Mulla on ollut jo vuosikausia masennusta ja ahdistusta. Olen ihan pystyynkuollut. Viime vuoden puolella stressi kävi ylivoimaiseksi ja jouduin olemaan sairaslomalla pari kuukautta. Sairaslomalla aloin voida hiukan paremmin. Työnkuvaani muutettiin ja työahdistus oli hiukan vähäisempää sitten kun lomalta vihdoin palasin. Silloinen pomoni oli hyvin ymmärtävä, mutta hän on nyt lähtenyt muualle. Minut siirrettiin uuteen projektiin ja siirryin osastolle, jossa on paljon ihmisiä, melua ja kiirettä. Olen tuon siirron jälkeen alkanut voimaan paljon huonommin taas. Olen niin umpiväsynyt, että en muuta tee kun käyn työssä ja nukun. Olen kuin nukkuneen rukous. Ei näy valoa tunnelin päässä. Haluaisin vaihtaa alaa, mutta työkokemusta ei ole muulta alalta. Ja muutenkin olen vain niin loppuunpalanut, että muiden hommien haku tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Mulla on kaksi korkeakoulututkintoa mutta en ole päässyt koskaan työskentelemään niillä aloilla. Niistä alkaa olla aikaa jo.
En tiedä miten tästä alamäestä pääsee ulos. Koska olen niin allapäin ajatukset toisentyyppisestä urasta ovat tummanpuhuvia myos. Tiedän että ahdistus on pitkälle työstäni johtuvaa. Se on sosiaalista ahdistusta. En osaa rentoutua. Haluaisin oman pienen yrityksen, jossa saan itse määrätä tahdin. Mutta ei tässä ole paljon energiaa sellaisen aloittamiseen.
En tiedä miten tästä alamäestä pääsee ulos. Koska olen niin allapäin ajatukset toisentyyppisestä urasta ovat tummanpuhuvia myos. Tiedän että ahdistus on pitkälle työstäni johtuvaa. Se on sosiaalista ahdistusta. En osaa rentoutua. Haluaisin oman pienen yrityksen, jossa saan itse määrätä tahdin. Mutta ei tässä ole paljon energiaa sellaisen aloittamiseen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pitäsikö sinun vielä hakeutua uudelleen lomalle ja vosit miettiä uuden työn aloittamista sellaisen jota voisit tehdä itsenäisemmin.
Tai sitten teet sille stressillesi jotain? Stressiin liittyen löytyy hyvää kirjallisuuttakin. Itselläni myös kokemusta stressistä, melkeimpä pari vuotta tuli stressattua. Minulla se ei johtunut työstä vaan ihan muista syistä ja oli myös sosiaalisia ongelmia.
Suosittelen jotain saikkua ennen kun menet kokonaan rikki. Stressikään kun ei pidemmän päälle tee hyvää.
Itse tuossa tilanteessa hakisin saikkua ja miettisin paikan vaihtoa, kuin että jatkaisin samassa ja hajottaisin itteni kokonaan.
Kerta sulla se saikku auttoi jonkin verran niin, luulisi että sen saikun aikana saisit voimia alkaa miettimään jotain muuta? :)
Tsemppiä!
Ja jos kirjat kiinnostaa niin yksi hyvä on Vapauta itsesi haitallisesta stressistä, Trevor Powell.
Saikkua saikkua.. Suosittelisin ainaki ellet halua tehdä burn-outtia raskaimman kautta..
Kiitos vastauksista kaikki. Olen ollut muutaman päivän sairaana, kun ahdistus nousi niin kovaksi että itkin vain. En vain pystynyt menemään. Nyt odotan kauhulla huomista, kun en uskalla olla enempää pois. Silloin kun olin viime kerralla saikulla niin lääkärit olivat ihan koko ajan usuttamassa takaisin töihin, vaikka tuolla kerralla ahdistus oli enemmän työtehtävistä johtuvaa kuin nyt. Tällä hetkellä se on kai enemmän omaa sosiaalista pelkoani. Siksi minulla on isompi syyllisyydentunto sairaslomallaolosto, kuin silloin kun työnkuvani oli vaativampi. En kyllä tiedä mitä tässä tekisi, mutta ihan on kauhun tunne vatsassa kun ajattelenkin aamua. Mutta kai tämä tilanne on tuttu kaikille tosi ahdistuneille, kun on niin kova pelkotila päällä että ei muuta osaa ajatellakaan kuin pakenemista ja piiloutumista.
Mun ajatukset on sumeat enkä oikein edes keksi mitä voisin alkaa, jossa saisi itsenäisemmin tehdä työtä. Sitten on paljon opitonlainaa, niin pitäisi jotenkin sitäkin pystyä maksamaan.
Älä ala yrittäjäksi. Kaiken kokemani perusteella se onnistuu vain seuraavilla tavoilla:
1. Olet niin rikas, että yrittäjyyttä voi ajatella harrastuksena
2. Jaksat tehdä 50-60 tuntia töitä viikossa saadaksesi alan normaalin palkan
3. Teet töitä omaan tahtiisi, mutta tulosi ja elintasosi tipahtavat pahimmillaan huomattavasti
4. Olet niin kova alasi ammattilainen ja liikeideasi on niin hyvä, että yrittäjyys oikeasti kannattaa
Olen joutunut seuraamaan vierestä useampaa yrittäjää, jotka kamppailevat toimeentulon ja burn-outin rajamailla.
Ihan kuin itseni kirjoittama. Otin loparit kun töitä rupesi olemaan 26 tuntia yhteen soittoon. Vetosin siihen että ylitöistä huolimatta emme enää pystyneet maksamaan vuokraa kun ulosotot päätyi maksuun. tai jos vuokran olisi maksanut ei rahat muuhun olisi riittäneetkään... en ymmärrä miksi ulosotto vie niin pljon palkasta ettei raha riitä enää mihinkää miksi he (ulosotto) ei laske tuloja ja menoja ja sen mukaan vie niitä rahoja palkasta?... no nyt satiin halvempi asunto roiselta paikkakunnalta mutta töitä ei ole mutta eipä ulosottokaan vie palkkaa (kun sitä ei ole)
Mua ahistaa työssäoppimisjakso. tai pikemminki duunien huono työilmapiiri ja tarkkailu.
tilapäiselle aina tiuskitaan, sit samat tyypit on kuitenkin ihan mukavii toisilleen :(
tilapäiseltä vaaditaan enemmän kuin vakkarilta, hyi olkoon
Miten uskaltaa puolustautua?