Mikä minua vaivaa…?

Ei sinua vaivaa mikään, usko vain, kuvittele vaikka mitä itseäni vaivaa kun, en edes viitsi kertoa... noh jotain 7kg dynamiitin käsittelyä että ketä räjäytellään tarvittaessa, mutta joo, hallinnoin sitä että ei ilman tarvetta mitään possutella, kun on sotilaskoulutustakin ja määrään, mutta jos on tilanne..

NIIN ei ole mitään hätää, jos joskus heräät ja on huono olo, aivan normaalia, itsellä on kanssa sellaista, laitan silloin vaan kahvia ja terästäydyn, unohdan sen jutun mikä ahdisti.

Toivottavasti autoin.

sulla on vain ajattelu jämähtänyt tuohon nimenomaiseen ahdistukseen mistä kerroit... saman asian tiedostaa periaatteessa kaikki ihmiset mutta asia ei ole heillä niin pinnalla että se aiheuttaisi kovaa päivittäistä ahdistusta.
Itselläni on "maailman kammo" ja tavallaan senkin käsittää kaikki mutta minulla taas se on pinnalla koko ajan .... mietin koko ajan miksi kaikki tai kaikkeus on olemassa ja mihin avaruus loppuu tai mitä olisi jos ei olisi maailmaa.. jne.?

eli meillä kummallakin on tavallaan ongelma jonka kaikki tiedostaa.. mullekin voi tulla ajatus että läheinen jää auton alle tai jotain tapahtuu.. tai sinä voit ajatella että miksi olemme olemassa tai miksi maailma on olemassa.... sinusta se ehkä kuulostaa turhalta koska se ei ole sulla pinnassa nyt kuten mulla on :) minusta sinun ongelmasi ei kuulosta hassulta mutta itselläni se ei ole "Pinnalla" joten mulla se asia on pois mielestä eli en ahdistu siitä niin valtavasti, se ei siis tule niinkun mieleen.

miten sitten eroon ?

olen itseäni yrittänyt auttaa olla ajattelematta ongelmaani ja välttää niitä tekijöitä jotka saa ahdistumaan.. itselläni sai tämän aikaan alkoholi joten luovuin siitä.
ajattelen myös että rentoutuminen auttaa ja aika parantaa haavoja. ajattelen että miksi muutkaan ei tällaisesta ahdistu joten miksi minä? välillä tietysti tuntuu että olenko erilainen kun vain minä kuvittelen tällaisia, mutta en mielestäni ole koska jos minä kykenen tähän niin muutkin kykenee.

olet varmaan huomannut että painajaisunet saavat joskus ihan tolaltaan ja pilaa koko päivän... tulee erilainen fiilis ja vähän sama kuten unessakin.
joskus taas unia ei muista ja aamulla ei ahdista mikään.

se mikä itselleni on vaikeaa nyt on se että tajuan etten voi koskaan unohtaa ongelmaani koska niin kauan kun olen olemassa, niin kykenen ihmettelemäänn miksi maailma on olemassa ja mitä jos ei olisi.
Sinäkin tiedostat että niin kauan kun olette elossa niin yhtä pitkään on se uhkakin jota pelkäät ja joka ahdistaa.

pitäisi yrittää pyrkiä kai sitten muuttamaan itseään jos tuntee elävänsä väärin.
tehdä suuria muutoksia jotta oppisi suhteuttamaan ongelmat ja ei ahdistuisi, oppisi jotain uutta ja luottaisi elämiseen.

Kiitos molemmille vastaajille! Tokalle vastaajalle: joo välillä kun nään jotaan hirveää unta, alan panikoimaan että se tapahtuu mut tätä tapahtuu harvemmin.. Mä en yleensä ajattele noin että miksi maailma on olemassa. Mutta välillä ihan randomisti mulle saattaa tulla sellanen olo että yhtäkkiä en ole "osa" maailmaa ja vartaloni ja mieleni eivät ole enää "yhdessä" kuulostaa varmaan tosi hullulta en tiedä.. Sillon kun saan näitä kohtauksia, en pysty puhumaan kenellekään koska aivoni eivät pysty ajattelemaan normaalisti ja en edes hengitä normaalisti vaan keskityn siihen että saan ylipäätään vähän henkeä.. Ja sydän alkaa hakkaamaan nopeammin ja tunnen vaan "eronneeni" maailmasta. Joskus oon jopa tuntenut/kuvitellut en ole varma kumpi, että raajani puutuvat ja oikeasti se oli ihan kamalaa luulin saavani jonkun kohtauksen ja koska olin yksin en tiennyt mitä tekisi.. Toi tunne kestää yleensä joku 5 minuuttia paitsi etten ole varma koska aika hidastuu.. Kuulostan niin hullulta mut tää on todellista ja tapahtuu mulle usein. Joskus jopa kun olen ulkona, yleensä kun olen yksin.

Alkoholin olen myös lopettanut, mutta lähinnä terveyssyistä (ed. viesti) tosin, luulen että se vaikuttaa mulla yleensä seuraavana päivänä myös negatiivisesti joten autto kai että lopetin kokonaan. Olen polttanut pilveä aikaisemmin ja joka ikinen kerta ihan hirveä paniikki iski, (ei johtunut siitä etten olisi tottunut) vaikka kaikki muut aina rentoutui jne. Olin niin paranoidi etten pystynyt tekemään muuta kuin yrittää nukkua mutta siitä ei tullut mitään. En pystynyt puhumaan tai miettimään normaalisti jne.. Joten lopetin tietenkin polttamisen kokonaan. Ei sopinut mulle..

Haluaisin oppia juuri olemaan ahdistumatta mutten tiedä miten… Sori jos tää viesti oli ihan sekava!