"Mun pitää saada tämä hallintaan ennen kuin se ehtii ottaa minut hallintaansa"
Pää on sekaisin - ilman alkoholia tai muita päihteitä. Se on tosi epämiellyttävää ja todellakin pelottavaa. On sillä nimikin, paniikkihäiriö. Tai niin ne lääkärit väittää, vaikka minusta tuntuu lähinnä, että avaruusoliot ovat säälimättömästi vallanneet puolet tajunnastani ja työntävät niin järjettömiä ajatuksiaan kuin kummallisia olotiloja (joita maan päällä ei vielä tunneta) päähäni. Ne käyttävät helposti järkytettävää mieltäni häikäilemättä hyväkseen niin että tunnen välillä olevani valmis lähtemään hullujen huoneelle.
Yksinkertaisesti siis, minulla on vilkas mielikuvitus. Ja se laukkaa villimmin kuin gepardi konsanaan (joka muuten on maailman nopein nisäkäs).
Itse väittäisin että minulla on Alzhaimerintauti, diabetes tai mikä tahansa aivo ja/tai verisuonisairaus sekä tinnitusta ja jumittuneet niskat.Kaksi viimeistä ovat tulos kaikesta tästä itsetarkkailusta ja pohtimisesta. Muistinhan muuten sanoa, että kärsin myös eksistentiaalisesta ahdistuksesta...? Joka tapauksessa tästä on tultava loppu!
Olen näennäisesti selväjärkinen; osaan syödä, kirjoittaa, käydä vessassa, meikata ja puhua. Ihan vain muutaman mainitakseni. Tajuan kaiken, mutta joku silti lähes koko ajan tekee oloni epätodelliseksi. Sitten alan miettiä sitä liikaa, olo pahenee ja tuskin ymmärrän olevani olemassa. On hankalaa katsoa peiliin "ei, en se ole minä! Nyt minä sekoan!" Mutta kas vain,mitään ei tapahdu ikinä.
Aiemmin kärsin paniikkikohtauksista; vapisin, palelin ja olin kuolla pelosta. Tunsin lamaantuvani täysin. Oli vaikea ajatella selkeästi saati edes liikkua. Puhuminenkin tuntui hankalalta kun leukalihakset oli jumittuneet. Tämän jälkeen (saatuani siskolta tukea) olin väsynyt ja sekaisin jopa viikkoja.
Nykyisin en ole saanut noita kohtauksia. Olen levännyt paljon ja aiempi stressi on hävinnyt. Mutta silti välillä tulee tosi kumma olo joka johtaa usein panikointiin. Tämä olotila on poikkeuksetta seurausta alkoholin käytöstä, mutta sitä tulee muulloinkin ilmanjärkevää syytä. Se olo jatkuu useita päiviä, ja silloin tuntuu ettei tajua kaikkea selkeästi tai näe tarkasti.
Koska kohtauksia ei ole enää ollut, alan epäillä että minulla on joku muu kuin paniikkihäiriö ja HUPSISTA HEIJAKKAA, istun taas vastaanotolla!
Nyt yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja päättää etten välitä siitä olosta, koska niin kauan kun pystyn ajattelemaan terveellä järjellä - olipa olo mikä tahansa - minä aion taistella niitä alieneita vastaan, jotka yrittää saada minut luovuttamaan aivokapasiteettini Marsiin. ;)
-This time I won't give up-
Paniikkihäiriö on siitä V-mäinen sairaus, että siitä ylipäästäkseen täytyy olla vahva, mitä varsin harva paniikin saanut on... Yritetään kuitenkin!
Pää on sekaisin - ilman alkoholia tai muita päihteitä. Se on tosi epämiellyttävää ja todellakin pelottavaa. On sillä nimikin, paniikkihäiriö. Tai niin ne lääkärit väittää, vaikka minusta tuntuu lähinnä, että avaruusoliot ovat säälimättömästi vallanneet puolet tajunnastani ja työntävät niin järjettömiä ajatuksiaan kuin kummallisia olotiloja (joita maan päällä ei vielä tunneta) päähäni. Ne käyttävät helposti järkytettävää mieltäni häikäilemättä hyväkseen niin että tunnen välillä olevani valmis lähtemään hullujen huoneelle.
Yksinkertaisesti siis, minulla on vilkas mielikuvitus. Ja se laukkaa villimmin kuin gepardi konsanaan (joka muuten on maailman nopein nisäkäs).
Itse väittäisin että minulla on Alzhaimerintauti, diabetes tai mikä tahansa aivo ja/tai verisuonisairaus sekä tinnitusta ja jumittuneet niskat.Kaksi viimeistä ovat tulos kaikesta tästä itsetarkkailusta ja pohtimisesta. Muistinhan muuten sanoa, että kärsin myös eksistentiaalisesta ahdistuksesta...? Joka tapauksessa tästä on tultava loppu!
Olen näennäisesti selväjärkinen; osaan syödä, kirjoittaa, käydä vessassa, meikata ja puhua. Ihan vain muutaman mainitakseni. Tajuan kaiken, mutta joku silti lähes koko ajan tekee oloni epätodelliseksi. Sitten alan miettiä sitä liikaa, olo pahenee ja tuskin ymmärrän olevani olemassa. On hankalaa katsoa peiliin "ei, en se ole minä! Nyt minä sekoan!" Mutta kas vain,mitään ei tapahdu ikinä.
Aiemmin kärsin paniikkikohtauksista; vapisin, palelin ja olin kuolla pelosta. Tunsin lamaantuvani täysin. Oli vaikea ajatella selkeästi saati edes liikkua. Puhuminenkin tuntui hankalalta kun leukalihakset oli jumittuneet. Tämän jälkeen (saatuani siskolta tukea) olin väsynyt ja sekaisin jopa viikkoja.
Nykyisin en ole saanut noita kohtauksia. Olen levännyt paljon ja aiempi stressi on hävinnyt. Mutta silti välillä tulee tosi kumma olo joka johtaa usein panikointiin. Tämä olotila on poikkeuksetta seurausta alkoholin käytöstä, mutta sitä tulee muulloinkin ilmanjärkevää syytä. Se olo jatkuu useita päiviä, ja silloin tuntuu ettei tajua kaikkea selkeästi tai näe tarkasti.
Koska kohtauksia ei ole enää ollut, alan epäillä että minulla on joku muu kuin paniikkihäiriö ja HUPSISTA HEIJAKKAA, istun taas vastaanotolla!
Nyt yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja päättää etten välitä siitä olosta, koska niin kauan kun pystyn ajattelemaan terveellä järjellä - olipa olo mikä tahansa - minä aion taistella niitä alieneita vastaan, jotka yrittää saada minut luovuttamaan aivokapasiteettini Marsiin. ;)
-This time I won't give up-
Paniikkihäiriö on siitä V-mäinen sairaus, että siitä ylipäästäkseen täytyy olla vahva, mitä varsin harva paniikin saanut on... Yritetään kuitenkin!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mulla kan on jotain paniikihäiriön tapaista.
Aina kun jotain uutta tulee eteen alan jännittää niin, että iha huippaa. Sydän hakkaa ulos rinnasta, happi salpautuu ja kylmä hiki nousee kämmeniin. Sama tapahtuu silloin kun riitelen jonkun kanssa. Olen aika herkkä riidoissa ja olen yleensä se joka ensimmäiseksi sovintoa hakee. Olo on epämiellyttävä ja oksettaa. Onneksi osaan jo hallita nämä tuntemukset joten kuten. Hengittelen syvään, nukahdan, pyöräilen ja liikun ja ennen kaikkea, yritän saada vaivaavan asian mahdollisemman nopeasti tehtyä/ratkaistua/sopia, tai muuten tulen hullux!
ps. Ehkä HIEMAN yli arvostettua, mutta kaikkea noita tapahtuu pienissä määrin, älkää huolestuko, se kuulemma kuuluu nuoruuteen, äitini potenut samaa, "riita arkuutta"..
Kuulostipa tutulta. Itelläni on paniikkihäiriö tai joku sen tapanen, ku aina ahdistaa. Hyvä etten välillä jo pakannu matkalaukkuja "hullujen huoneelle" menoa varten. Välillä ku tuli tunne et nyt kosahtaa pää.
Lääkitys vain aluksi pahensi oloo. Tuli välillä tunne et mun pikkuinen älykkyys osamääräkin on tippunu entistä alemmas ku tuntu ettei oikeen piuhat yhdistäny pääs, vaik kyse oli tavallisista joka päiväsistä asioista.
Nyt olo on vähän helpottanu lääkityksen ansiosta ja paniikki ei oo enää kokopäivätoimista , vaan ajoittaista.
Kauheinta on just toi epätodellinen olo ja itsensä jatkuva tarkkailu.
Oon ollu juomatta useamman viikonlopun, ku alkoholista tulee niin tolkuttoman hirvee olo nykyään.
Vahvuudekseni koen sen että multa löytyy sisua. en edes ajattele sitä mahdollisuutta etten tästä selviäis " terveitten kirjoihin". Yritetään ja onnistutaan!
katos joku oli käynyt mun pääkopassani kirjoittelemassa.. Sama asia minulla itselläni vielä luulosairaus on kanssa aika paha yhdistelmä, se viel aikaa ja voimia no voiton puolella mennään!
Alkoholi vähentää serotoonin määrää aivoissa ja aiheuttaa paniikkikohtauksia. Jos olet noin herkkä niin älä juo alkoholia.
Suosittelen E-EPAn ja karnosiinin käyttöä. Lue lisää:
www.tukiasema.net
Käy läpi keskustelupalstaa osastosta "lääkkeet".
Oletko lukenut tai kuullut koskaan hyperventilaation oireista? Liikahengityksestä saa todella epätodellisen olon, kun se on jatkunut vähän aikaa. Siitä myös voi paikat puutua, ja leuka jumittua. Paniikkioireistoon kuuluu liikahengitys.
Paniikkihäiriöinen voi kokea "alieninsa" ja pelkäämänsä asian: sen jota paniikilla pitää poissa: menneisyyden ja nykyisyydenkin tukahdutettuja pahoja tunnemöykkyjä, jotka sisältävät pahaa tuskaa, huutoa, itkua, hirveää raivoa. Mutta purkauksessa on oltava mukana purkaukset täydellisesti hyväksyvä ja niitä pelkäämätön terapeutti.
Onnea vaan sä oot sit ihan ku minä :D anteeks nyt vaan mutta toisaalta kiva kuulla etten oo yksin tässä maailmassa =) ois kiva vaihtaa ajatuksia toisen samanlaisen tyypin kanssa......
Mulle on tehty aivokuvaukset jonka yhteydessä katsottiin joku hyperventilaatio, mutta ei niissä ilmeisesti ole ollut mitään... Mulle saa todellakin mailata [email protected], olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia :)
Mä kävin ostamassa tätä E-EPAa luontaistuoteliikkeestä. Kuinka usein teillä, jotka tätä syötte, on tapana ottaa sitä? Eikai siihen olisi tarvinnut lääkärin suositusta?
Mä en olekaan ainut hullu täs maailmas! :)
Oikeesti, kirjottelit aivan kuin mun päästä!
Tsemppiä kaikille!
Helpottaa todellakin lukea teidän ajatuksianne. Sillä vaikka itse tiedän sairastavani paniikkia, jos näin voi asian ilmaista, luulen sairastavani 50 eri tautia samanaikaisesti. Ja vaikka järjellä sanottuna, tuo ei voi olla mahdollista, tuntuu se silti niin todellisen pelottavalta.
Olen pelännyt sairastavani jotain aivoihin liittyvää, koska mielestäni minulla on muisti heikentynyt, epätodellinen olo, näkö ja kuulo on heikentynyt, niskat jumissa, päätä särkee silloin tällöin. Tätä olen muistaakseni pari vuotta sairastanut.
Olen pelännyt sairastavani keuhkosyopää, koska hyperventiloin. Heti kun pitäis ruveta tekemään jotain fyysistä alan hengästyä, jo ennen suoritusta. Tätäkin tautia olen jo sairastanut useita vuosia.
Jokainen pikku kolotus pelottaa. Jokainen pienikin merkki, saa minut tolaltaan.
Olen töissä ammatissa, jossa joudun olemaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä ja olen melko vastuullisessa asemassa. Tietääkseni kukaan ei kuitenkaan ole huomannut että minulla olisi mitään vikaa.
Muutaman kerran olen ollut asiakaspalaverissa, jossa paniikki on yllättänyt. Asiakas on puhua jorissut omiaan, ja olen istunut tuolissani, hiki otsalla. Ja kun siitä ei voi minnekään mennä, niin paniikki kasvaa. Ja sitten yrität hillitä itseäsi ja yrität kuunnella mitä se puhuu. Mutta kun ei voi keskittyä, tuntuu siltä ettei mikään mene jakeluun. Sitten tulee pelko, että mikä mulla on kun en mä tajuu mitä se sanoo. Paniikki kasvaa. Alan miettiä pitäiskö tässä sanoa jollekulle, että mulla on vähän pahan olo, että voisinko mennä ulos. Mutta ei, minä sinnittelen. Ja siinä sinnitellessä paniikki hivenen helpottaa, ja palaverin päätteeksi taas huokaisen helpotuksesta, että selvisin.
Vaikeata tämä elämä on elää näin. Nykyään pelkään paniikkia itseään. Tiedän ettei sitä järjellä voi estää.
Olen kerran ollut lääkärissä paniikkikohtausten vuoksi ja sain jopa lääkettä, joka kai jotenkin auttoi. Mutta nyt olen ilman lääkettä ja haluaisin mennä lääkäriin. En pelkästään halua lääkkeitä, vaan apua. Haluaisin hoitaa paniikin pois elämästäni.
Onko kenelläkään hyviä lääkäreitä tiedossa?
Niskat jumissa, päänsärkyä, minulla se on jatkunut pidempään. Onnekseni en tee työssäni kokopäiväisesti työtä tietokoneella, vaan liikunkin aika paljon.
Minä olen myös jatkuavsti tekemisissä ihmisten kanssa ja nimenomaan palaverit, joissa joutuu istumaan tietyllä paikalla pitkään, saattavat olla aika ajoin tuskallisia. Kädet hikoavatja sydän hakkaa, taju meinaa lähteä...
Helpottaa, kun tietää, ettei ole ainoa tällainen kummajainen.
Palaverien jälkeen usein iskee väsymys ja päänsärky, mutta myös helpotus siitä, että minä sittenkin pystyin olemaan palaverissa ja vielä hengissä.
Lääkkeitä on hyviä, niiden vaikutuksen alkamiseen menee muutama viikko. Suosittelen, minun oloani ne ovat helpottaneet.
Jaksamista kaikille !
Kyllä paniikkihäiriöön liittyy epätodellinen olotila, mutta kuvauksessasi on kyllä vähän enemmänkin kuin sitä.. lähinnä tuo kesto ja sekavat, kontrollisi ulkopuolella olevat ajatuksesi. Paniikkihäiriökohtaukset eivät yleensä päiväkausia kestä. Joskus tuollaisia olotiloja liittyy tietyntyyppisiin epilepsian muotoihin tai sitten laajemmin joihinkin dissosiatiivisiin tiloihin, joilla saattaa olla taustallaan traumapohjaa. En tiedä käytitkö noita alienviittauksia symbolisina kuvauksina vai ihan todellisina kokemuksinasi, jos jälkimmäistä niin mielestäni saattaisit sairastaa jotain sairautta, jossa on psykoottisiakin episodeja.