Jos kuolen

vajaa 40 mies

minulla ei jää ikävä ketään ihmistä. Maailma oli suuri pettymys ja syrjäytyminen yhteiskunnasta on yksi pahimpia ihmiskohtaloita nykypäivän Suomessa.

7

240

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ei maailma ole pettymys, kun sen oikein tajuaa. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka ajattelevat asioita omalta kantiltaan ja toimivat sen mukaisesti. Se tietenkin tuottaa pettymyksen, kun huomaa, että harvempi on kiinnostunut elämästäsi ja siitä, miten menee. No ehkä äiti ja/tai lähiomaiset, mutta nekin rajallisesti. Enemmänkin pitäisi alkaa miettimään, että miten sen oman elämänsä järjestäisi siten, että voisi nauttia parhaiten. Ensimmäiseksi kannattaa lähteä parantamaan terveyttä. Lepää ja kerää voimia, vaikka lötköttämällä sängyssä puoli vuotta. Ei alkoholia ja muita puuduttavia aineita, vaan lukemista kirjastosta ja asioiden laittamista paperille, chattipalstoille, tietokoneelle. Sitten kun alat olemaan tarpeeksi levännyt, niin ruokavaliota pienemmälle. 40 kymppisenä ei enää sitä energiaa tartte niin paljon. Muutama leipäpala, niin sillä tulee ihan koko päivän toimeen. Juot vaan riittävästi vettä ja vitamiinitkaan ei ole pahitteeksi. Sitten se liikunta. Polkupyörän selkään ja menoksi, vaikka keskustaan ja takaisin. Siitä se alkaa mieli piristymään, kun elimistö alkaa puhkeamaan uuteen elämään. Ehkä jopa naisetkin alkavat katsoa sillä silmällä, jos oikein hymyilee leveästi ja on hoikka ja freesi olo. Kun tätä on jatkanut, jonkin aikaa, niin sitten vaan ihmettelemään puistonpenkille ihmisten menoa ja meininkiä. Ei se mitään maksa. Jos päivät tuntuu pitkiltä ja tylsiltä, niin sitten kannattaa miettiä vaikkapa jotain järjestötoimintaa. Vaikka marttoihin menet, jos et muuta keksi. Siitä se elämä alkaa kirkastua ja 40:n kriisi alkaa olla selätetty. Mutta muista ! Muut eivät voi elää puolestasi, vaan sinun pitää elää.

    • Noh, tämäntyypinen viesti varmaan kannattaisi aloittaa sanoilla 'Kun kuolen', eikä JOS kuolen...Niin tai näin, niin ei varmastikaan meiltä keneltäkään jää ikävä ketään. Kuoleman jälkeen kun ei kukaan satavarmasti tunne yhtään mitään, eikä mistään mitään tajua, kun ei kerran ole elossa. Bonjaatkos?

      Kannattaisikin ehkä sinunkin nyt kun vielä on todistettavasti olet elossa, alkaa oikeasti elää eikä olla jo valmiiksi ikään kuin kuollut. Jos maailma on sinulle ns. pettymys, niin kannattaa ehkä tuumata toisenkin kerran omaa elämänasennettaan ja katsoa vaikkapa siihen kuuluisaan mutta paljon kertovaan peiliin: mitä ihmettä sitten oikein mailmalta syntymäsi jälkeen odotit?

      Ihmettäkö, oikeasti?

      Minusta ainakin on ollut ihan fantastista päästä näkemään vaikkapa sellaisia luonnon kiertokulkuun liittyviä ihmeitä kuin siemenen itäminen kasviksi, perhosen toukan muuttumista lentäväksi hyönteiseksi; nähdä ja kokea iltarusko, kesäyön lämmin tuulenhenkäys ja kaamoksen hiljaisuus. Tuntea pakkasen puremat poskipäissä. Saada nauttia hyvää ruokaa nälän iskiessä. Voida oppia uutta koko ikänsä: lähestulkoon kaikki ihmisen ikinä keräämä tieto on tänä päivänä meidän jokaisen netin äärellä elävän saavutettavissa, ja sen tiedon avulla voimme kehittää omaa osaamistamme, tietojamme ja ymmärrystämme tästä upeasta planeetasta ja sen asukeista.

      Mitä ihmettä sinä 'vajaa 40 mies' olet vielä sen lisäksi vailla?

      Nykypäivän Suomessa ketään ei todellakaan pakoteta syrjäytymään yhteiskunnasta: anteeksi vain 'vajaa 40 mies', jos haluat syrjäytyä, niin se on sitten ihan sinun oma valintasi. Jos taas oikeasti et halua syrjäytyä vaan haluat löytää apua ja pysytellä edes elämän syrjässä kiinni, niin kirjoittele ihmeessä ajatuksistasi vaikkapa vain kolmella sanalla osoitteeseen [email protected]

      • ap -40v m

        Tarkoitin sen ´jos kuolen lähiaikoina`.
        Tokihan täältä kaikki kuollaan, mutta et sinä eikä kukaan muukaan voi sanoa satavarmasti, ettei kuoleman jälkeen tunne mitään.

        Joskus ajattelen, ettei rajan toisella puolella ainakaan pahempaa voi olla.
        Tässä iässä olen jo nähnyt mihin itse kykenen ja voin nähdä oman elämän sattumusten sarjana, jossa kaikki on mennyt järjestelmällisesti pieleen.

        Mulla on vielä yksi unelma. Haluaisin kirjoittaa kirjan (tms.) maailman huono-onnisimmasta miehestä. Haluan kirjoittaa kaikki tyhmät tekoni, typeryydet, anteeksiantamattomat möläytykset, huutamiset, raivonpurkaukset, suoranaiset hölmöilyt...ihan kaiken haluaisin tuoda esille. Ja sen jälkeen mun olisi aika poistua tästä maailmasta. Olen ehkä kuin Mr. Bean ja joudun elämään ominaisuuksieni ja menneisyyteni kanssa 24h vuorokaudessa.

        Olen yksinäinen, syrjäytynyt ja epäsosiaalinen, ei-toivottu henkilö. Aina väärässä paikassa väärään aikaan. Monenlaisia töitä olen koettanut, mutta iän karttuessa huomaan työnteon aivan turhaksi. Ottaessani käteni taskusta, ovat katastrofin ainekset valmiit.

        Tänäänkin olin lähes kymmenen tuntia töissä, käytännössä ilmaiseksi. Eihän kukaan maksa miehelle, jonka jälkiä korjaillaan sitä mukaa kun kävelevä pommi kuljeksii päivän mittaan. No, en minä rahaa ole vaillakaan kuin sen verran, että saan ruokaa. Ajankuluksi jossain käyn "töissä"....

        Jaa-a. Mitähän minä höpisen. "Jos kuolen nyt". Se olisikin parempi otsikko. Sormet lentelee näppäimistöllä, mutta auta armias jos jollekkin alkaisin face to face kertoa ajatuksiani. Se ei vaan toimi. Olen toljottanut jotain psykologia - kauan sitten - terapiassa tuntitolkulla, puhumatta mistään muusta kuin ilmoista ja jonninjoutavasta roskasta.

        Tulipas tästä hauskaa tekstiä. Koetin olla kiroilematta, etteivät ne S24 -kyylät vie halpahintaista jorinaani ö-mappiin.

        Palstan aiheen mukaisesti lisään vielä, että minulla on IKÄVÄ OIKEAA ELÄMÄÄ.


      • tapa ittes homo
        ap -40v m kirjoitti:

        Tarkoitin sen ´jos kuolen lähiaikoina`.
        Tokihan täältä kaikki kuollaan, mutta et sinä eikä kukaan muukaan voi sanoa satavarmasti, ettei kuoleman jälkeen tunne mitään.

        Joskus ajattelen, ettei rajan toisella puolella ainakaan pahempaa voi olla.
        Tässä iässä olen jo nähnyt mihin itse kykenen ja voin nähdä oman elämän sattumusten sarjana, jossa kaikki on mennyt järjestelmällisesti pieleen.

        Mulla on vielä yksi unelma. Haluaisin kirjoittaa kirjan (tms.) maailman huono-onnisimmasta miehestä. Haluan kirjoittaa kaikki tyhmät tekoni, typeryydet, anteeksiantamattomat möläytykset, huutamiset, raivonpurkaukset, suoranaiset hölmöilyt...ihan kaiken haluaisin tuoda esille. Ja sen jälkeen mun olisi aika poistua tästä maailmasta. Olen ehkä kuin Mr. Bean ja joudun elämään ominaisuuksieni ja menneisyyteni kanssa 24h vuorokaudessa.

        Olen yksinäinen, syrjäytynyt ja epäsosiaalinen, ei-toivottu henkilö. Aina väärässä paikassa väärään aikaan. Monenlaisia töitä olen koettanut, mutta iän karttuessa huomaan työnteon aivan turhaksi. Ottaessani käteni taskusta, ovat katastrofin ainekset valmiit.

        Tänäänkin olin lähes kymmenen tuntia töissä, käytännössä ilmaiseksi. Eihän kukaan maksa miehelle, jonka jälkiä korjaillaan sitä mukaa kun kävelevä pommi kuljeksii päivän mittaan. No, en minä rahaa ole vaillakaan kuin sen verran, että saan ruokaa. Ajankuluksi jossain käyn "töissä"....

        Jaa-a. Mitähän minä höpisen. "Jos kuolen nyt". Se olisikin parempi otsikko. Sormet lentelee näppäimistöllä, mutta auta armias jos jollekkin alkaisin face to face kertoa ajatuksiani. Se ei vaan toimi. Olen toljottanut jotain psykologia - kauan sitten - terapiassa tuntitolkulla, puhumatta mistään muusta kuin ilmoista ja jonninjoutavasta roskasta.

        Tulipas tästä hauskaa tekstiä. Koetin olla kiroilematta, etteivät ne S24 -kyylät vie halpahintaista jorinaani ö-mappiin.

        Palstan aiheen mukaisesti lisään vielä, että minulla on IKÄVÄ OIKEAA ELÄMÄÄ.

        tapa ittes saatanan nais-mies-homo.. Vituttaa kattoo lärviis päivästä toiseen.


      • urakoitsija,
        tapa ittes homo kirjoitti:

        tapa ittes saatanan nais-mies-homo.. Vituttaa kattoo lärviis päivästä toiseen.

        kiitos, viestisi on huomioitu ja toimitettu eteenpäin


    • reilu 40 mies

      Yksinäisyys ei ole helppoa, olipa sitten vajaa tai reilu.
      Yritetään jaksaa huumorin voimalla.

    • teeeeeeeeeeeeeeeeeee

      Jos kuolet. saanko tulla juhliisi syömään kakkua ??

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ikävä sinua

      Onkohan sulla ollut sama tunne kuin mulla viimeisten parin päivän aikana, eilen varsinkin. Ollaan oltu ihan lähellä ja k
      Ikävä
      31
      3884
    2. Oletko sä oikeesti varattu?

      Että sen takii ei voida olla tekemisissä?
      Ikävä
      41
      2609
    3. Otavassa tapahtuu!

      Rakennuspalo, yläkerta tulessa. Henkirikosta epäillään. Tiettyä henkilöautoa etsitään, minkä mahdollinen epäilty ottanut
      Mikkeli
      42
      2568
    4. Tulemmeko hyvin

      Toimeen ja juttuun keskenämme? Luulen, että sopisit hyvin siihen ☀️ympäristöön, paljon kaikkea erilaista.♥️mietin tätä s
      Ikävä
      8
      2365
    5. Horoskooppikysely

      Oma ja ikävän kohteen horoskooppi? Sopivatko yhteen?
      Ikävä
      29
      2188
    6. Pitkäaikaiset työttömät työllisyystöillä takaisin yhteiskuntaan

      Vaikka se vähän maksaakin, niin parempi on valtion teettää hanttihommia, jottei yksilöistä tule yhteiskuntakelvottomia.
      Maailman menoa
      303
      2083
    7. Rakas, kerro mulle

      Miltä se tuntuu?
      Ikävä
      38
      1799
    8. Tiedän kuka sinä noista olet

      Lucky for you, olen rakastunut sinuun joten en reagoi negatiivisesti. Voit kertoa kavereillesi että kyl vaan, rakkautta
      Ikävä
      46
      1623
    9. Kesäseuraa

      Kesäseuraa mukavasta ja kauniista naisesta. Viesti tänään mulle muualla asiasta jos kiinnostaa Ne ketä tahansa huoli, t
      Ikävä
      46
      1488
    10. Oletko ollut vihainen, suuttunut tai pettynyt

      johonkin kaivattusi toimintaan?
      Ikävä
      141
      1477
    Aihe