Tapahtumia yksinasuville

Tänään tänne:

Ma 13.2. klo 18.30 Ystävänpäivän aattoilta, Eerikink.3, Juhlasali .
Ohjelmassa mm. ”Napakymppi”, Kristillinen deittipalvelu – infoa ja kokemuksia, Hymy herkässä.
Illan päätteeksi hartaus ja kahvitarjoilu (1,5€).
Mukana mm. Sirkka, Lars, Hannele, Annika, Unelma, Päivi, Eero, Toni ja Saara.

Kirjoitit ensin aloituksen ja sitten vastasit siihen ihan itse?No,konstit on monet!

"konstit on monet, sanoi pojat", mutta joo hyvä idea varmasti. Yhtä asiaa mitä on pohdittu tuossa, miksi kaikille tutuillekin (jotka ovat erehtyneet menemään naimisiin), syntyy tyttöjä eikä poikia.

Tyttöjä syntyy jo yli 2x määrä poikiin verrattuna.

Olen työpaikassa, jossa on reipas naisenemmistö. Paikassa on töissä minun lisäkseni kaksi miestä, joista toinen on toimari. Eli minä ja miespuolinen työkaverini olemme n. 20 naisen joukossa töissä. Joidenkin mielestä tämä voisi olla unelmapaikka, mutta ei välttämättä.

Nimittäin naisten kesken leimahtaa säännöllisesti joku ihmellinen riitely. Juuri nyt on päällänsä joku ihme haukkojen taistelu, josta en täysin ole perillä mistä siinä on kysysmys. Tuo vatkaaminen on kuitenkin mielenkiintoista seurata ikäänkuin aitiopaikalta, mutta sivusta kuitenkin. Sota alkoi viime perjantaina ja sattumoisin olin silloin saikulla. Vielä torstaina asiat olivat hyvin olkoonkin, että pienoista jännitettä oli ilmassa. Tuosta jännitteestä huomaa aina, että kohta tapahtuu jotain.

Jännitteestä sen verran, että se ilmenee, että naisten kesken alkaa muotoutua joukkioita. Pientä sipinää ja hiljaista, mutta merkittävää puhetta. Ikäänkuin haettaisiin liittolaisia niistä keistä sitä voidaan saada. Tupakkapaikalla huomaa selvimmin miten joukot ja liittolaiset laitetaan uusiksi. Ne, jotka olivat kavereita ennen edellistä sotaa voivat seisoa uuden taistelun alla eri nurkkauksessa ja aikaisemman sodan viholliset ovatkin nyt liittoutuneet. Merkittävimpiä ovat myös ns. taisteluparit, jotka lähtevät merkitsevän selvästi lounaalle ja heistä huomaa, että ovat nyt sodan yksi osapuoli. Yleensä tänä "jännitekautena" pakka ikäänkuin sekoitetaan.
Minä ja ja miespuolinen kaverini lyömme aina vetoa joukkueista, joita syntyy, mutta se on aika vaikea ennustaa.

Jännitekauden jälkeen sitten räjähtää. Useiden salamasotien näkijänä en osaa sanoa mistä kaikki aina räjähtää. Se vaan ikäänkuin ryöpsähtää yli ja sota on valmis.

Naiset ovat päälisin puolin "viileitä", mutta selvästi kuohuvat. Työt jäävät sivuseikaksi tai se tehdään ohimennen. Huomaa selvästi, että ämmät kuohuu. Joku saattaa pyyhältää yhtäkkiä vessaan märisten ja toinen tulee tupakalta silmät punaisena. Katsekontakteja vältellään. Kyräillään. Osa naisista yrittää syöttää minun tai mieskaverini kautta viestejä vastapuolille. Siis sellaisia älyttömyyksiä, jotka eivät miehenä tule edes mieleen. Pinna työpaikalla on kireä (paitsi meillä miehillä on hauskaa!!), naiset ovat kuin jousia, jotka odottavat taas uutta ja uutta räjähdystä. Tuollaisen sodan aíkana ne eivät käy kiinni toisiinsa, mutta se on viittä vaille. Pahimmat (hauskimmat) on sellaisia ikäänkuin kohtaamiset- kaksi vihollista sattuu kahdestaan esim keittiöön jolloin siellä käydään sähinätaistelu ja huor.ittelu.

Tuollainen tilanne jatkuu muutaman päivän ja sitten se alkaa rauhoittuun. Viikon päästä voi olla jo ihan kuin mitään ei olis tapahtunut, kunnes taas kaikki lähtee vääjäämättä edistyyn sotaa kohti.

On tullut tässä mieleen, että onko kyseessä joku naisten kuukaustisiin liittyvä hormoonihässäkkä, joihin ne ei voi vaikuttaa.Ovat ikäänkuin eläimiä tuona aikana ja riitelevät mistä riitelevät.