sillä se vie sinut pois.
Musertava ajatus. Se lopullinen eroon joutuminen.
Musertava ajatus. Se lopullinen eroon joutuminen.
En odota kesää
lumenlaulu
17484
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Niinä ohimenevinä hetkinä, kun kukaan ei nähnyt ja luulit ehkä etten minäkään, oli yhä kasvoillasi loputtoman synkkyyden varjo. Minne katsoit? Mitä näit? Missä kulkivatkaan ajatuksesi silloin, rakkaani, syvälle kätketyssä valtakunnassa - ja joka hetki minä näin sinut kuin ainoan todellisen ihmisen tässä pahvikuvien maailmassa.
http://youtu.be/soIVFch-G3E
olisin yksin eikä minulla olisi näitä tunteita. Joten siinä valossa, kenties meidän on parempi olla yhdessä helvetissä kuin kumpikin tahollaan yksin paratiisissa...
Tuon paremmin en olisi osannut itsekään tätä kuvata... Mutta yhdessä hänen kanssaan - tekisin kaikkeni rakentaakseni helvetistäkin Shangri-Lan.
harkitse mitä hyvänsä. Kunhan et itke!
-Lewis Carroll
Kirjoittajat ovat löytäneet kauniita sanoja - jäin miettimään. Jos syvä tunne jostain syystä loppuu, ei voi olla itkemättä. Etenkään jos on toivonut ja odottanut paljon jotain yhteistäkin.
Hiljaisuudessa on rauhaa ajatella ja silloin voi selvitä se, mitä elämältä toivoo. Onko se sitten yhteinen helvetti tai yksinäinen paratiisi tai jotain muuta.
Kun jokin mielentila tai pulma paisuu liian suureksi, voimme suojautua siltä kieltäytymällä ajattelemasta koko asiaa. Se kuitenkin syöpyy sisäämme ja sekoittuu moniin muihin mielltämme vaivaamiin asioihin, ja tuloksena on pelkää tyyymättömyyttä ja rauhattomuutta, syyllisyydetunnetta ja pakonomaista tahtoa saada jotain - mitä hyvänsä- ennen kuin kaikki on mennyttä.
-John Steinbeckin ajatuksiin on helppo yhtyä.
En halua kokea eroa, itkukaan ei paranna ikävää...
"`I wish I could manage to be glad!' the Queen said. `Only I never can remember the rule. You must be very happy, living in this wood, and being glad whenever you like!'
`Only it is so very lonely here!' Alice said in a melancholy voice; and at the thought of her loneliness two large tears came rolling down her cheeks.
`Oh, don't go on like that!' cried the poor Queen, wringing her hands in despair. `Consider what a great girl you are. Consider what a long way you've come to-day. Consider what o'clock it is.
Consider anything, only don't cry!'
Alice could not help laughing at this, even in the midst of her tears. `Can you keep from crying by considering things?' she asked.
`That's the way it's done,' the Queen said with great decision:
`nobody can do two things at once, you know."
Mielenkiintoinen lainaus, mutta ilman kontekstiään vaikea ymmärtää. Kyllä ihminen saa silloin tällöin itkeäkin. Se ei ole heikkoutta, vaan vahvuutta.
*****
Olet kevät minussa. Kesän ja talven rajaseutu, häive. Pakeneva, valtaava jääpeite, lumenraja, uusi lumi sulan maan yllä, auringon hehkusta kylmäksi taittuva pakkasyö, lupaus, huurre pajunkissoilla, odotus, jonkin suuremman, tuntemattoman kaipuu. Sanat kellarissa, tallessa, odottamassa, lähtöään vartova laiva, kaukana sulavat jäävuoret Atlantin suola-aalloilla, Grönlannin lakeus siipieni alla, maan varjo horisontissa, kaikkeuden kaareva pinta, toisinto. Olet.
Maanantai.
Istun työpöytäni ääressä ja tuijotan ulkona satavaa lunta. Mikään ei auta viemään sinua mielestäni. Lämmin pakahduttava tunne kylkiluitteni alla. Mietin sitä, miten jo alusta asti sait pääni sekaisin ja tunnuit erilaisemmalta kuin kukaan muu. Menit suoraan ihoni alle sanomatta sanaakaan. Onko rakkautta todellakin olemassa kahdessa tasossa? Vahvaa ja pysyvää, joka menee luihin ja ytimiin; kevyttä ja vaihtuvaa, joka kuplii hetken veressä, kunnes haihtuu.
tuosta kappaleesta .
Sun tekstisi ja odotuksesi kesältä on aika kirpaisevaa luettavaa.
Miksi se pitää mennä noin.
En tiedä ,mut kai rakkautta on kahdessa tasossakin.
Omanlaisinaan ja oikeina molemmat.
Ja on sitä olemassa muutenkin monenlaisena.
Ootte toistenne luissa ja ytimissä,
muuten ei voi kirjoittaa noin.
Tiistai.
Mielessäni pinoittain tyhjiä arkkeja, sanat eivät löydä järjestystään. Älkää puhuko minulle kohtalosta, väistämättömyydestä. Olimme kaksi ihmistä, jotka eivät osanneet puhua tunteistaan. Olen yksi ihminen, joka ei koskaan lakannut rakastamasta.
Kerro hänelle nämä kaikki ylpeys pitää voittaa.
En vaikene ylpeydestä, enkä pelosta. Vaikenen hänen avioliittonsa takia ja otan askeleen lähemmäksi vain kutsuttuna.
Sanat taas menettäneet hehkunsa, varisseet jälleen pois kuin uupuneet lehdet. Väsymys, väsymys, lyhyen läsnäolon synnyttämän kaipuun katoaminen. Väistämättömyyden hitaudella erkanevat mannerlaatat ja jääkenttien tyhjyys aamunkoitossa. Pidän sinut turvassa povitaskussani, rakkaani, tiukasti lämmössä, kuuntelen hiljaisuuden puhetta. En uskalla enää toivoa ihmeitä, muutosta. Sinulla ei ole minulle sanoja, kun minulla on niitä sinulle tuhansia.
Kutsu minut lähemmäksi, niin tulen. Ollaan toisillemme hetki.....
Ikävöin sinua aina.
Miksi elämä kohtelee aina minua näin.... en halua kun sinut.... vain sinut.
Edes hetken...
Toimi sanojesi mukaan. Kerro se suoraan hänelle. Itse en koe voivani enää omaa tilannettani muuttaa kauniilla sanoilla. Nämä täällä ovat vain selviytymiskeino, tapa uuvuttaa ikävän terävin kärki ja purkautumiskeino.
Keskiviikko.
Hiljainen hymy sisälläni. Kaukana takanani Endurance -laiva pusertuu jäiden keskelle, valittaa viimeisiään. Kaukainen rakkaus on kuin matka Etelämantereelle, Pohjoisnavan etsintä, lumisokeus lakeuksilla. Nukun yöni tuulen ulvoessakin, katson silmästä silmään muodotonta tulevaisuuttani. Kyyneleessäni poskella heijastuksesi horisontissa, ylösalaisin.
On mentävä. Toivottava, että uusi maailma löytää minut vielä.