Miksi tämä kuulostaa niin monen ruotsinkielisen mielestä loukkaavalta:
Koulussa opiskellaan paljon muutakin kuin kieliä, resursseja kieltenopiskeluun ei ole rajattomasti. Ihmisten on Suomessa saatava vapaammin valita opiskeltavat kielet, aivan kuten tehdään useimmissa muissa maissa, esimerkiksi Ruotsissa ja meillä Ahvenanmaalla.
Perheiden ja nuorten tarpeet ja tavoitteet kieltenopiskelussa ovat erilaiset. Monella on jo juuret ja/tai aktiiviset yhteydet Pohjoismaiden ulkopuolella ja tarve panostaa näihin itselle tärkeisiin kieliin. On kaikkien etu, että maahan syntyy laaja kielivaranto. Yhä useammassa perheessä ollaan myös kaksikielisiä jollain muulla kieliyhdistelmällä kuin suomi-ruotsi, itse asiassa Suomessa lapsia syntyy jo nyt enemmän perheisiin, joissa heitä ei rekisteröidä suomen- tai ruotsinkielisiksi, kuin ruotsinkielisiin perheisiin. On kaikkien etu, että monikielisiä perheitä tuetaan niiden omien kielten ylläpitämisessä.
Elinkeinoelämä tarvitsee monipuolista kielitaitoa. Erityisesti Itä-Suomessa tarvittaisiin esimerkiksi venäjää. Ruotsin opiskelu Suomessa jatkuisi riittävissä määrin vapaaehtoisenakin.
Virkamiesruotsin opetus vie yliopistojen kieltenopetuksesta leijonan osa. Suurin osa valmistuneista ei kuitenkaan hakeudu virkamiehiksi eikä useimpien virkamiesten kohdallakaan todellisuudessa ole ruotsintaidolle tarvetta. Turha kielitaitovaatimus vain hidastaa opiskelua ja on haitaksi erityisesti matemaattis-teknisesti suuntautuneille. Virkamiesruotsin vaatimus estää usein pätevän ulkomailta muuttaneen ammattilaisen palkkaamisen koulutustaan vastaavaan tehtävään.
Missään maailmassa ei ole vastaavaa pakollista kieltä, joka ei ole maailmankieli, jota puhuu vain viitisen prosenttia maan väestöstä (ja heistäkin suurin osa puhuu hyvin maan pääkieltä) ja joka ei ole koskaan ollut edes enemmistön esivanhempien puhuma kieli.
Pakollisuus tuottaa vain vahinkoa ihmisten suhtautumiselle ruotsin kieleen ja ruotsinkielisiin.
Eikö tämä jo voisi olla aivan selvää. Mikä tässä loukkaa?
Koulussa opiskellaan paljon muutakin kuin kieliä, resursseja kieltenopiskeluun ei ole rajattomasti. Ihmisten on Suomessa saatava vapaammin valita opiskeltavat kielet, aivan kuten tehdään useimmissa muissa maissa, esimerkiksi Ruotsissa ja meillä Ahvenanmaalla.
Perheiden ja nuorten tarpeet ja tavoitteet kieltenopiskelussa ovat erilaiset. Monella on jo juuret ja/tai aktiiviset yhteydet Pohjoismaiden ulkopuolella ja tarve panostaa näihin itselle tärkeisiin kieliin. On kaikkien etu, että maahan syntyy laaja kielivaranto. Yhä useammassa perheessä ollaan myös kaksikielisiä jollain muulla kieliyhdistelmällä kuin suomi-ruotsi, itse asiassa Suomessa lapsia syntyy jo nyt enemmän perheisiin, joissa heitä ei rekisteröidä suomen- tai ruotsinkielisiksi, kuin ruotsinkielisiin perheisiin. On kaikkien etu, että monikielisiä perheitä tuetaan niiden omien kielten ylläpitämisessä.
Elinkeinoelämä tarvitsee monipuolista kielitaitoa. Erityisesti Itä-Suomessa tarvittaisiin esimerkiksi venäjää. Ruotsin opiskelu Suomessa jatkuisi riittävissä määrin vapaaehtoisenakin.
Virkamiesruotsin opetus vie yliopistojen kieltenopetuksesta leijonan osa. Suurin osa valmistuneista ei kuitenkaan hakeudu virkamiehiksi eikä useimpien virkamiesten kohdallakaan todellisuudessa ole ruotsintaidolle tarvetta. Turha kielitaitovaatimus vain hidastaa opiskelua ja on haitaksi erityisesti matemaattis-teknisesti suuntautuneille. Virkamiesruotsin vaatimus estää usein pätevän ulkomailta muuttaneen ammattilaisen palkkaamisen koulutustaan vastaavaan tehtävään.
Missään maailmassa ei ole vastaavaa pakollista kieltä, joka ei ole maailmankieli, jota puhuu vain viitisen prosenttia maan väestöstä (ja heistäkin suurin osa puhuu hyvin maan pääkieltä) ja joka ei ole koskaan ollut edes enemmistön esivanhempien puhuma kieli.
Pakollisuus tuottaa vain vahinkoa ihmisten suhtautumiselle ruotsin kieleen ja ruotsinkielisiin.
Eikö tämä jo voisi olla aivan selvää. Mikä tässä loukkaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nyt on kansalliskielen, ja perustuslain ja kielilain merkitys tullut kaikille selväksi. Kielilakia voidaan muuttaa normaalisssa lainsäädäntöjärjestyksessä ja opiskeltavia kieliä ilmeisesti hallinnollisilla määräyksillä (tuntijako) jne. Siis lakeja voidaan muuttaa normaalisti, jos on muutoshalukkuutta. Ei muuta, kun hommiin kansanedustajat, kansa enemmistön mielipiteen mukaan.
Paitsi rantatattareille ei asia ole tullut selväksi. Mutta sillähän ei ole mitään merkitystä.
"Loukkaantuminen" on vallankäyttöä. jotta suomalainen tuntisi syyllisyyttä siitä,
että ei enää nosta ruotsin kieltä jalustalle.
Jos on ollut jalustalla vuosisatoja, ei hetkessä voi sopeutua kansalaiseksi kansalaisten joukkoon.
"Koko politiikan olemushan on loukkaaminen. Politiikka on loukkaamista alusta loppuun asti. Poliitikkojen päätökset loukkaavat aina jonkin ryhmän oikeuksia. Niinpä he loukkaavat suuria kansanryhmiä oikein työkseen. Eduskunta on säätänyt suuren määrän lakeja, jotka loukkaavat esimerkiksi minua sikamaisesti. Tärkeää olisikin erottaa toisistaan tunteiden loukkaaminen, joka on aina vain koettua, subjektiivista ja imaginääristä (eli kuviteltua tai mielikuviin perustuvaa), ja niitä paljon tärkeämpi objektiivisten oikeuksien tai etujen loukkaaminen."
http://jukkahankamaki.blogspot.com/2009/05/politiikan-olemus-on-loukkaaminen.html
Esittämällä loukkaantunutta tietyt tahot ovat estäneet koko julkisen keskustelun aiheesta, kukaan virallisessa asemassa oleva ei uskalla puolella sanalla puuttua ruotsin pakollisuuteen, pelkästään toistella, että onhan meillä pakkomatematiikkaakin.