Koska isäni luottotiedot ovat menneet, laitettiin hänen ostamansa koira puoliksi minun nimiini jotta koiralle saatiin vakuutus. Isäni pitää koirasta kovasti ja kun soitan isälle, ei hän melkein muusta puhukaan kuin koirastaan. Isäni on kuitenkin hieman hutilus elämässään ja esmes puolipitkän turkin harjaaminen saattaa siirtyä aina vain "ensi viikkoon", vaikka työttömällä isälläni olisi aikaa vaikka muille jakaa. Kuulin että naapurin rouva oli tehnyt eläinsuojeluilmoituksen koiran ruokkoamattoman ulkonäön takia. Eläinsuojeluvalvoja ei kuitenkaan huomannut koirassa sen suurempaa ongelmaa joten asia jäi silleen. Koiran kasvattaja tarjoutui leikkaamaan ja harjaamaan turkin.
Isäni oli hiljattain sairaalassa ja koira oli kasvattajalla sen ajan. Kasvattaja huomautti koiran olevan hiukan liian laiha. Isä itse on sitä mieltä että hän ruokkii koiraansa oikein. Nyt kasvattaja haluaisi ostaa koiran takaisin. Epäilen syyksi että hän ei ole kovin vakuuttunut isäni lemmikinpitotaidoista.
Omasta mielestäni koira vaikuttaa iloiselta ja reippaalta niin kuin nuoren koiran kuuluukin. Välillä se on tosin hiukka ruokkoamattoman näköinen. Mutta ainoa isompi miinus jonka itse antaisin on se, että koska isäni ei ole viitsinyt kunnolla kasvattaa koiraa, tuppaa koira pomppimaan ja vetämään lenkillä ollessa. Mutta eiköhän nuori koira tuosta rauhoitu. Niin kuin jo aiemmin kirjoitin, isäni kyllä pitää koirastaan (joskus tuntuu että melkein paapoo sitä) mutta täytyy kyllä suoraan sanoa, että isäni on patalaiskin ihminen jonka tiedän.
Kysyisinkin, että jos isäni esmes saisi sakkoja niin tulisivatko ne puoliksi myös minun maksettaviksi? Tai voisiko pahemmassa tapauksessa (jota en tosin usko tapahtuvan) eläintenpitokielto koskea myös minua vaikka en asu koiran ja isän kanssa samassa osoitteessa? Itselläni on kissa.
Isäni ei välttämättä kerro kaikista asioista minulle vaan tuosta eläinusojeluilmoituksestakin kuulin muuta kautta.. Pystynkö jotenkin luopumaan koiran puolittaisesta omistajuudesta?
Isäni valitettavasti elää "minä-teen-mitä-teen-muut-kantavat-vastuun" -mentaliteetilla. Itse taas olen tullut siihen tulokseen, että en halua olla vastuussa enkä halua nimeäni liitettävän sellaisiin asioihin, joihin en itse pysty vaikuttamaan...Toki patistan isääni, mutta en aio alkaa ohjailla sen enempää isäni elämää.
Isäni oli hiljattain sairaalassa ja koira oli kasvattajalla sen ajan. Kasvattaja huomautti koiran olevan hiukan liian laiha. Isä itse on sitä mieltä että hän ruokkii koiraansa oikein. Nyt kasvattaja haluaisi ostaa koiran takaisin. Epäilen syyksi että hän ei ole kovin vakuuttunut isäni lemmikinpitotaidoista.
Omasta mielestäni koira vaikuttaa iloiselta ja reippaalta niin kuin nuoren koiran kuuluukin. Välillä se on tosin hiukka ruokkoamattoman näköinen. Mutta ainoa isompi miinus jonka itse antaisin on se, että koska isäni ei ole viitsinyt kunnolla kasvattaa koiraa, tuppaa koira pomppimaan ja vetämään lenkillä ollessa. Mutta eiköhän nuori koira tuosta rauhoitu. Niin kuin jo aiemmin kirjoitin, isäni kyllä pitää koirastaan (joskus tuntuu että melkein paapoo sitä) mutta täytyy kyllä suoraan sanoa, että isäni on patalaiskin ihminen jonka tiedän.
Kysyisinkin, että jos isäni esmes saisi sakkoja niin tulisivatko ne puoliksi myös minun maksettaviksi? Tai voisiko pahemmassa tapauksessa (jota en tosin usko tapahtuvan) eläintenpitokielto koskea myös minua vaikka en asu koiran ja isän kanssa samassa osoitteessa? Itselläni on kissa.
Isäni ei välttämättä kerro kaikista asioista minulle vaan tuosta eläinusojeluilmoituksestakin kuulin muuta kautta.. Pystynkö jotenkin luopumaan koiran puolittaisesta omistajuudesta?
Isäni valitettavasti elää "minä-teen-mitä-teen-muut-kantavat-vastuun" -mentaliteetilla. Itse taas olen tullut siihen tulokseen, että en halua olla vastuussa enkä halua nimeäni liitettävän sellaisiin asioihin, joihin en itse pysty vaikuttamaan...Toki patistan isääni, mutta en aio alkaa ohjailla sen enempää isäni elämää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sen verran vielä koiran taustasta, että se oli värivirheellinen ja siksi isäni sai sen puoleen hintaan. Koira on siis tarkoitettu "lemmikkikäyttöön" eikä sillä ole tarkoitus teetättää pentuja yms.
parasta vaan kun alat kantaa sen puolikkaan vastuusi. Isät voivat olla rasittavia, mutta mihinkäs siitä pääset. Käy harjaamassa koira kerran viikossa tai parturi turkki lyhkäseksi. Niin ja haki suuri säkki koiranruokaa ja aseta se siten, että koira saa syödä kun haluaa. ( ellei ole toivotn ahmatti). Yleensä koirat ovat varsin joustavia asioiden suhteen, mutta selvä nälässä pito on rikos. Ei koiran tuska siitä miksikään että itse luikit karkuun
Tämä avautuminen ei ehkä nyt tälle palstalle kuulu, mutta kyse ei olekaan siitä, että isä on pikkuisen rasittava hutilus. Hän on elämässään aiheittanut lukuisia ongelmia läheisilleen vetäen heidätkin mukanaan alas. Osa hänen vuosikausia sitten ottamiensa velkojen takaajista makselee vieläkin isän velkoja. Itse sain burn-outin opiskeluaikoina kun rahaa piti riittää oman elämisen lisäksi vielä isällekin, hän kun tapasi ryypätä omat rahansa.
Isäni on epävakaa alkoholisti, ollut koko ikänsä. Nyt kun ei joudu enää sossun luukulla kituuttamaan vaan sai varman toimeentulon (=eläkkeen) niin elämä on paljon tasaisempaa ja viimeiset vuodet ovatkin pyyhkineet loppupeleissä melkoisen hyvin. Tässä kohtaa täytyy sanoa, että alkoholisti ei välttämättä kohtele lemmikkiään sen huonommin kuin kukaan muukaan, melkeinpä päin vastoin. Pitäessään esitelmää koulussani eläinsuojeluvalvoja kertoi, että hän olisi mieluummin alkoholistin koira kuin kiireisen bisnesmiehen koira.
Yksin asuva isäni on tyypillinen syrjäytynyt alkkis, jolla ei juurikaan ystäviä ole. Koira on hänelle suuri henkinen tuki (siksi hellyinkin avittamaan isääni koiran hankinnassa, vaikka periaatteessa olen hyvin varovainen siitä mihin oman nimeni laitan). Ja kuten tyypillistä tällaisissa tapauksissa, koirasta (siitä melkeinpä ainoasta ystävästä) huolehditaan kuin parhaasta kaverista. Isäni kyllä ostaa koiralle ruokaa ja lääkkeitä vaikka viimeisillä rahoillaan, vie sitä eläinlääkääriin, tekee sen kanssa pitkiä lenkkejä ja tosiaan puhua paapattaa siitä paljon. Omasta mielestäni koira on sosiaalinen, virkeä ja innokas, välillä tosin liiankin innokas.
Kuitenkin isäni elämäntyyli heijastuu myös koiraan. Koira ei vastaa ulkomuodoltaan lainkaan rotukuvaelmaa ja sen käytöksessäkin on toivomisen varaa. (Ja ruokkimista isä selitti sillä että koittaa ehkäistä joitakin vatsa-vaivoja eikä halua että koira syö liikaa ja turpoaa). Puutun toki eläinrääkkäykseen mutta omasta mielestäni eläinrääkkäyksen merkit eivät täyty isän koiran kohdalla. Joku toinen, kuten naapurin rouva, saattaa kuitenkin olla eri mieltä.Samahan se on lastenkin kanssa. Keksipurkin varastamisesta seurannutta luunappia osa voi pitää kasvattamisena, joku toinen taas silmittömänä väkivaltana jonka takia lapset pitäisi vähintään ottaa huostaan ja vanhemmat heittää vankilaan.
Jokainen tekee joskus virheitä ja tarvitsee apua, mutta niin paljon kuin isästä välitänkin, ei mielestäni elämä voi jatkua ikuisesti siten että hän mokailee muiden nimissä ja muut kantavat vastuun. Joskus lapsena isän auto oli minun nimissäni ja nyt olen kiertänyt sulkemassa minun nimiini otettuja tilejä. Tällä hetkellä työn alla onkin selvitellä tätä koiran omistajuutta. Tähän koiraan olen toki suostunut ihan itse täysi-ikäisenä. Mutta jos joku nyt viitsisi kuitenkin vastata varsinaisiin kysymyksiini, joita esitin aloitusviestissä.
Pystyisitkö sumplaamaan koiran omistuksen kokonaan itsellesi? Sitten voisit palauttaa koiran kasvattajalle. Jos isäsi ei ota vastuuta koiran hoidosta kunnolla (ennen kaikkea kunnollinen ruokinta!!!), koira olisi saatava pois. "Mahavaivojen ehkäisy" on huono selitys koiran vajaavaiselle ruokinnalle. Riittääkö isälläsi rahat koiran ruokaan? Entä eläinlääkärikuluihin (niitähän tulee vähintään rokotusten ja mahd. hammaskiven poiston muodossa)?
Minkä kokoinen koira on? Nuori koira ei tuosta vaan rauhoitu mukavaksi seuralaiseksi jos sitä ei kouluta. Hihnassa vetäminen jatkuu ja voipi alkaa komentaa haukkumalla muita koiria/ihmisiä lenkillä kun huomaa, ettei omistajasta ole pitämään kuria. Kouluttamaton koira on onneton koira.
Tärkeintä olisi saada koiralle lisää ruokaa ja lisää kuria. Niistä ei auta minkään koiran kanssa joustaa. Jos isäsi on sopimaton koiran omistajaksi (se koirasta tykkääminen ei vielä riitä!), sen olisi parempi saada uusi koti.
Siihen, saatko sinä osasi sakoista, en osaa sanoa. Mutta olet toisena omistajana ehdottomasti vastuussa koiran hyvinvoinnista.
Miksi koiran pitää joutua kärsimään kun isäsi on hutilus ja vastuuton. Koira pois parempaan kotiin.
Hmm, koirahan ei periaatteessa ole sinun vastuulla mutta miltä kuulostaisi, jos trimmaisit sen? Sitähän ei tarvitse tehdä kuin pari kertaa vuodessa, rodusta riippuen.
Ja eiköhän tuohon laihuusongelmaan löydy sellainen ratkaisu, että lihotuskuuri :)
Hihnakäytökseen löytyy hyviä vinkkejä mm. koirakorjaamo -nimiseltä sivulta, eikä vanhakaan koira ole myöhäistä opettaa vaikka vakiintuneiden tapojen muuttaminen aikaa viekin.
Olet ollut takaajana, mutta en usko että eläintenpitokielto sinua koskisi, mikäli sellainen tilanne tulisi? En ole varma, eiköhän eläinsuojelulaista asia selviä tai joku asianomainen voi neuvoa paremmin.
"Kysyisinkin, että jos isäni esmes saisi sakkoja niin tulisivatko ne puoliksi myös minun maksettaviksi?"
EI, kukin vastaa omista sakoistaan.
"Tai voisiko pahemmassa tapauksessa (jota en tosin usko tapahtuvan) eläintenpitokielto koskea myös minua vaikka en asu koiran ja isän kanssa samassa osoitteessa? Itselläni on kissa."
EI, eläintenpitokieltoon tuomitaan henkilö, joka on suoraan syyllistynyt törkeään eläinsuojelurikokseen, joten sinua ei asia koske.
Joo,eläin kärsii,olen sitä mieltä että alkoholi ja koira ei sovi samaan talouteen olipa äijä kuinka yksinäinen hyvänsä.Kiinitin juuri tänään huomiota kun leikkaamattomia 6-10 kk´kuukauden ikäsoä kissoja on pitovaikeuksien takia etsimässä uutta kotia.
JOS EI NÄYTTELYSSÄ KÄYDÄ NIIN SILLOIN ON ELÄINLÄÄKÄRILLÄ KÄYNTI,sama koiralle ja kissalle,loppuu hajut.
Kun eläimen ottaa täytyy tietää että kustannuksia tulee ja eläin on oikeutettu hyvään elämään.