Onko se pakko tulla kaupassa juttusille jos näkee vanhan tutun jonka kanssa asui naapurissa vuosia sitten, oli intissä samaan aikaan, oltiin samassa työpaikassa, rauhanturvaajana vuonna miekka ja kypärä tvs? - Mielestäni riittää kun tervehtii; koska jos ihminen haluaa pitää johonkin yhteyttä ja on kiinnostunut vaikka kahvittelemaan tämän kanssa, siis kiinnostunut tästä ihmisestä, niin kait nykyaikana kännykkäaikakaudella yhteydenpito onnistuu ja ei tule katkeamaa yhteydenpitoon niiden ihmisten kanssa kenen kanssa haluaa yhteyttä pitää. Ja katkeama yhteydenpidossa kertoo mielestäni selkeästi sen, että se suhde ei ole ollut niin tärkeä että olisi yhteyttä pidetty
Toisinsanoen sitä ihmistä kenen juttusille kaupassa tungetaan ei haluta olla kontaktissa siihen tunkeutujaan - sen kertoo jo se juuri, kun ei yhteyttä ole pidetty. -Vaikea tajuta vai?
MIkään ei ole niin "syvältä" kuin se, että tullaan kaupassa lässyttämään ja utelemaan toisten asioita ja juuri monesti siinä toivossa, että saataisiin jotain negaa selville. Jos ei saada negaa selville, niin sitä kuvitellaan omassa päässä, kun jotkuthan saavat orkkuja jos jollakin menisi heikosti, eli jos toinen vanhentunut, perseaukeinen ihan tämän tunkeutujan kuvitelmissa tvs.
Meillä ihmisillä onneksi ja periaatteessa on oikeus ja lupa elää omalla tavallamme ja arvostaa eri asioita, eli kaikkien ei tarvitse himoita elämältä samaa kuin muut.
Minua ei yksinkertaisesti toisten asiat kiinnosta, mutta en haua olla omianikaan sepostamassa tutulle vuosien takaa varsinkaan taoauksessa, jossa muistan että millainen paskanpuhija, ilkeä ja negatiivisesti ihmisten elämää tulkiseva tyyppi se oli - ja näitä ilkeitä riittää. Ja en yleensäkään kerro miten asiat todellisuudessa on, koska suomalaiset on kateellisia ja hieman luonnevikaisiakin. Kahvittelu ja kyläilykyutsut tyrmään suoraan mutta kohteliaasti, koska on tässä muutakin elämää ja tärkeämpiä ihmissuhteita hoidettavana sekä elämänarvoja kun jonkun uteliaan entisen tutun kanssa kahvittelu.
Jos siis satutte näkemään ihmistä kaupassa ostoksilla tai muutenkin, niin älkää aina menkö lässyttämään, koska seuranne ei vain kiinnosta ja toisilla on vara valita kenen juttuja kuuntelee ja kenelle omiaan kertoo:) Eli kait löytyy sellaisia ihmisiä puhelimen muistista tai puhelinmuistion manuaalisesta muodosta, että voi kilauttaa kun tekee mieli kahvitella?
Muutenkin kun on kiirettä vaikka työpäivän jälkeen perhen pariin levähtämään ne muutamat tunnit ennen seuraavaa koitosta, niin siinä ei todellakaan jaksa kenenkään uteliaan kanssa jäädä lätisemään ja päivittelemään. Ja kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta.
Jos todellakin on ystäväpiiri niin suppea, että kaupassa pitää ihmisiä ahistella, niin se on peilin paikka! Ihmisiä tulee ja menee, mutta kaikien kanssa ei tarvitse asioitaan jakaa, eli jokainen saa valita seuransa ja käydä mielestäni rauhassa kauppa-asiat hoitamassa.
Ihan hyvää käytöstä antaa ihmisten elää elämäänsä puskematta itse uteleman toisten elämää.
Toisinsanoen sitä ihmistä kenen juttusille kaupassa tungetaan ei haluta olla kontaktissa siihen tunkeutujaan - sen kertoo jo se juuri, kun ei yhteyttä ole pidetty. -Vaikea tajuta vai?
MIkään ei ole niin "syvältä" kuin se, että tullaan kaupassa lässyttämään ja utelemaan toisten asioita ja juuri monesti siinä toivossa, että saataisiin jotain negaa selville. Jos ei saada negaa selville, niin sitä kuvitellaan omassa päässä, kun jotkuthan saavat orkkuja jos jollakin menisi heikosti, eli jos toinen vanhentunut, perseaukeinen ihan tämän tunkeutujan kuvitelmissa tvs.
Meillä ihmisillä onneksi ja periaatteessa on oikeus ja lupa elää omalla tavallamme ja arvostaa eri asioita, eli kaikkien ei tarvitse himoita elämältä samaa kuin muut.
Minua ei yksinkertaisesti toisten asiat kiinnosta, mutta en haua olla omianikaan sepostamassa tutulle vuosien takaa varsinkaan taoauksessa, jossa muistan että millainen paskanpuhija, ilkeä ja negatiivisesti ihmisten elämää tulkiseva tyyppi se oli - ja näitä ilkeitä riittää. Ja en yleensäkään kerro miten asiat todellisuudessa on, koska suomalaiset on kateellisia ja hieman luonnevikaisiakin. Kahvittelu ja kyläilykyutsut tyrmään suoraan mutta kohteliaasti, koska on tässä muutakin elämää ja tärkeämpiä ihmissuhteita hoidettavana sekä elämänarvoja kun jonkun uteliaan entisen tutun kanssa kahvittelu.
Jos siis satutte näkemään ihmistä kaupassa ostoksilla tai muutenkin, niin älkää aina menkö lässyttämään, koska seuranne ei vain kiinnosta ja toisilla on vara valita kenen juttuja kuuntelee ja kenelle omiaan kertoo:) Eli kait löytyy sellaisia ihmisiä puhelimen muistista tai puhelinmuistion manuaalisesta muodosta, että voi kilauttaa kun tekee mieli kahvitella?
Muutenkin kun on kiirettä vaikka työpäivän jälkeen perhen pariin levähtämään ne muutamat tunnit ennen seuraavaa koitosta, niin siinä ei todellakaan jaksa kenenkään uteliaan kanssa jäädä lätisemään ja päivittelemään. Ja kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta.
Jos todellakin on ystäväpiiri niin suppea, että kaupassa pitää ihmisiä ahistella, niin se on peilin paikka! Ihmisiä tulee ja menee, mutta kaikien kanssa ei tarvitse asioitaan jakaa, eli jokainen saa valita seuransa ja käydä mielestäni rauhassa kauppa-asiat hoitamassa.
Ihan hyvää käytöstä antaa ihmisten elää elämäänsä puskematta itse uteleman toisten elämää.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Niimpä . Mutta sitten ko et mene juttelemaan , saat kauttarantain kuulla että ompas sillä noussut k***päähän ,ko ei voi edes muutamaa sanaa vaihtaa. Jokainen taaplaatkoon tyylillään.
Jos jokainen eläis omaa elämäänsä ja olisi tekemisissä niiden kanssa kenen kanssa viihtyy, eikä tuppautuisi toisten elämään utelemaan, niin se olisi kaikille helpompi ja miellyttävämpi. Itse en joskus edes mene kauppaan siksi, kun siellä aina on joku utelemassa toisten asioista jotka ei sille kuulu.
Naapureiden uteliaisuus on myöskin raivostuttavaa.
Aivan. Minua kummastuttaa se, että moni hyväkin tuttu vuosikymmenien takaa kääntää päänsä kun kohtaa. Mikä on sitten paras keino? Toista ärsyttää että pelkkä tervehtiminen ei riitä, ja sekään ei ole hyvä jos ei ole tuntevinaan?
Me suomalaiset ollaan kummallista porukkaa.
Parempi kääntää pää kuin hyökätä iholle. Mitä ihmettä on tämä ihmisten ahdistelu? Jos jonkun persoonaa ei jaksa tai ihmisellä on tärkeämpiäkin ihmissuhteita, niin eikö se nyt mene sinne jakeluun että seurasi ei kiinnosta prkl!
Jos nään jonkun vanhan ex-poikakaverin annan sille kylmiä katseita ja tiuskaisen HALUUT SÄÄ SYKKIVÄÄ POSKEES?!
Cool. Millainen se on?
Se on tämä muotiilmiö sosiaalisuus, joka on mennyt jo yli äyräiden, hiljaisuus on taitolaji niinkuin Clint Easwood totesi.
Kyse ei sosiaalisuudesta vaan siitä, kun sosiaalisia aitoja ihmissuhteita ei ole, muuta kuin työkaverit ja oma suku. Ystäviä ei ole mulqwisteilla, kun luonne kateellinen. Koulussa kiusattiin jo tämän piirteen takua, mutta kun ei osata muuttua kiltimmäksi. Kilpailu kovaa ja siksi pitää päivittää toisten tilanne jos ei muuten, niin Facebookissa, joka teeskentelyn mekka.
Jokainenvoi valita seuransa, eli kävelee vain nokka pystyssä ohi näistä tuppautujista. Monesti niillä menee päin peetä itsellään näillä pahansuopaisilla, uteliailla, ketkä kyläänkin kutsuvat "kuulusteluun" ja vertailemaan.
Onpa aloittajalla pipo kireällä, vai onko kiireisessä oravanpyörässä tullut vedettyä hanska päähän?
Minusta fiksua joskus ummistaa silmänsä ja olla näkemättä. Kuspäitä piisaa ja seuransa saa valita. Elämä liian lyhyt hukattavaksi huonossa seurassa.
Kyllä tässä orkkupyörässä pitää hakata tukevasti hanskaan ettei lipeä ote suonikkaasta!
Vainoharhaisuus on vaikea tauti, sitä luulee pahaa tulevan joka suunnasta ja kaikkealta. Vanhat tututkin ovat muuttuneet salakavaliksi monstereiksi ja tulevat uhkaamaan onnelaan. Vedä pää kumaraan ja juokse karkuun, se lienee molemmille parempi ratkaisu.
Utelias pasca, pää kii ja keskity yksunäiseeb elämääs. Seurasi ei kiinnosta, tajua stna juntti!