Kierukka ollut käytössä mutta silti tulin raskaaksi. Molemmat oltiin poikaystävän kanssa heti paniikissa että mitäs nyt. Poikaystävä tuki silti kovasti minua, mutta vain siihen asti kun ei puhuttu mahdollisuudesta pitää lapsi. En voi enää edes mainita sitä vaihtoehtoa, tai mies suuttuu. Pitää itsestäänselvyytenä että abortti on tehtävä, vaikka olen yrittänyt sanoa etten tiedä pystynkö siihen. Yhden abortin olen jo 17-vuotiaana joutunut tekemään.
Aina kun yritän käydä keskustelua asiasta, hän kääntää asian vain niin että kyllä se abortti nyt on parasta ja sillä siisti. Käyttäytyy koko ajan niin kuin ennenkin, ihan kun ei olisikaan mitään raskautta, kunnes taas mainitsee asiasta. Ostelee minulle siideriä ja ihmettelee miksen halua juoda.
Nyt olen miettinyt asiaa jo tarpeeksi kauan ja tullut siihen tulokseen, että aion pitää lapsen. Aluksi pelotti että miten pärjään yksin jos ja kun mies jättää, mutta olen ajatellut kaiken valmiiksi enkä usko aborttia pystyväni tekemään. En pysty ajattelemaan enää sisälläni kasvavaa elämää alkiona, vaan ajattelen sitä tulevana lapsena. Mietin onko se tyttö vai poika, kumman silmät se saa. En vain pysty aborttiin, en enää. Haluan tämän lapsen, vaikkei se suunnitelmissa ollutkaan.
Miten ihmeessä saan tämän kerrottua poikaystävälle ilman että tarvitsee vääntää rautalangasta? Jos hän tosissaan aikoo minut jättää, niin rankkaahan se on mutta se on kestettävä, kun kerran antaa vaihtoehdoksi abortin tai eron, mutta en silti haluaisi erota riidoissa. Pelottaa että mies suuttuu ja heittää pihalle ja haluaa samalla sekunnilla erota eikä puhua ollenkaan. Tai vaihtoehtoisesti alkaa taas vain inttämään että kyllä se abortti nyt on parasta.
Miten saada hänet ymmärtämään?
Aina kun yritän käydä keskustelua asiasta, hän kääntää asian vain niin että kyllä se abortti nyt on parasta ja sillä siisti. Käyttäytyy koko ajan niin kuin ennenkin, ihan kun ei olisikaan mitään raskautta, kunnes taas mainitsee asiasta. Ostelee minulle siideriä ja ihmettelee miksen halua juoda.
Nyt olen miettinyt asiaa jo tarpeeksi kauan ja tullut siihen tulokseen, että aion pitää lapsen. Aluksi pelotti että miten pärjään yksin jos ja kun mies jättää, mutta olen ajatellut kaiken valmiiksi enkä usko aborttia pystyväni tekemään. En pysty ajattelemaan enää sisälläni kasvavaa elämää alkiona, vaan ajattelen sitä tulevana lapsena. Mietin onko se tyttö vai poika, kumman silmät se saa. En vain pysty aborttiin, en enää. Haluan tämän lapsen, vaikkei se suunnitelmissa ollutkaan.
Miten ihmeessä saan tämän kerrottua poikaystävälle ilman että tarvitsee vääntää rautalangasta? Jos hän tosissaan aikoo minut jättää, niin rankkaahan se on mutta se on kestettävä, kun kerran antaa vaihtoehdoksi abortin tai eron, mutta en silti haluaisi erota riidoissa. Pelottaa että mies suuttuu ja heittää pihalle ja haluaa samalla sekunnilla erota eikä puhua ollenkaan. Tai vaihtoehtoisesti alkaa taas vain inttämään että kyllä se abortti nyt on parasta.
Miten saada hänet ymmärtämään?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Et ehkä saa häntä koskaan ymmärtämään, kaikista miehistä ei ole isäksi. Vaikka lapsi olisi suunniteltu.
Pääasia on että sinä tiedät mitä teet, ja tee se hänelle selväksi että sinä pidät lapsen ja jatkat reippaasti elämääsi. Kyllähän se miestä varmaan kalvaa kun tietää että on syntymässä hänelle lapsi.
Lapsen syntymän jälkeen, voitten sitten keskustella miten toimia isyysselvitysten suhteen.
Et sinä hänen elämää pilaa, kun lapsen synnytät. Sinun elämää jatkuu ja tulee muuttumaan ihanalla tavalla.
Nyt pidät ehdottomasti oman pääsi ja pidät lapsen. On suorastaan törkeää miehen vaatia aborttia, kaikki mitä siitä seuraa jää sinun kestettäväksi. Ole rohkea ja reipas ja pidä lapsi, et arvaakkaan miten rakas se on sinulle kun saat sen käsivarsillesi . Nykypäivänä pärjää hyvin lapsen kanssa. Harkitse sitä mitä teet sen miehen kanssa, siitä jää huomattavasti pienemmät arvet kuin että tekisit abortin ! Tällaiset miehet eivät ole kasvaneet aikuisiksi jotka vaativat aborttia, muista se, sinä olet .
Miehet on monesti näissä asioissa vähän hitaita. Munkin piti tehdä kolme raskaustestiä ennenku ukko usko, että paksuna ollaan! ;-D Ei niillä ole oikein mahdollisuutta ymmärtää asiaa samalla tavalla, kun ei se niiden elimistössä tapahdu eikä niiden hormonit vaikuta niiden ajatteluun ton asian kohdalla sillä lailla niin kuin naisella tapahtuu.
Väännä siitä rautalangasta. Ei siinä muu auta. Ja jos se ukkos on muuten ihan kelpo mies, niin vaadi sitä kohtuuden ja järjen rajoissa vastuuseen tekemisistään, koska ei sitä vauvaa yksin kukaan alulle saa! Kyllä niistä monesti kasvaa sitten siinä odotusaikana ihan kelpo isiä, vaikka ne aluksi kieltää koko asian, tiedän monta tällaista tapausta. Mutta tosi on tietysti sekin, että ei kaikki kasva ikäpäivänä hyviksi isiksi.
Mutta ihanaa, että itsellesi tuo asia on selvä. Puolusta itseäsi ja lastasi, sulla on siihen oikeus ja en usko mäkään, että koskaan tulet katumaan sitä lasta.
Kirjoita vaikka kirje sille ukollesi jos et pysty puhumaan.
olen samaa mieltä aikaisemmi kirjotettujen kans.. se sun mies ei ole kasvanu aikuiseksi ja sitä pelottaa ajatuski lapsesta.. mutta elä ihmeessä tee aborttia sen takia että ukkos haluaa, siinä menee sun oma elämä pilalle.. vaikka se saattaa pelottaa ajatus kasvattaa yksin lasta, se on helpompaa mitä just se abortin kestäminen taas.. sun pitää kuunnella omaa sydäntä että mitä se sulle sanoo.. :) itse tiedän mitä on tehä abortti ukon ja muiden käskystä.. kadun sitä vieläki et miks annoin muitte pompottaa itteeni olin sillo 16v.. nyt olen 22v ja ihanan koht 4kk ikäisen tytön äiti. :) lapsi on kyllä niin ihana asia kasvattaa sen yksin tai miehen kans.. :) tsemppiä koita jaksaa..
onhan teillä molemmilla oikeus omiin mielipiteisiinne....
mutta, mutta luulen, että katuisit enemmän aborttia kuin ton paskiaisen menettämistä.
itse itkin just viikon - osittain kylläkin väsymyksen ja hormonien takia - kun kävi ilmi että oon raskaana. tässä tapauksessa poikaystävä on se joka ei oo maininnutkaa aborttia, mumisi vaan isommasta kämpästä ja auton vaihtamisesta, kun minä taas mietin miettimisen perään aborttia sekä pitämistä. joku painosti aborttiin ja joku taas oli ihan tohkeissaan lähössä jo vauvanvaateostoksille. mutta ensisijaisesti vaan omalla mielipiteellä on väliä! :)
Mitäs jos sanoisit poikaystävällesi ihan vaan, että 'olen päättänyt pitää lapsen' ja halutessasi perustelet miksi. Jos lähtee lampsimaan, niin oma moka. Toki tajuan, että suhteen päättyminen on useimmiten ihan kamalaa, mutta arvelen, että jos tekisit abortin vastoin omaa tahtoasi parisuhteen säilymiseksi, se menisi kuitenkin pieleen, sillä todennäköisesti tuntisit vihaa ja kaunaa poikaystävää kohtaan ja suunnatonta surua, koska luovuit lapsesta, jonka tosiasiassa olisit halunnut pitää.