukia. Milläs elät? Paskapaperikin maksaa maltaita.

Äitini hokee jatkuvasti: "Saat asua meidän kanssamme vaikka neljäkymppiseksi jos haluat!", mutta yhtä lailla hän hokee, että auttaa jos pula tulee. Olemme suunnitelleet muuttavamme kihlattuni kanssa omaan yhteiseen asuntoon, kunhan hän on päässyt armeijasta ja minä olen valmistunut, eli molemmilla olisi tuolloin jo vakituinen työpaikka.

Tuohon juhliin, ryyppäämiseen ja koulusta lintsaamiseen vielä:
Itse olin muutama, neljä vuotta sitten vielä kauhea talipää. Ryyppäsin muistin kokonaan pois, välillä hillitymmin, mutta usein, silti äiti ja isä aina pelastivat minut tilanteesta. Keskustelimme pitkään, pitkään, mikä meni pieleen. Myös jäin useasti tupakoimisesta kiinni, aloitin 13 vuotiaana polttamisen... He laittoivat minut kotiarestiin joka kerta kun jäin töppäilystä kiinni, ihan hyvä vaan, se vitutti enkä enää juonut. Kuitenkin jatkoin tupakoimista. Mutta siihenkin tuli puoli vuotta sitten muutos; kihlattuni sai taottua päähäni järkeä, ja lopetin 4,5 vuoden polttamisen jälkeen.

Nyt, kun olen vanhempi, sosiaali- ja terveysalaa opiskeleva nuori, olen ottanut erilaisen näkökulman elämään; ei ne vanhemmat mitään paskapäitä ole, he välittävät sinusta oikeasti. Missä minä olisin ellen olisi kuunnellut vanhempiani? Olisi juonut itseni hengiltä, en opiskelisi mitään, olisin työtön ja asuisin Kelan tuilla? Ja voi kuule, juhlia ehdit vaikka kuinka ja paljon! Vanhempiasi vain pelottaa, mitä sinulle voi tapahtua. Ihan ymmärrettävää, kun lehdistäkin lukee mitä kamaluuksia on tapahtunut.

Ei, ei se ole noloa että jäät kouluun opiskelemaan kun muut kaverit lähtevät... Saat nauraa heille muutaman vuoden päästä kun heillä ei ole opiskelu/työpaikkaa! Minulla on myös niitä tuttuja, jotka kävivät juosten kusten koko peruskoulun, eikä päässeet jatko-opiskelemaan tai töihin. Ja ei, se ei ole kaunista katseltavaa...

Mutta muista, olet nuori ja sinulla on paljon kokea vaikka mitä! Tyhmyyksiä ehtii tehdä myöhemmin, mutta opiskele nyt, niin voit myöhemmin nauttia täysin rinnoin!

Ehkä ei aivan asiaan liittyvää, mutta eniten vieroksun sellaista, että sanotaan "nyt teet vaan näin, koska minä sanon niin"- asennetta. En vaan voi sietää sellaista. Onko lapsenne jotenkin vähä-älyisiä, kun eivät kyseenalaista asioita? Yleensä sitten käy niin, ettei osata ajatella kunnolla omilla aivoilla, ja tehdään jotain vain siksi, että niin on vain sanottu.

Onneksi omat vanhempani ovat olleet aika rentoja ja eivätkö ole määräilleet turhaa. Jos on fiksu, osaa myös käyttäytyä ja olla ilman vanhempien kokoaikaista määräilyä.

Yksinkertaisesti: luottamus pitää tienata. Joten se on kiinni sinusta ja sinun toimistasi, luottavatko vanhemmat - tai ylipäänsä kukaan - vaiko eivät.

Itselläni on viisi lasta, niistä jo kolme täysiikäistä. Olen pitänyt rajoja, antanut yhdessä lasten kanssa sopien nyöriä, neuvonut, valistanut, huutanut, raivonnut, pyytänyt anteeksi, auttanut ja lykkinyt eteenpäin! Palkaksi siitä olen saanut iloa, surua ja ahdistusta, yhdeltä lapsistani kuulen usein "äiti, olit taas oikeessa" ja tämä kyseinen aikuinen lapsi joka muutti pois kotoa 19v. niskojaan nakellen ja uhoen, että kyllä mä pärjään, äläkä luulekaan, että enää kotiin muuttaisin, tehnyt myös koulun ohella töitä 16v. lähtien, koulu meni rimaa hipoen, päästötodistus tuli ammattikoulusta, on nyt isoissa veloissa, (minun takaamassani pankkilainassa) pikavippien yms. maksamattomien laskujen kierteen aiheuttamissa, maksaa lainaansa liki kymmenen vuotta ja sydämestäni toivon, että tämä lapsi, joka haluaa kokeilla kaiken oman kantapäänsä kautta, olisi oppinut jotain, enkä haluaisi kuulla enää kertaakaan lausetta "äiti, sä olit taas oikeessa"!!!
Kaikki lapseni ovat saaneet samanlaisen kasvatuksen, yh:na olosuhteiden pakostakin meillä on kaikkien tehtävä kotona kaikkea, joskus lapset ylpeinä esittää kaverilleen kuinka esim. kokataan jotain, 10v poikalapsi pyöräyttä oikein hyvän munakkaan itselleen ja kaverilleen koulun jälkeen, ja ihmettelee sitten kun toinen ei ole koskaan kuorinut vaikka perunaa itse, ja huomaa siinä, että on kiva osata tehdä itse. 18v joutui tyttöystävälleen todistamaan, että osaa pestä pyykkiä. Kyllä lasten mielestäni pitää kotona asuessaan oppia tekemään normaaleja kotitöitä, mikä ihmeen piika/ orja, vielä kodin ulkopulella töissäkäyvä äiti/ isä muka on? Kun kaikki osallistuu, pääsee kaikki helpommalla.
Ja sinulle 15v. lapsonen joka olet se AINOA lapsi koulussasi joka opiskelee ne kaksi viimeistä tuntia, saat ainakin opettajan täyden huomion ja parhaan opetuksen, nykyisin kun tukiopetuksessakin pitää olla enemmän oppilaita kuin yksi muuten sitä ei saa. Ihmetteleeköhän niiden 20 muun oppilaan vanhemmat koskaan niitä poissaoloja jotka heillä wilmaan kertyy?? Vitsi, vitsi, mutta haittaakse? Toi on klisee, että "kaikki toiset"!
Koittakaa päästä vanhempiesi kanssa johonkin kompromissiin, että joskus jonnekin pääsisit, mutta ansaitse se ja todista, että olet heidän luottamuksensa arvoinen, pidä kiinni sovituista asioista, mutta älä silti vielä haikaile kotoa muuttamista, pystyt suoriutumaan koulusta paremmin kun voit keskittyä täysillä siihen, eikä tarvitse vielä aikuisten asioista huolehtia!!! Rajat on rakkautta, ymmärrät sen vielä!