Vanha kirja kummastuttaa..

Hei,
Otsikko kiinnosti, joten luin kyselysi, mutta valitettavasti en kuitenkaan tiedä kysymästäsi kirjasta mitään.

Luin, koska otsikosta tuli mieleeni eräs oma vanha kirja, jonka nimi on Lutherilaisen seurakunnan Opin ja Uskon Tunnustuskirjat ja Upsalan kokouksen päätös. Kolmas, kielen puolesta parannettu painos. Painettu Helsingissä Osakeyhtiö Weilin&Göös Aktiebolag, 1897.

En ole sitä lukenut (silmäillyt kuitenkin), ja muutenkin teksti on niin koukeroista, että lukeminen olisi aika hidasta, ainakin minulle. Säilytän sitä tunnesyistä.


Eipä tässä muuta kummempaa, kunhan kerroin.

Kiva että muillakin on tälläisiä vanhoja kirjoja :) juu nuo vanhat kirjat ovat omanlaisiaan lukea :D

Evankelisluterilaisessa kirkossa noudatetaan ns. kirkkovuotta, johon kuuluu että vuoden jokaiselle sunnuntaille on etukäteen määrätty raamatunteksti jota saarna käsittelee. Postillat ovat kirkkovuoden tekstejä noudattavia saarnakokoelmia joissa siis on raamatunkohta ja sitä käsittelevä saarna vuoden joka sunnuntaille. Papit ovat näitä käyttäneet apuna omien saarnojensa valmistuksessa, ja normiseurakuntalaisille postillat ovat toimineet raamatunselitys- ja hartauslukemistona.

Martti Lutherin Kirkkopostillat ja vähän lyhempiä saarnatekstejä sisältävät, Lutherin kotisaarnoista kootut Huonepostillat ovat siis Lutherin tekemiä/pitämiä saarnoja. Postilloita on monilta muiltakin tekijöiltä mutta Lutherilla luonnollisesti on oma erityinen sijansa ainakin evankelisluterilaisen kirkon piirissä.

1800-luvulla painetusta suomenkielisestä kirjallisuudesta suuri osa on uskonnollista kirjallisuutta. Suosituimmista teoksista otettiin vieläpä suuria painosmääriä. 120 vuotta vanha uskonnollinen kirja ei siis ole mikään harvinaisuus eikä erikoisuus. Lutherin asemasta johtuen ovat hänen postillansa kuitenkin keräilykohde, jonka vuoksi niillä on arvoa. Rahallinen arvo ei ole suuri. 1800-luvun loppupuolelta olevien Lutherin Kirkko- ja Huonepostillojen asiallinen myyntihinta liikkuu viidenkympin kummallakin puolen, viidestä kuuteen kymppiin on nykyisellään aika lailla asiallinen hinta.

Ennen oli yleistä että kustantaja lisäsi kirjaan mainossivuja. Lisäksi saatettiin muun muassa uskonnollisiin kirjoihin lisätä erillisiä osia täydentämään sanomaa ja opillista sisältöä.

Vanhaa kirjasintyyppiä kutsutaan fraktuuraksi. Kirjasintyyppi tuli Suomessa käyttöön Saksan kautta. Vähän aikaa päntättyään tekstiä alkaa lukea vallan sujuvasti ja ainakaan minulle ei ole eroa onko teksti ladottu fraktuuralla vai nykyisin käytössä olevalla kirjasintyypillä. Fraktuuran "hienouksista" on syytä sisäistää muun muassa sellainen seikka että pienestä s-kirjaimesta on kaksi muotoa eli jos sanassa on kaksi s-kirjainta vieretysten toinen kirjaimista painetaan eri muodossa. Tämän kun hoksasi lukeminen alkoi sujua. :)

1800-luvun alkupuolella painettuja kirjoja lukiessani olen havainnut että fraktuuran tyypissä on vähän eroa ja sanon sitä "vanhaksi fraktuuraksi" vaikka kirjasintyypille on varmasti olemassa eksakti nimitys.

Nykyaikaista kirjasintyyppiä alettiin Suomessa vähin erin käyttää joskus 1800-luvun lopussa mutta paremmin siihen siirryttiin 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Kuitenkin sanomalehdet vielä 1920-luvulla käyttivät fraktuuraa. Joissain 1910-30 -lukujen lehdissä on kumpaakin kirjasintyyppiä samassa lehdessä. Saksassa fraktuuraa käytettiin yleisesti kaikessa kirjallisuudessa toiseen maailmansotaan saakka, osittain vielä myöhemminkin.

Lutherin Huonepostilla on ilmestynyt nimellä LUTHERUKSEN HUONEPOSTILLA ainakin 1840-luvulla ja sitten varmaan muutamana uutena tai tarkistettuna suomennoksena milloin Lutherin, milloin Lutheruksen nimellä, kuten suuri osa hänen teoksista. 1840-luvulla ilmestyneestä Huonepostillasta ilmestyi näköispainos vuonna 1970.

M. Lutheruksen Huonepostilla vuodelta 1928 ("wuoden 1863 suomennoksen mukaan painettu"):

http://kotisivukone.fi/files/kultaomena.kotisivukone.com/.album/1383583424357_1_large.jpg

Muutamia kirjoja hyllystäni. Oikeassa reunassa siistikuntoinen Lutherin Kirkkopostilla: Täydellinen vuosikerta valituita saarnoja, Tohtori Martti Lutherin Evankeliumi- ja Epistola-Postilloista. Lutherilaisen Evankeliumi-Yhtiön toimesta, Weilin ja Göös'in osakeyhtiön kirjapainossa, 1885. Sivuja 710 596. Sen yläpuolella kansiltaan kuluneempi Lutherin Kirkkopostillan ensimmäinen osa vuodelta 1883 (Ensimmäinen osa, eli Selityksiä wuotisten sunnuntai- ja juhla-päiväin Evankeliumeista. Täydellinen vuosikerta. Lutherilaisen Evankeliumi-Yhtiön toimittama ja kustantama 1883) 710 sivua.

http://kotisivukone.fi/files/kultaomena.kotisivukone.com/.album/1212261327653_1_orig.jpg

Vanhaa fraktuuraa kokoelmistani (ARMON JÄRJESTYS AUTUUTEHEN, Jesuxen Pyhän Evangeliumin Jälken Neljäsä Kansapuhesa Yhden Opettajan ja Sanankuulian wälillä, Yxinkertaisesti eteen asetettu. Suuren hyödytyxensä tähden, Suomexi käätty, Ja Kahdexannen kerran ylöspandu. Turusa, Prändätty J. C. Frenckellin ja Pojan tykönä, Wuonna 1826; sivuja 198 3 5):

http://kotisivukone.fi/Kotisivukone/files/kultaomena.kotisivukone.com/.album/1221348478455_3_large.jpg

Lisää vanhaa fraktuuraa:

http://kotisivukone.fi/files/kultaomena.kotisivukone.com/.album/1394072406314_1_orig.jpg