Ahistaa mennä kouluun. Tuntuu, että siellä jokaikinen kyylää ja puhuu paskaa. Oon jo 20, ja teini-iän minäkeskeisyys meni ohi jo ajat sitten. Nyt se tuntuu palanneen. Vaikka lähtisin hyvillä mielin kotoa, heti kun saavun kouluun, tuntuu että jotain on vialla, onko meikit levinny, tai paidassa järkyttävä likatahra. Yleensä olen itsevarma, mutta jotain on muuttunut. Kaikkien tuijottaminen häiritsee.. Mä en jaksa tätä, tekis mieli vaan kesken päivän juosta vessaan ja olla siellä loppupäivä, ettei tarvi nähä ketään. Enkä mä oo ees tehny näille mitään.. Hyvin ollaan tultu juttuun vielä syksyllä. Ehkä se on vaan mun pään sisällä.. Mutten silti tykkää ollenkaan! Aaargh, ei vaan jaksa! Läheiset kaveritki sano että mä oon muuttunu.. Että oon hiljasempi ja vähemmän ilonen. Miksei kaikki vaan voi palata takasin siihen mitä ne oli..
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sama juttu viime syksystä ja ovatkin jo laittamassa hoitoon kun olen alkanut välttelemään tilanteita siihen pisteeseen asti että tilaan pitsaa mieluummin kotiin vaikka joka päivä ettei tarvitse kohdata ulkomaailmaa. Olisiko jotain post-traumaattista stressiä joka olisi tavallaan regressoinut sinut siihen teini-itseesi, joitain ikäviä asioita? Itselläni just tuo häiriö joka aiheutui muutaman vuoden kiusaamisesta, nykyisin se kaikki ylijäämäteiniangsti sitten sotkee nykyistä elämää vaikka siitä on jo seitsemän vuotta, sosiaalista fobiaa, pelkotiloja ja muuta paskaa.
vittu te ootte sekasin, ihan naurattaa toi teidän säälittävyys :D:D
Sinäkin varmasti miellyttävä ihminen.