Miten kuvataiteentekijät pystyvät säilyttämään mielekkkyytensä tässä maailmassa, joka tulvimalla tuottaa kuvia joka tuutista? Mikä tekee siitä omasta miljoonia kertoja kuvatusta aiheesta jotenkin erityisen? Kaikki värikombinaatiot on miljoonia kertoja kokeiltu ja tietokoneohjelmista saa muutamilla näppäyksillä aikaan mitä uskomattomimpia variaatioita aikaan. Ymmärrän kyllä sen, että luomisen tarpeen alulle panijana on se, että saa omia aistimuksiaan tuotettua jotenkin näkyvään muotoon ja saa siitä itselleen jotain, mutta että useimmat taiteilijoina itseään tituleeraavat pitävät omia tuotoksiaan jotenkin niin mahdottoman erityisinä....mihin luuloon se perustuu sitten, en ymmärrä?
Itse sattuneesta syystä törmään jatkuvasti siihen, että ihan samat kuvioaiheet, ihan samat värimaailmat, ihan samat aihemaailmat toistuvat eri taiteilijoiden ja jopa eri taiteenalueiden töissä jatkuvasti, ovatko ne sitten tietoisia sattumia vai saman aiheen käyttämistä, mene ja tiedä.
Uusia näkökulmia, onko niitä enää olemassakaan?
Kuvatulva
19
292
Vastaukset
- Olen......
itse maalari ja minulle maalaus on enemmän kuin kuva, ainakin sellainen kuva jota tulvii " joka tuutista". Litteä tuloste tai tietokoneen ruutu ei voi millään tavoin toistaa vaikutusta jonka maalaus tarjoaa luonnossa nähtynä. Kokoa, kosketusaistiin vetoavaa pintastruktuuria, yms.
Luonnossa nähty maalaus sisältää materiaalin ja siveltimenvetojen ansiosta valtavan määrän visuaalista informaatiota verrattuna televisioon, näyttöön tai painokuvaan. Sähköisten medioiden ja lehtien tarjoamat kuvat ovat kertakäyttöisiä vähäisen informaationsa takia. Ne kuluvat nopeasti loppuun. Maalaus on hidas. Maalausta voi katsoa kauan. Maalausta pitää katsoa kauan jotta näkisi kaiken mitä siinä on. Maalaus on hengähdyshetki vilisevien, kertakäyttöisten ja yksiulotteisten kuvien keskellä.
Aiheet ovat totisesti aina olleet samat. Rakkaus ja kuolema, rumuus ja kauneus, ilo ja suru, hyvä ja paha,seksuaalisuus, jne, jne.Ihmiselämän keskeisimmät asiat ovat aina olleet samat. Mutta käsittelytavat eivät. Se mikä toimi 60-luvulla ei toimi välttämättä enää. Samat aiheet pitää käsitellä aina uudelleen, siten, että ne koskettavat oman aikansa ihmistä. Jotkut asiat pitää sanoa aina uudestaan, jotta ne eivät unohtuisi.
Jokaisella ihmisellä on oma makunsa, se voi olla hyvin samankaltainen kuin monilla muilla, mutta pieniä vivahde eroja on aina. Maisemamaalaus voi olla yhdentekevä katsojalle, mutta pienellä vivahde-erolla se saattaa muuttua erittäin koskettavaksi saman katsojan silmissä. Kuvat, maalaukset...ne kaikki sisältävät tekijänsä käsialan. Ja kahta identtistä käsialaa ei ole olemassa. - näisevaanon
Digitaide on pelkkää kulutustavaraa juuri aloittajan kuvaamista syistä. Sitä syntyy nopeasti jopa ilman erityistä osaamista ja tästä seuraa tietty inflaatio. Aito maalaus sen sijaan on toteutuksena täysin erilainen ja siihen jää aina tekijän ainutkertainen kädenjälki ilman mitään geneeristä phoshop filtteriä tai tehostetta.
Maalauksella ei muutenkaan haeta mitään nopeaa "sensaatio" ilmettä webbiin hämmästeltäväksi vaan ihan todellista harrasta ja harkittua jälkeä, joka kestää katsomista vuodesta toiseen.- aktuar
Taide ja maalaus liitetään aina yhteen. Onhan sitä taidetta muuallakin.
Jäänveisto, ooppera, puusta , kansantaiteilijan tekemät uskomattomat käsityöt. Ne pitää vaan tuoda esille, myös täällä pääkaupungissa.
Eräs unohdettu taide on kiviala. Tosin siinä ei ole paljon tekijöitä, Lappeenrannan
suunnalla muutamia.
Jonkun olisi koottava tekijät töineen yhteen. Saisimme mielenkiintoisen näyttelyn, jota "tavallinen" kansakin kävisi katsomassa.
- taiteriidikko
Siinä olisi jo uutuuden viehätystä, jos joku osaisi vielä tehdä oikeaa taidetta.
Siksi taideteokset maksavatkin miljoonia, kun ne ovat niin harvinaisia. - hajuton vaarallisin
Minulla on kausia, jolloin teen taidetta.Nyt olen jonossa yhteen ryhmään jossa on keskustelua ja maalaamista tai piirtämistä.Käytän kameraa.
Voit kokeilla pikselitekniikkaa, laseerausta, värikokeita, valo ja varjo, ajallisia kuvailuja yms...
Minusta Nanna Susi on hyvä keksimään uutta.
En jaksa hirveän usein ryhtyä maalaamaan mutta jos availen akryylipurkkeja, kyllä jotain sotkua saan aikaiseksi.Tykkään eniten olla ulkona kesällä ja tehdä pienellä pensselillä ja öljyvärillä arkaluontoista maisemataulua.
Käy juttelemassa Jorma H:n kanssa joka on johtava konservaattori.Sininen Huvila on hänen ateljeensa.Itselläni on usein taiteellinen ummetus eli mikään ei ala syttyä.
Tällä hetkellä otan rapisten valokuvia Seurasaaren lumihangesta eri vinkkeleissä.Tunnen ammattikuvaajia jotka kehittävät kuviaan itse ja mä en osaa edes avata printteriä.- taiteriidikko
"En jaksa hirveän usein ryhtyä maalaamaan mutta jos availen akryylipurkkeja, kyllä jotain sotkua saan aikaiseksi."
Juuri tämän takia tässä hektisessä ajassa ei enää synny suuria mestareita. Ehkä vielä joskus tulevaisuudessa, kun aikakäsitys muuttuu jonkin katastrofin ansiosta.
Sitä ennen on turha selitellä, että valokuvamaisen tarkat suurtyöt eivät kiinnosta. Ne eivät onnistu, jos rehellisiä ollaan. - On se niin hauskaa
taiteriidikko kirjoitti:
"En jaksa hirveän usein ryhtyä maalaamaan mutta jos availen akryylipurkkeja, kyllä jotain sotkua saan aikaiseksi."
Juuri tämän takia tässä hektisessä ajassa ei enää synny suuria mestareita. Ehkä vielä joskus tulevaisuudessa, kun aikakäsitys muuttuu jonkin katastrofin ansiosta.
Sitä ennen on turha selitellä, että valokuvamaisen tarkat suurtyöt eivät kiinnosta. Ne eivät onnistu, jos rehellisiä ollaan.Mitähän erinomaista siinä on, että joku muutama vuosisata sitten edesmennyt taiteilija on käyttänyt koko elämänsä, rahansa, ystävänsä ja rakkautensa, niin ja luultavimmin terveytensäkin sen 6 x 3 metriä kokoisen taulun väsäämiseen ja nyt se sitten roikkuu siellä Louvressa. Sadattuhannet turistit kulkevat sen ohi ja mitähän niille niistä tuhansista teoksista jää muistiin? Suurin tungos on jonkun Monalisan kohdalla ja jos kaikki olisivat ihan rehellisiä, mutta kun eivät uskalla, niin mitähän erityisen hurmaavaa kuvassa on? PIenet piirit tekevät "ikoneita" mistä haluavat ja mitään omaa ymmärrystä/tajua asioista omaava sopulilauma seuraa perässä ja nyökyttelee päätään.
- Kunhan sanon.
Minä maalaan itselleni. Tavoitteenani on joku päivä onnistua maalaamaan sellainen työ, josta pitäisin. Sitten tiedän että on aika siirtyä eläkkeelle.
Jos joku muu tykkää niistä töistä, niin se on vaan plussaa.
En kuulu niihin, joiden on pakko keksiä koko ajan uutta. Uutta ei voi keksiä. On vain yksilöitä ja näiden yksilökohtaisia kuvamaailmoja. Se mitä valitsee kuvattavaksi ja miten sen esittää. Itse en ole nähnyt yhtään sellaista työtä, josta olisi niin paljon samankaltaisia muiden tekemiä versioita, ettenkö voisi siitä työstä tykätä. Sama auringonlasku voi olla joka ikisessä kuvassa aivan yhtä kaunis. - Minusta taas...
...ainakin sana "ideointi" taiteen yhteydessä tuntuu jotenkin utopistiselta ja turhalta!
Taiteessa ei ideoida vaan luodaan mielleyhtymiä.
Ideoinnit kuuluvat ihan toiseen maailmaan kuin taide....esimerkiksi ihan vain 'maallinen' suunnittelutyö esimerkiksi.
Taiteilija yleensäkin 'lyö läpi' väriyhdistelmillään...vaikkakin se tuntuu ehkä kummalliselta näistä jotka yrittävät herättää katsojan suurilla- ja mielestään tarkoilla valokuvakopioillaan.
Jos taiteilijalla ei ole värisilmää tänä päivänä niin aineellinen köyhyys on oleva hänen nousunsa ja tuhonsa.
Nykyisin taidetta esimerkiksi ostetaan vain oman kodin värimaailman mukaan....ja se valitettavasti on totuus!- Se pieni kipinä
Nyt minä kyllä anteeksi vaan, hyväntahtoisesti nauran sinulle, "ei ideoida, vaan luodaan mielleyhtymiä". What? Eiköhän tuo nyt ole ihan sama asia, kummassakin temmot ihan samaa aivopuoliskoa käyntiin saadaksesi idean tai mielleyhtymän. Ideahan syntyy juuri mielleyhtymästä/-yhtymistä, niiden eri versioista, otat palan sieltä ja toisen täältä ja teippaat yhteen ja avot siinä on uusi idea.
Haluaisin saada öljyväri maalaukseni kaikkien nähtäväksi ja siksi pyydänkin heittäkää joku saitti mihin voisin ne laittaa kaikkien ihailtavaksi / kritisoitavaksi ... ?
- :)
Tekisi mieli sanoa, että linkitä ihmeessä tänne. Mutta hiukan tätä sivustoa sivusta seuranneena olen ymmärtänyt, että sen ei kai pitäisi olla mahdollista, koska täällä on "kummaa porukkaa ja voit joutua silmätikuksi". Äh, pimeetä, tiedän.
Mutta olisi kyllä kiva ihailla työtäsi. Kritiikkiä en välttämättä osaa antaa, koska itse en öljyväreillä maalaa, mutta tokihan se olisi kiinnostavaa päästä näkemään mitä muut osaavat ja näyttämään mihin itse pystyy. Ihan vain juurikin ihailu/kritiikki-mielessä. Siis sanon kuitenkin, että linkitä tänne jos vaan haluat/ uskallat ;D
Ulkomaillahan on erilaisia sivustoja, esim. australialainen redbubble.com on aika mielenkiintoinen. Kivaa porukkaa ja kannustava meininki, tosin sellaista kunnon kritiikkiä sieltä ei saa, lähinnä kehuja tai sitten ei mitään. Mutta pääsee reenaamaan englanninkieltä, se on plussaa.
- Kuvia todellakin....
...tulee jokaisesta tuutista niinkuin sanot! :D Juurikin tässä kohtaa astuu itse taiteilija ja hänen persoonallisuutensa kuvaan mukaan. Väheksyä tietenkään ei sovi taiteilijan omaa aktiivisuutta, ahkeruutta ja yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyyttä nimenomaan oikeiden ihmisten kesken joilla niin' ikään on omat tärkeät kanavansa tavoitellessaan näkyvyyttä taiteilijana.
Tänä päivänä on turha luulla että se oma taide- ja aiheet kyllä puhuu puolestaan. Niin ei todellakaan ole! Kyllä siihen vaaditaan taiteilijalta myös sitkeyttä ja paljon myös omia uhrauksia- jopa taloudellisiakin.
On harhaa luulla että olisi jotenkin erityinen jos nyt on sattunut kuulemaan kehuja omasta lahjakkuudestaan. Aina löytyy kosolti lahjakkaampia jostakin kolkasta.
Kaikki lähtee omista näyttelyistä ja tässä astuvat kuvaan juurikin nuo galleristit, jotka ovat tottuneet näkemään taiteilijan potentiaalin. Hehän elävät taiteilijoista- ja kuka ei yrittäisi parantaa taloudellista statustaan? Juuri heillä on intressiä löytää taiteilijoita jotka tulevat menestymään maailmalla, heillähän on "sama lehmä ojassa"!
Aina kannattaa töidensä kanssa kääntyä tuollaisen galleristin puoleen. Hän kyllä erittäin mielellään ottaa tuollaisen lahjakkaan taiteilijan "siipiensä suojaan"- ja edelleen tietenkin näyttelyjen pitäjäksi.
On myöskin seikka mikä kannattaa ottaa huomioon. Nimittäin jos galleristi ei tahdo ottaa taiteilijaa edes "näyttelyjonoon", niin silloin kannattaa miettiä onko sittenkään tarpeeksi hyvä- tai onko kenties hänen "isminsä" jo kulahtanutta ja aikansa elänyttä- tai onko taiteilijan värimaailmassa jotain "tarkistamista". Onhan näitä.
Minulla on muutamiakin tuttuja taiteilijoita jotka ovat päässeet galleristien suosioon koska todella myyvät näyttelyistään hyvin, sekä saavat mukavasti julkisuutta noissa näyttelyissään.
Tällä palstalla on jo väsyttävän usein näkynyt sanonta "vuori ei tule Muhamedin luo". Se todellakin pitää paikkansa tässä tapauksessa!- :)
Hyvä kirjoitus, kiitos!
Minua mietityttää sellainen asia oman osaamiseni kohdalla, että olenko itse siis hyvä vai huono vai en yhtään mitään, kun osa galleristeista ottaa mielellään näyttelyihinsä, osa sanoo "kiitos, mutta ei kiitos" ja osa ei noteeraa yhtään millään tavalla? Kenen galleristin näkemykseen silloin luotan eniten?
Toinen mietityttävä asia: voiko tällä hetkellä syyttää yleistä rahatilannetta siitä, jos oma taide ei myy vai myykö ne Oikeasti Hyvät milloin tahansa missä tahansa?
Ja sitten itse aiheeseen: ei varmaankaan yhtikäs mikään tee juuri minun taiteestani erityisen erityistä. Ja silti jokainen maalaus on itselleni erityinen ja rakastan suuresti työtäni. Kai sitä nyt jaksaa, jos tuntee osaavansa ja olevansa oikeassa ammatissa. Niin kuin jaksaa leipurikin pyöräyttäessään kuudettatuhannetta pullaa ja siivooja luututessaan sadattaseitsemättätoista porrasta. Työtä tämä vain on, en mä osaa tätä minään muunakaan nähdä. - On tietenkin ....
:) kirjoitti:
Hyvä kirjoitus, kiitos!
Minua mietityttää sellainen asia oman osaamiseni kohdalla, että olenko itse siis hyvä vai huono vai en yhtään mitään, kun osa galleristeista ottaa mielellään näyttelyihinsä, osa sanoo "kiitos, mutta ei kiitos" ja osa ei noteeraa yhtään millään tavalla? Kenen galleristin näkemykseen silloin luotan eniten?
Toinen mietityttävä asia: voiko tällä hetkellä syyttää yleistä rahatilannetta siitä, jos oma taide ei myy vai myykö ne Oikeasti Hyvät milloin tahansa missä tahansa?
Ja sitten itse aiheeseen: ei varmaankaan yhtikäs mikään tee juuri minun taiteestani erityisen erityistä. Ja silti jokainen maalaus on itselleni erityinen ja rakastan suuresti työtäni. Kai sitä nyt jaksaa, jos tuntee osaavansa ja olevansa oikeassa ammatissa. Niin kuin jaksaa leipurikin pyöräyttäessään kuudettatuhannetta pullaa ja siivooja luututessaan sadattaseitsemättätoista porrasta. Työtä tämä vain on, en mä osaa tätä minään muunakaan nähdä.....vissi ero verrattaessa taiteen tekoa leipurin ja siivoojan työhön! Hehän saavat automaattisesti takuupalkan niistä töistään, kun taas sinulla ei ole tietoo mihin työ päättyy tai päätyykö minnekään.
Juuri sellaista varten on taiteilija-apuraha olemassa ammattitaiteilijoille. Tiedänpä että jotkut harrastelijamaalaritkin saavat joskus työskentelyapurahaa ja kohdeapurahaa. Mikäs silloin on maalaillessa! :)
Kannattaa tosiaankin olla galleristien kanssa edes puheväleissä. He kyllä tietävät kun näkevät töitäsi kannattaako sinun ylipäätään jatkaa. Galleristeilla tarkoitan tässä tapauksessa oikeita ammattigalleristeja- en mitään 'piharakennusgalleristeja' tai 'varastogalleristeja' yms. - :)
On tietenkin .... kirjoitti:
....vissi ero verrattaessa taiteen tekoa leipurin ja siivoojan työhön! Hehän saavat automaattisesti takuupalkan niistä töistään, kun taas sinulla ei ole tietoo mihin työ päättyy tai päätyykö minnekään.
Juuri sellaista varten on taiteilija-apuraha olemassa ammattitaiteilijoille. Tiedänpä että jotkut harrastelijamaalaritkin saavat joskus työskentelyapurahaa ja kohdeapurahaa. Mikäs silloin on maalaillessa! :)
Kannattaa tosiaankin olla galleristien kanssa edes puheväleissä. He kyllä tietävät kun näkevät töitäsi kannattaako sinun ylipäätään jatkaa. Galleristeilla tarkoitan tässä tapauksessa oikeita ammattigalleristeja- en mitään 'piharakennusgalleristeja' tai 'varastogalleristeja' yms.Olen ollut jo useamman vuoden ilman kuukausipalkkaa ja apurahastakin olen saanut vain haaveilla, joten unohdin vallan, että jotkuthan tosiaan saavat työstään rahaakin XD
Kun kaikki galleristit olisivatkin täysin samoilla linjoilla, tietäisin kannattaako jatkaa. Kaikista "kovimmat" galleriat eivät edes vilkaise näytetöitäni, mutta kyllä minä olen päässyt hyviinkin näyttelyihin ja teoksistani on pidetty. Että ketä sitten uskoisi... No, toistaiseksi omaa sydäntäni. - Mitenkäs on?
On tietenkin .... kirjoitti:
....vissi ero verrattaessa taiteen tekoa leipurin ja siivoojan työhön! Hehän saavat automaattisesti takuupalkan niistä töistään, kun taas sinulla ei ole tietoo mihin työ päättyy tai päätyykö minnekään.
Juuri sellaista varten on taiteilija-apuraha olemassa ammattitaiteilijoille. Tiedänpä että jotkut harrastelijamaalaritkin saavat joskus työskentelyapurahaa ja kohdeapurahaa. Mikäs silloin on maalaillessa! :)
Kannattaa tosiaankin olla galleristien kanssa edes puheväleissä. He kyllä tietävät kun näkevät töitäsi kannattaako sinun ylipäätään jatkaa. Galleristeilla tarkoitan tässä tapauksessa oikeita ammattigalleristeja- en mitään 'piharakennusgalleristeja' tai 'varastogalleristeja' yms.Tänä päivänä ei ole mitään takuupalkkaa yhtään millään alalla. Jos et osaa työtäsi, tee sitä hyvin, niin jonossa on kyllä tulijoita paikkaamassa ammattitaidottomuuttasi milloin vain. Sama pitäisi päteä taiteilijoihinkin, jos haluaa tehdä taidetta ja haluaa sille arvostusta, niin kyllä sen silloin pitää olla sen tasoista, että siitä edes joku jotain hintaa normaalia työstä maksettavaa hintaa maksaa. Jotkut inisevät tälläkin palstalla sitä, ettei taidetta voi mitata rahassa, mutta kyllä he vain innokkaasti ovat hintalappua laittamassa töihinsä, jos joku vain kysyisi. Eikö jossain ole pahasti vikaa, jos pitää itseään taiteilijana, on jopa uhrannut siihen monta monituista opiskeluvuottakin, jotta pätevöityisi ja sitten ei pysty hankkimaan edes sitä minimipalkkaa sillä taiteellaan? Olisikohan niin, että aika moni taiteilija on jäänyt sellaiselle pienen tytön tai pojan asteelle näissä haavemaailmoissaan, ettei mitenkään pysty erottamaan elämän realiteetteja ja mielikuvitusmaailmaa?
- :)
Mitenkäs on? kirjoitti:
Tänä päivänä ei ole mitään takuupalkkaa yhtään millään alalla. Jos et osaa työtäsi, tee sitä hyvin, niin jonossa on kyllä tulijoita paikkaamassa ammattitaidottomuuttasi milloin vain. Sama pitäisi päteä taiteilijoihinkin, jos haluaa tehdä taidetta ja haluaa sille arvostusta, niin kyllä sen silloin pitää olla sen tasoista, että siitä edes joku jotain hintaa normaalia työstä maksettavaa hintaa maksaa. Jotkut inisevät tälläkin palstalla sitä, ettei taidetta voi mitata rahassa, mutta kyllä he vain innokkaasti ovat hintalappua laittamassa töihinsä, jos joku vain kysyisi. Eikö jossain ole pahasti vikaa, jos pitää itseään taiteilijana, on jopa uhrannut siihen monta monituista opiskeluvuottakin, jotta pätevöityisi ja sitten ei pysty hankkimaan edes sitä minimipalkkaa sillä taiteellaan? Olisikohan niin, että aika moni taiteilija on jäänyt sellaiselle pienen tytön tai pojan asteelle näissä haavemaailmoissaan, ettei mitenkään pysty erottamaan elämän realiteetteja ja mielikuvitusmaailmaa?
Joskus minusta tuntuu, että Suomessa on väärin ajatella tienaavansa taiteellaan. Kaupallisuus on kirosana. Taidetta ei voi mitata rahassa...niinpä niin...
Minusta taiteilu ei ole pätkän vertaa mielekästä, jos alan hiljalleen huomata, että kukaan ei maksa teoksistani eikä tule koskaan maksamaankaan. Kaikki mitä teen, on ihmisille vain jonninjoutavaa. "Ihan kivaa".
Kyllä, jossain on vikaa, jos ei pysty valitsemassaan ammatissa hankkimaan edes minimipalkkaa. Onko vika sitten elämän realiteeteissa vai mielikuvituksessa. Taidoissa tai sen puutteessa. Koulutuksessa tai sen puutteessa. Tyylissä tai sen puutteessa. Sen kun kukin tietäisi.
Mutta täältä keltanokan näkökulmasta katsottuna: eikö olisi hassua laittaa hanskat tiskiin heti taiteilijauran karikkoisilla ensi metreillä? Leipuri pääsee töihin heti, kun joku palkkaa, mutta taiteilija luo nimeään vuositolkulla ennen kun pääsee läpi, jos pääsee. Kyllä uran alku menee monella väkisinkin mielikuvitusmaailmassa ja elämän realiteetteja pakoillessa, onhan se aika rahatonta raadantaa. Itse saa olla se maksaja, että edes näyttelyyn pääsisi.
Mutta kova uurastus sitten kannattaa, jos kannattaa. Kun vain tietäisi, kauanko kannattaa yrittää...
Mutta voisikohan käydä niin, että sitten se vasta luovuus iskeekin ja tekeminen tuntuu mielekkäältä, kun hukkaa haaveensa elättää itsensä taiteilijana ja ottaa sen harrastuksen kannalta. Vain nauttiakseen. - Liirumlaarum
:) kirjoitti:
Joskus minusta tuntuu, että Suomessa on väärin ajatella tienaavansa taiteellaan. Kaupallisuus on kirosana. Taidetta ei voi mitata rahassa...niinpä niin...
Minusta taiteilu ei ole pätkän vertaa mielekästä, jos alan hiljalleen huomata, että kukaan ei maksa teoksistani eikä tule koskaan maksamaankaan. Kaikki mitä teen, on ihmisille vain jonninjoutavaa. "Ihan kivaa".
Kyllä, jossain on vikaa, jos ei pysty valitsemassaan ammatissa hankkimaan edes minimipalkkaa. Onko vika sitten elämän realiteeteissa vai mielikuvituksessa. Taidoissa tai sen puutteessa. Koulutuksessa tai sen puutteessa. Tyylissä tai sen puutteessa. Sen kun kukin tietäisi.
Mutta täältä keltanokan näkökulmasta katsottuna: eikö olisi hassua laittaa hanskat tiskiin heti taiteilijauran karikkoisilla ensi metreillä? Leipuri pääsee töihin heti, kun joku palkkaa, mutta taiteilija luo nimeään vuositolkulla ennen kun pääsee läpi, jos pääsee. Kyllä uran alku menee monella väkisinkin mielikuvitusmaailmassa ja elämän realiteetteja pakoillessa, onhan se aika rahatonta raadantaa. Itse saa olla se maksaja, että edes näyttelyyn pääsisi.
Mutta kova uurastus sitten kannattaa, jos kannattaa. Kun vain tietäisi, kauanko kannattaa yrittää...
Mutta voisikohan käydä niin, että sitten se vasta luovuus iskeekin ja tekeminen tuntuu mielekkäältä, kun hukkaa haaveensa elättää itsensä taiteilijana ja ottaa sen harrastuksen kannalta. Vain nauttiakseen.Nostan hattua sinulle (tai siis kaikille teille), jos pystyt tienaamaan edes sen minimipalkan kk:ssa taiteellasi, se on sentään jo jotain se!
Todellinen taiteilijan vapaushan syntyy vasta täydellisessä taloudellisessa riippumattomuudessa. Silloin sinun ei tarvitse uhrata ajatuksiasi, energiaasi siihen maksamattomaan laskupinoon tai siihen, että pitää hoitaa ne oikeat työt ja asiat ensin alta pois, vaan voit keskittyä siihen haavemaailmaan ja ammentaa sitten sieltä, toivonmukaan positiivista sellaista.
Tämä elämä on kuitenkin raadollista, rajoituksia on paljon ja kaikenlaisia vastuita tuppaa jokaisen elämään tulemaan ja kaikki ei suinkaan hoidu kädenkäänteessä, nappia painamalla, vaan niihin on pakko uhrata aikaansa ja vaivaansa ja taiteenteko jää jonnekin sinne sijalle 2. tai 3. tärkeysjärjestyksessä.
"Kapulat rattaissa" tosin voivan joskus vain kasvattaa sitä luomisen tarvetta/palavaa intoa ja saada aikaan paljon hyvääkin. Luova ihminenhän useimmiten purkaa surunsa, murheensa, vaikeutensa, ongelmansa, vihansa, raivonsa ja rakkautensa taiteeseensa eikä sen aina tarvitse näyttäytyä kauheana angstina siinä teoksessa, vaan voi se tulla esiin täysin päinvastaisina tunnelminakin.
Tosin taiteilijan herkkyys kaikessa tarpeellisuudessaan valitettavasti myös sitä, ettei koskaan oikein voi tietää, missä menee se raja, jolloin kapuloita on liikaa rattaissa, missä tulee se täydellinen stoppi, ettei jaksakaan enää uskoa itseensä tai lähinnä siihen lahjaansa, että se kantaa läpi tuulten ja myrskyjen.
Monia taiteilijoita pidetään melko ylpeinä, itsekeskeisinä, itseriittoisina jne., mutta todellisuudessa se on sitä uskoa siihen, että "lahja on annettu ja sitä tulee käyttää" ja juuri sillä mennään niiden vaikeidenkin aikojen läpi hammasta purren. Jos jatkuvasti vain epäilisi itseään, lahjojaan ja tuotoksiaan, niin eihän siitä mitään tulisi pitemmän päälle.
Kannattaa uskoa itseensä ja kykyihinsä ja siihen, että kuvataiteen tekeminen yhtenä ilmaisumuotona on juuri se minulle omin tapa jäsentää tätä maailmaa ja löytää sitä kautta elämäänsä mielekkyyttä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik195730- 173206
MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar1192936Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun6362168Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1582090Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja701422Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s421405Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill31198Veda uskonto vs. muut uskonnot
Mitenkähän tuo Veda(Krisha)uskonto loppujen lopuksi eroaa muista niin sanotuista ilmoitus uskonnoista? Siinäkin vedotaan4061126Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641097