Juhannuksena oltiin festareilla ja minä olin yllättäen hukannut kaikki kaverini. satuin huomaamaan etäisesti tutunnäköisen miehen istuvan terassilla yksikseen, joten päätin liittyä seuraan. juttu alkoi luistaa heti ja kävikin ilmi, että olin todennäköisesti nähnyt hänet aikaisemmin leirissämme hänen ollessaan moikkaamassa yhteistä tuttuamme. Jutustelimme niitä näitä ja päätimme siirtyä rauhallisempaan paikkaan. Sain tietää, että mies oli samalta paikkakunnalta kotoisin ja minua peräti 11v vanhempi (mitä en tahtonut millään uskoa, koska hän näytti ikäiseltäni). Loppuilta kuluikin mukavasti kahdestaan sylikkäin toisiimme tutustuen.
Normaalioloissa nappaisin tämän miehen ehdottomasti heti itselleni, mutta ongelmallisen tilanteesta tekee se, että seurustelen...! Suhteemme on kestänyt yli vuoden ja asumme yhdessä, joten en halua tehdä liian hätäisiä ratkaisuja. Loppujen lopuksi, enhän edes tunne tätä toista miestä, enkä ole varma haluanko uhrata kaiken hänen vuokseen.
Toisaalta suhteeni ei ole kovin kukoistava ja olen useaan kertaan harkinnut puolivakavissani eroa.
Nyt minulla on tunteita molempia kohtaan enkä tiedä mitä tehdä!
Antaako sydämen johdattaa, jolloin jättäisin kaiken entisen, vai toiminko järjen mukaan ja jään suhteeseeni, vaikka en koskaan voisi olla täysin onnellinen?
Normaalioloissa nappaisin tämän miehen ehdottomasti heti itselleni, mutta ongelmallisen tilanteesta tekee se, että seurustelen...! Suhteemme on kestänyt yli vuoden ja asumme yhdessä, joten en halua tehdä liian hätäisiä ratkaisuja. Loppujen lopuksi, enhän edes tunne tätä toista miestä, enkä ole varma haluanko uhrata kaiken hänen vuokseen.
Toisaalta suhteeni ei ole kovin kukoistava ja olen useaan kertaan harkinnut puolivakavissani eroa.
Nyt minulla on tunteita molempia kohtaan enkä tiedä mitä tehdä!
Antaako sydämen johdattaa, jolloin jättäisin kaiken entisen, vai toiminko järjen mukaan ja jään suhteeseeni, vaikka en koskaan voisi olla täysin onnellinen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
en ainakaan jäis suhteeseen missä en ois onnellinen.
TUNTEET! nimimerkillä kokemusta on ! Jos suhteesta puuttuu INTOHIMO, niin jäätpä paljosta paitsi! Erosin hyvästä, ja vakaasta liitostani miehen takia, johon ihastuin lenkkipolulla. Nyt olemme olleet onnellisesti naimisissa jo neljä vuotta ja yhdessäkin jo 6 v. !!
ironistahan tässä on se, että kun tapasin nykyiseni jätin välittömästi silloisen mieheni. en halua että tästä tulee mikään pysyvä toimintamalli itselleni.. :(
Pelkään, että jos nyt lähden lätkimään huomaan alkuhuuman haihduttua tehneeni väärän valinnan.
Kumpi pidemmän päälle on tärkeämpää,intohimo vai turvallisuus? rakastaa varmasti voi molempia.
Tosiasia on, että intohimon perässä juoksemista saat harrastaa loppuelämäsi! Intohimo nimittäin laantuu AINA aikanaan ja muuttuu turvallisuudeksi. Jos meinaat viettää intohimoista elämää, älä vakiinnu. Vastaavasti vaihda miestä parin vuoden välein.
Älä tee hätiköityjä johtopäätöksiä...olen itse samanlaisessa tilanteessa kuin sinä ja uskoisin että nykyinen suhteeni voittaa. Pelkän intohimon varaan ei kannata hirveesti rakentaa, muuten saa vaihtaa miestä parin vuoden välein. Jätin myös eksäni nykyisen avomieheni takia, enkä halua todellakaan jatkaa samalla kaavalla. Ihastua voi, mutta turvallinen rakkaus vie voiton. Koska olemme vain ihmisiä, ei kannata tuntea hirveetä morkkista vaikka huomaisi muitakin mielenkiintoisia ihmisiä ympärillään...pettämistä sänkyynmenon muodossa ei kannata tehdä hätiköidysti, nimittäin se rikkoo aina jotain... :/ sitä yritän parhaillaan välttää, vaikka ihastunut olenkin...