En oikein tiedä mitä tehdä... miehelläni on ollut jo vaihtelevasti masennusta kolmen vuoden ajan. Me olemme olleet parisuhteessa vasta vuoden päivät. Tiesin, että hänellä on ollut burn out ja vaikeaa, mutta otin sen vastaan niin, että ajattelin, että yhdessä selvitään ja että meillä on tuore parisuhde niin tilanne varmasti on aivan eri. Kaiken järjen mukaan meidän pitäisi olla iloisia!! Tilanne on kuitenkin se, että n. 1 vko kuukaudesta menee hyvin ja loput kolme hän on masentunut. Olen kuulemma niin fiksu, kaunis jne. että saan kenet tahansa. Hän on itsensä mielestä milloin lihava tai muuten vain paska duunari.Vaikka kuinka olemme keskustelleet siitä, että rakastan häntä ja olen valinnut hänet sellaisena kuin hän on niin mikään ei auta häntä. Ei lääkärissä käynnit, lääkkeet, ei rakkauden osoitukset eikä sekään, että olen sanonut esim. jos ei nykyisestä työstään pidä niin ottaa lopputilin ja miettii mitä haluaa ja että minä tuen häntä päätöksissään. Työ on selvästikin yksi osasyy hänen masennukseen. Mutta enää en oikein jaksa sitä päivästä toiseen, että hän ei pidä itsestään ja on naama nurinpäin kun tulen töistä kotiin. Lisäksi hän on mustasukkainen ja epäilee milloin mistäkin. Ei kovin valoisalta näytä tulevaisuus sillä meillä on kuitenkin suht tuore parisuhde ja kokoajan meno on ollut samanlaista. Olisiko neuvoja? Tuen häntä hänen valinnoissaan, pidän hänen ulkonäöstään vaikkei hän usko sitä! Noita masennuspäiviä on nykyään niin paljon ja minun tukeni ei näytä riittävän....
miehen masennus ja itsetunto-ongelmat
riittämätön
4883
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin ja on kertonut, että haluaa tappaa itsensä. Minä olen tässä nyt aivan äimän käkenä... :'( meillä on uusi parisuhde kaiken pitäisi olla kivasti, mutta mitä? Meinaako hän jättää minut lopullisesti. Tunnen että hän on todella epäreilu edes ajatellessaan itsemurhaa mutta samalla tiedän, että masentunut ei voi tunteilleen ja ahdingolleen paljoa.... Tämä on aivan sairasta. Pelottaa ja ihmetyttää :'(
Vaikee sanoo tähän mitään kun itellänikin on varmaan pää aika sekasin :/ . Kannusta vaikka alottamaan jokin liikunta harrastus, alkakaa käymään yhdessä vaikka salilla. Se vaan on totta että hyvä fyysinen kunto ja aktiivinen liikunta lieventää masennusta. Oisin varmaan lopettanut lukion jollen olisi liikunnan avulla pystynyt hoitamaan masennusta. Vaikka se ei minulla masennusta parannakkaan mutta helpottaa sen verran että pysyn normaalissa arjessa mukana jotenkin, enkä jää vain kotiin voivottelemaan. Jos se työ oikeesti vituttaa häntä niin paljon niin kannattaisi miettiä muita ura valintoja.
Olen hiljattain noussut pahimmasta masennuksesta ja kyllä, se on mahdollista.
Omasta näkökulmastani voisin antaa vinkkejä, että kehottaisit miestäsi vähentämään työvuoroja tai vaihtamaan kokonaan uuteen työhön - ja alkuun osa-aikaisena omien voimien mukaan. Masentuneen on hurjan tärkeä ottaa aikaa itselleen ja haalia arkeen mukavia asioita. Ja kuten edellinen kirjoittajakin jo totesi - liikuntaharrastus on todella hyvä keino lievittää masennusta.
Äärimmäinen itseviha, epätoivo, jaksamattomuus ovat ikävä kyllä oireita. Niitä ei voi sormia napsauttamalla parantaa, eikä kaikkea pidä hetkessä edes yrittääkään poistaa, jo se lisää masentuneen taakantunnetta, kun kaikesta täytyisi selvitä hetkestä. Pienetkin asiat tuntuu niin kamalan raskailta.
Pieniä askelia. Ensinnäkin työ - kuinka paljon jaksaa ja kuinka paljon ei. Tuon suhteen kannattaakin olla rehellinen itselleen, ei kuunnella muiden velvotteita tai ajatella liiaksi rahaa. Osa-aikaistöissäkin tienaa ihan riittävästi. Toisekseen riittävästi lepoa ja säännöllisesti monipuolista ruokaa - nuo on tärkeimmät, sitten pieniä iloja (yhteisiä harrasteita - urheilua, leffailtoja, kylpylälomia, nuotion äärellä istumista...ja lista on loputon!).
Voin todella ymmärtää, että olet hankalassa asemassa. On varmasti vaikea tukea masentunutta, kun ei oikeastaan pysty auttamaan. Masentuneen tulee itse oivaltaa asioita. Sinä voit vain olla läsnä ja tukea, mutta muista, älä muodosta hoivasuhdetta mieheesi. Olet hänen kumppaninsa ja myös sinun tulee pitää huolta itsestäsi.
Toivon kovasti voimia teille kummallekin. Tie on raskas, mutta kyllä elämä vielä voittaa.
Kiitos :) yritetään pitää häntää pystyssä. Taidankin käväistä kirjastossa hakemassa kyseisen kirjoittajan jonkun kirjan.