Väinö Tanner palaa historian näyttämölle
Mielipidelehti Kanavassa (8/2011) on mainio juttu suomettumisesta ja Kekkosen ajan hämäräpelistä, josta vasta nyt ollaan pääsemässä eroon.
Pekka J. Korvenheimo kysyy kirjoituksensa alussa: ”Minkä hinnan Urho Kekkonen maksoi poliittisesta karriääristään uuden suunnan takuumiehenä, joka myöhemmin presidenttinä neuvotteli yksin valtiosäännöstä piittaamatta neuvostojohdon kanssa”. Kekkonenhan oli maanpetoksellisesti neuvotellut rauhanopposition, Neuvostoliiton -, ja Yhdysvaltojen tiedustelupalveluiden kanssa Tukholmassa sotasyyllisyysoikeudesta ja pakolaishallituksesta yli vuosi ennen välirauhaa. Kekkonen oli siis todellinen Myyrä, kun Kansa Taisteli olemassaolostaan. Kirjoitus esittelee monipuolisesti myös Kekkosen oman suomettumisen lisäksi yleisen ilmapiirin suomettumisen.
Urho Kekkonen on kirjoituksen (ja yleisen tiedon) perusteella täydellinen narsistinen konna. Noottikriisistä on mielenkiintoinen anekdootti Väinö Tannerista: ”Uutisissa oli kerrottu nootista…..Tanner tuprutteli vakavan näköisenä piippuaan ja murahti: Kyllähän konstit tunnetaan. Pitkälle on menty Moskovan tiellä. Emme enää ole isäntiä omassa talossamme”.
Kun Novosibirskissa sahataan, niin Suomessa kaatuu Honka.
Mielipidelehti Kanavassa (8/2011) on mainio juttu suomettumisesta ja Kekkosen ajan hämäräpelistä, josta vasta nyt ollaan pääsemässä eroon.
Pekka J. Korvenheimo kysyy kirjoituksensa alussa: ”Minkä hinnan Urho Kekkonen maksoi poliittisesta karriääristään uuden suunnan takuumiehenä, joka myöhemmin presidenttinä neuvotteli yksin valtiosäännöstä piittaamatta neuvostojohdon kanssa”. Kekkonenhan oli maanpetoksellisesti neuvotellut rauhanopposition, Neuvostoliiton -, ja Yhdysvaltojen tiedustelupalveluiden kanssa Tukholmassa sotasyyllisyysoikeudesta ja pakolaishallituksesta yli vuosi ennen välirauhaa. Kekkonen oli siis todellinen Myyrä, kun Kansa Taisteli olemassaolostaan. Kirjoitus esittelee monipuolisesti myös Kekkosen oman suomettumisen lisäksi yleisen ilmapiirin suomettumisen.
Urho Kekkonen on kirjoituksen (ja yleisen tiedon) perusteella täydellinen narsistinen konna. Noottikriisistä on mielenkiintoinen anekdootti Väinö Tannerista: ”Uutisissa oli kerrottu nootista…..Tanner tuprutteli vakavan näköisenä piippuaan ja murahti: Kyllähän konstit tunnetaan. Pitkälle on menty Moskovan tiellä. Emme enää ole isäntiä omassa talossamme”.
Kun Novosibirskissa sahataan, niin Suomessa kaatuu Honka.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Neuvostomielistely ja maanpetoksellinen toiminta on Suomessa yhä tabu. Meillä on jopa avoimiesti KGB:n valtaan nostamia poliitikkoja, jota jostain käsittämättömästä syystä yhä toimivat aktiivisina politiikassa.
Imeisesti KGB pääsi niin syvälle muutamien puolueiden ytimiin, ettei neukkulan kaatuminen ole vaikuttanut ajatteluun eikä politiikkaan.
Maalaisliitto-kepu on syvällä, syvällä neuvostosuossa vielä 2012.
Neuvostopyykki on vielä pesemättä Suomessa.
On totta mitä sanot. Esim. kepun puheenjohtajuuden seuraavassa puoluekokouksessa ottava Paavo Väyrynen suhmuroi alkoholisti Ahti Karjalaista kepun presidenttiehdokkaaksi yhdessä neuvostoliiton entisen vakoilupäällikön ja kiduttajan kanssa.
Vielä on matkaa länsimaisiin puolueoloihin.
Narsistina Kekkonen tiesi tulevansa valituksi presidentiksi ilman muuta, eikä puuhaillut nootti- tai muitakaan konsteja Honkaa vastaan. Honkahan oli yksi huonoimmista presidenttiehdokkaista Suomessa koskaan. Hän oli muun muassa todella surkea puhuja, kun taas Kekkonen oli viriili ja kykeni ilmaisemaan sanottavansa selkeästi ja ytimekkäästi. Muut esillä olleet nimet, kuten Martti Simojoki ja Klaus Waris olisivat olleet parempia, mutta eivät hekään olisi kyenneet haastamaan Kekkosta, eivätkä saamaan kannatusta yli puoluerajojen.
Kansan kuuntelemiseen ja ajatusmaailmaan tottumattomassa Neuvostoliitossa ei kuitenkaan tällaisia asioita osattu arvioida ja siksi siellä ryhdyttiin tarpeettomaan temppuun, johon kotoiset kommunistimmekin ikävä kyllä osallistuivat ja saattoivat olla aloitteellisiakin puhtaasti puoluekohtaisista propagandasyistä.
Kekkosen asema ei ollut 1962 vaaleihin valmistauduttaessa lainkaan niin vahva, kuin annat ymmärtää. Kekkosen kampeaminen presidentin virasta oli mahdollisuuksien rajoissa. Siksi Kekkosvastaiset (lue: parlamentaariset) voimat juuri hakivatkin ehdokkaan poliittisen näyttämön ulkopuolelta. Kokoomus ja demarit laillisten periaatteiden kannattajina löysivät yhteisen ehdokkaan laillisuusrintamasta.
On selkeästi osoitettu, että Kekkonen tilasi nootin uudelleen valintansa tueksi.
Kekkonen menetti toivonsa Karjalan palauttamisen suhteen kun Hrutsev syrjäyttettiin. Silloin katkesivat samalla jo pitkälle edenneet neuvottelut sodassa menetettyjen aluiden osittaiseksi palauttamiseksi Suomelle. Hrutsevin kanssa olisi kaikki ollut mahdollista - ainoastaan Leningradin lähialueet olivat tabu. Niistä korvaukseksi olisi saatu Karjalan korpea pohjoisempaa.
Kun Kekkonen tajusi, että Karjalan takaisin saaminen olisi mahdontonta niin kauan kuin Neuvostoliitto olisi pystyssä, hän tajusi, että ainoa mahdollisuus on kaata koko Neuvostoliitto. Hän suunnitteli juonen jonka lopullisen toteutumisen hän tiesi vievän niin kauan että sitä tuskin itse ehtisi näkemään.
Loppujen lopuksi neuvostoliittolaiset luulivat keksineensä itse juonen Amerikan ylivallan romuttamiseksi Euroopassa - niin ovelasti Kekkosen sen heille syötti. Kovin työ Kekkosella oli amerikkalaisten vakuuttaminen, että operaaton vaikutus saattaakin olla täysin päinvastainen kuin neuvostoliittolaiset uskovat. Hän sai istua monta iltaa USA:n suurlähettilään kanssa nokatusten, ennen kuin amerikkalaiset pääsivät jyvälle Kekkosen perimmäisestä tarkoituksesta. Sen jälkeen he toimivat varovaisesti ja täsmälleen oikein.
Kun ao. asiakirja allekirjoitettiin, Kekkonen tunsi syvää riemua - hänen suunnitelmansa oli onnistunut - Neuvostoliitto olisi kaatuva. Hän ei voinut tietää päivää koska se tapahtuisi. Hän rukoili, että kun se päivää koittaa, Suomen peräsimessä olisi rohkea ja taitava henkilö. Se olisi ainoa hetki jolloin palaaminen väkivalloin Suomelta ryöstetyn Karjalan kysymykseen ja tapahtuneen vääryyden korjaamiseen olisi mahdollista.
Kekkonen epäili, että riittäisikö hänen seuraajakseen povatulla Koivistolla rohkeutta toimia niin kuin piti jos tilanne koittaa hänen aikanaan. Siksi hän viimeisillä voimillaan yritti torpata Koiviston tien vallan kahvaan. Kekkosen voimat eivät kuitenkaan enää riittäneet.
Me tiedämme mitä tapahtui kun hetki koitti. Tilaisuus tuli ja meni.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_sopimus_(1975)
Heheh. Ei ETYK ja sen sopimukset Neuvostoliittoa kaataneet. Neuvostoliitto olisi kaatunut myöhemmin, jos se ei olisi antautunut asevarustelukierteeseen 1980-luvulla.
Suomettumisen yhteydessä ei voi puhua "Paasikiven-Kekkosen-linjasta". On puhuttava vain "Kekkosen linjasta". Kekkosen toiminta oli kuitenkin suomettumisen alku ja sen syy
Miksi Olavi Honka mielestäsi luopui presidenttiehdokkuudestaan? Nootissa sitä ei vaadittu. Päätös oli yksinomaan Hongan oma taustaryhmiensä suureksi pettymykseksi. Oliko hän mielestäsi selkärangaton petturi, neukkuja pelkäävä paskahousu vaiko ryhdikäs mies, joka yksinkertaisesti joutui vain tunnustamaan itsensä soveltumattomaksi presidentin vaativaan tehtävään?
Missä ja miten on osoitettu, että Kekkonen olisi itse tilannut nootin. Siitä kyllä on todisteita, että Suomen kommunistit tapasivat Neuvostoliiton johdon ennen noottia, mutta en ole kuullut, että Kekkosella olisi ollut edes tuon tapaamisen takana.
Et taida viitsiä oikein miettiäkään, kuinka surkea valinta suurelle yleisölle tuntematon, elitistinen ja heikko puhuja Olavi Honka oli kekkosvastaisille voimille. Kyllä he sen itsekin tajusivat, koska Honka oli vaihtoehdoista viimeinen. Ihanne-ehdokashan heille olisi ollut Viljami Kalliokoski, joka olisi repinyt vaaleissa maalaisliitonkin kahtia. Tämä ja eräät muutkin tunnetut nimet kuitenkin kieltäytyivät. Pari nimeä ei puolestaan kelvannut kaikille ryhmille.
Hongan valitsijamiesten määrä olisi jäänyt muutamaan kymmeneen. Kokoomuksen ja SDP:n peruskannatuskin oli tuohon aikaan pieni.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Noottikriisi
Olavi Honka joutui luopumaan ehdokkuudestaan, koska nootti oli suunnattu Länsi-Saksaa vastaan. Länsi oli Kekkosen vaikutusvallan ulottumattomissa.
Mitä ajat takaa? Kyllähän presidentiksi halunneen olisi pitänyt kommentoida nootin sisältöä juurta jaksain Suomen kansalle. Tai edes siinä laajuudessa kuin tämänkertaiset presidenttiehdokkaamme vastasivat heille esitettyihin maailmanpoliittisiin tai Suomea koskeviin uhkakuvakysymyksiin.
Toki olisi voinut myös väittää, että nootti oli Kekkosen tilaama, jos itse oli sitä mieltä ja lyödä sanojensa vahvistukseksi vielä nyrkkiä pöytään. Arvelen, ettei Honka kuitenkaan sitä mieltä ollut.
Olavi Honka ei todellakaan joutunut lupumaan ehdokkuudestaan. Hän luopui yksinomaan omasta tahdostaan taustaryhmiensä suureksi pettymykseksi.
ETYK-sopimuksen sisältö levisi kansan luettavaksi kaikissa itäblokin maissa.
"Läntiset kriitikot arvelivat tuoreeltaan sopimuksen sinetöineen Euroopan kahtiajaon. Toisaalta jälkikäteen on ajateltu, että lisääntynyt kulttuurivaihto ja etenkin ihmisoikeuskysymysten nostaminen esille edistivät toisinajattelijoiden liikehdintää itäisessä Euroopassa ja olivat johtamassa syksyn 1989 vallansiirtoihin sosialistisissa maissa sekä myöhemmin Neuvostoliiton lakkaamiseen valtiona. Sopimuksen innoittamana useisiin Varsovan liiton maihin syntyi niin sanottuja Helsinki-ryhmiä ajamaan ihmisoikeusasiaa sekä edistämään ajatuksen ja ilmaisun vapautta."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Etyk
Honkahan puhelahjat eivä tulloin olleet niin merkitykselliset, koska presidentin valitsivat valitsajamiehet eikä mitään tv-esiintymisiä ollut. Puoluepolitiikka on silloin vaalissa tärkempi kuin nykyisin. Ääänestäjät äänistivät puoluetta eli esim. vasemmistolaiset äänestäisivät ilman muuta vasemmiston asettamia valitsijamiehiä.
Hongan taakse olivat ryhmittyneet Kokoomus, SDP ja Veikko Vennamo. Kyllä Honka olisi voinut heittää ihan kovan haasteen Kekkoselle juuri sen takia, että kaksi niinkin vahvaa puoluetta kuin Kokoomus ja SDP. Vennamo puolestaan teki työtä maaseudulla Kekkosta vastaan, joten mahdollisuudet olivat tässä mielessä olemassa.
"Amerikkalaistyylisen kampanjoinnin" aloitti Urho Kekkonen vuoden 1950 vaalien alla pitämällä kymmeniä tilaisuuksia eri puolilla maata. Istuva presidentti Paasikivi ei tästä kuulemma pitänyt, mutta eivätköhän maakuntakierrokset olleet kaikkien ehdokkaiden ohjelmassa 12 vuotta myöhemmin.
Lisäksi ehdokkaat puhuivat radiossa. Muutamia vuosia sitten radiosta lähetettiin uusintana juuri Olavi Hongan erään sortin kampanjapuhe syksyltä 1961. Ei ollut häävi pelkkää ulosantiakaan arvioiden.
Kokoomuksen kannatus oli noihin aikoihin kaukana nykyisestä, samoin SDP:n sisäisestä hajaannuksesta johtuen. Kekkosta yksimielisesti tukeneilla maalaisliitolla ja SKDL:llä oli yksinään puolet eduskuntapaikoista. Kekkos-blokkia vahvisti demareiden vähemmistön eli TPSL:n edustajat sekä Suomen kansanpuolueen enemmistö ja RKP:n vähemmistö.
Arviosi että äänestäjät olisivat ilman muuta äänestäneet vakituisen puolueensa valitsijamiehiä menee pieleen, kun tarkastellaan vuoden 1962 toteutuneita presidentinvaaleja. Kaikkiaan 300 valitsijamiehestä SDP sai vain 36 ja kokoomus 37. Suunnilleen tuon verran nuo puolueet saivat kansanedustajia heti presidentinvaalien jälkeen pidetyissä eduskuntavaaleissakin, mutta edustajiahan niissä valitaan vain 200.
Suhteellisesti vielä enemmän puolueuskollisuudesta luopuivat kansanpuolueen ja vapaamielisten kannattajat. He äänestivät lähes kaikki suoraan kekkoslaisia valitsijamiehiä. RKP:n kannattajista lähes kolmannes äänesti Kekkosen vaaliliitossa olleita puolueen edustajia.
Yhteensä Kekkosen vaaliliitto ja SKDL saivat 208 valitsijamiestä. Tuskinpa heitä olisi ollut juuri vähempää ilman noottikriisiäkään. Ainakin Kekkosen valinta olisi ollut selvä asia.
Mielenkiintoinen juttu varmaan tuo kertomasi. Itselleni ei kyseistä lehteä tule, pitäisiköhän käydä kirjastossa siitä tuo juttu lukemassa.
En voi olla mainitsematta, että minulla on "mutkan kautta" sellainen yhteys Pekka J. Korvenheimoon, että olin hänen isänsä, eversti Jorma Korvenheimon kanssa varuskunnallisena kuntavaaliehdokkaana 1987, kaima kokoomuksen listoilla, minä demarien, molemmat tietysti sitoutumattomina. Kaima meni kirkkaasti läpi, n. 800 äänellä, minä jäin rannalle 244 äänellä. Tuo Pekka-poikahan oli sitten aidommin demari kuin minä ja lähinnä kai demarien mandaatilla loi mittavan diplomaattiurankin.
Totta puhut Korvenheimosta. Entinen suurlähettiläs ja Kanava-lehden mukaan toimi SDP:ssa jo Tannerin aikana. Kanava- lehti on asialehti, jota voi suositella "asiasta" kiinnostuneille. Turussa vaikuttavan Ville Pernaan päätoimittama lehti antaa tilaa poliittisen kirjon kaikille laidoille.
Laitan tähän pätkän Korvenheimon kirjoitusta kyseisestä artikkelista, koska uskon (ja tiedän) sinun sitä arvostavan: "Tannerin johdolla SDP omaksui parlamentaarisen demokratian sisällisodan jälkeen, työväki puolusti ase kädessä itsenäisyyttämme Neuvostoliittoa vastaan ja torjui myöhemmin kansandemokratian. Hänet leimattiin "rikolliseksi fasistiksi" -huolimatta taistelustaan ääriokeistoa vastaan. Mies oli "saatana ihmisen muodossa", julisti O. W. Kuusinen"
Jep. Varmaan mielenkiintoinen lehti tuo Kanava, mutta enpä taida kuitenkaan tilata, kun minulle jo tulee niin paljon lehtiä, että vaivoin ehdin ne kaikki lukea.
Totta puhuu Korvenheimo Tannerista. Tunnenpa hyvin tuonkin tarinan ja tiedän sen O.W.Kuusisen käyttämän sanankin, jonka tämä hienohenkinen saitti on sensuroinut.Taidetaan siitä kertoa myös Jaakko Paavolaisen kirjoittamassa neliosaisessa Tanner-elämäkerrassani, nuo kirjat ovat nahkaselkäisinä hyllyssäni, ja niihin pohjaten tein takavuosina historian palstalle Tanner-tutkielmani, jonka gtaisin linkittää tännekin.
Korjaan samalla lipsahdukseni tuossa edllisessä, v. 1972 me isä-Korvenheimon kanssa kuntavaaliehdokkaina olimme, kuinkahan nämä nakkisormet poimivat tiuollaisen väärän vuosiluvun.
http://www.lehtikuningas.fi/tilaa-lehti-kanava.asp?gclid=CKjnorCrlq4CFU8wmAod-Hl_IQ
En ole mikään lehtimyyjä, mutta Kanava on kiinnostava yhteiskunnallinen lehti.
Mitähän freudilainen lipsahduksesi tarkoitti?
Tiedän ansioituneet kirjoituksesi Tannerista ja Kekkosesta. Eikös niiden innoittamina jopa entinen kirjoittelija Oiva Härkönen tehnyt tutkielman Martti Ahtisaaresta?
Kuukauden päästä Thaimaan lämpöön ja hymyilevien hierojien armoille. Tj.
Valtiomies Väinö Tanner on kaikkien aikojen suurimpia suomalaisia. Hän oli isänmaan mies henkeen ja vereen.
Tässä historiankirjasta pieni pätkä tästä pelkuri-Wässykästä, joka löydettiin sossujen aloittaman kapinan aikana vapisemasta kellaripiilosta. Myös takinkäännön maaailmanmestari oli tämä Wässykkä. Tässä oiva esimerkki.:
Pyrkimys keskikentälle teki hänestä myös varhain kiistellyn, jopa vihatun. Kommunistit ja useat sosialidemokraatit leimasivat hänet oikeisto-opportunistiksi, luokkasopuilijaksi ja jopa porvariksi. Suojeluskuntaparaatin vastaanotto 16.5.1927 presidentin sijaisena oli monien mielestä mateleva kumarrus lahtarikaarteille.
Oikeiston hän suututti jo ennen kansalaissotaa SDP:n taistellessa vallasta. Kun SDP kansalaissodan jälkeen tiukasti tuomitsi valkoisen terrorin ”Sorron yöstä nouskaa” -julistuksessaan, se toi hänelle vankeustuomion, joka vasta ylimmässä oikeusasteessa muuttui sakkorangaistukseksi. Suojeluskuntalaisten sappi saattoi kiehua yhtä pahasti kuin Tannerin vasemmistolaisten arvostelijoidenkin, kun sosialidemokraatti - siis punikki - oli valtiovallan edustajana ottamassa paraatia vastaan.
Hoh, hoh, hoooooooo nostakaa....
eikö se ollut hyvä, että suomi ei lähtenyt seikkailupolitiikan tielle silloin ja ei myöhemminkään Lipposen toimesta?
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/honka_luopui_ehdokkuudesta_noottikriisin_seurauksena_9255.html#media=9261