Olen lähes nelikymppinen nainen, joka odottaa ensimmäistä lastaan syntyväksi syksyllä. Asun yksin, lapsen isä asuu ulkomailla, mutta on muuttamassa kesällä Suomeen kanssani. Minulla ei ole täällä minkäänlaista tukiverkkoa; vanhempani asuvat myös ulkomailla, sisaruksia ei ole ja muutama kaveri, jotka ovat ikäisiäni sinkkuja ja tietysti jokainen tuttavani on myös lapseton. En ole vielä kertonut raskaudestani kenellekään, enkä todennnäköisesti viitsi edes kertoa, kaikkoaa viimeisetkin 3 kaveria, ettei vaan heitä rasitteisi kummiudella tai lapsenvahtivuoroilla. Äitinikään tuskin tulee tästä ilahtumaan, koska lapsen isä ei ole "oikea". En tiedä varmasti, mutten viitsi edes yrittää.... Kaiket päivät touhuilen yksin kotona, koska en käy töissä, eikä niitä kavereita tosiaan ole. Taloudellinen tilanne on tilanteeseen nähden kyllä varsin hyvä.
Ainoa positiivinen asia tässä on, että lapsen isä on innoissaan ja odotankin kuin kuuta nousevaa kesää, jolloin hän pääsee muuttamaan luokseni.
Onko muita odottajia, jotka ovat tavalla tai toisella yksin ilman tukiverkkoja?
Ainoa positiivinen asia tässä on, että lapsen isä on innoissaan ja odotankin kuin kuuta nousevaa kesää, jolloin hän pääsee muuttamaan luokseni.
Onko muita odottajia, jotka ovat tavalla tai toisella yksin ilman tukiverkkoja?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuntuu hienolta, ettei kukaan muu ole näin yksinäinen, mutta olisiko kenellekään edes vinkkejä, mistä lähtisin rakentamaan turvaverkkoa? Mistä löytyisi toisia raskaana olevia, joiden seuraan uskaltaisi tuppautua? Kyselisinkö vauvapalstoilta, uskaltaako nettikaereita tavata livenä? Pienikin apu olisi nyt tarpeen.
Hyvää ystävänpäivää kaikille onnellisille, joilla sellainen on.
Itse en ole yksin, mutta tottakai kannattaa netistä etsiä tuttavia/kavereita. kyllä niitä nettituttujakin uskaltaa nähdä. Itse löysin nykyisen mieheni netin kautta ja heinäkuussa on tulossa lapsi. Suosittelen kyllä niille muutamallekin ystävälle kertomaan, voithan vaikka iloisesti yllättyä heidän reagoinnistaan ja jos se on negatiivinen niin eipä ole ystävyyden arvoisia silloin.
En osaisi kuvitella elämääni ilman tukiverkkoa...ystävät, sukulaiset ja tietysti mieheni on kaikki kaikessa ja apuna aina kun tarvitsee.
Varmasti sinullakin helpottaa tilanne kun saat sen sinulle oikean (sehän on pääasia) miehen luoksesi :)
Onnea odotukseen ja hyvää ystävänpäivää! :)
Oot ilmeisesti käynyt jo neuvolassa? Eikö sitä kautta saisi esim. paikkakunnalla toimivien äiti-lapsi-kerhojen yhteystietoja? Niiden kauttahan saisi tuttuja ainakin. Netissä olevista keskustelufoorumeista parhaita on sellaiset, joihin täytyy rekisteröityä jäseneksi voidakseen kirjoittaa ja joissa on yleisempien alueiden lisäksi suljetumpia keskustelualueita, joille pääsevät vain rekisteröityneistäkin ne, jotka anovat jäsenyyttä.
Tätä foorumiahan yleisestikin nimitetään suoli24:ksi eikä syyttä. :-D
Onnea odotukseen myös täältä.
ei kannata pelätä.
pärjäät jos päätät pärjätä ja muitten mielipiteille ei enää sinun iässäsi tulisi laittaa paljoakaan painoa.
sinun pitäisi jo olla irti oman äitisi helmoista, oletko? jos et, niin nyt olisi mahdollisuus katkaista napanuora :-)
tsemppiä!
Kiitos kaikille kannustuksesta ja lämpimisistä sanoista. Positiivisia viestejähän täällä tuli, vaikka pelkäsinkin pahinta palstan maineen takia. Kiitos vielä ja nyt minä tiedän, että pärjään. Olen päättänyt niin!