Hei vaan kaikille,
Toivoisin joltain samaa kokeneelta hieman kannustusta tässä asiassa. Kerron hieman taustoja isäni suhteesta alkoholiin, ja siitä kuinka se vaikuttaa perheeseemme.
Noin 3 kk sitten mulla tuli raja vastaan isäni juomisen suhteen. Isän juominen on tapahtunut aina viikonloppuisin. Se on ollut melkeimpä joka vklp, jo useamman vuoden ajan. Isälle ei riitä se että hän ottaisi vaikka muutaman oluen, hän juo kirjaimellisesti ihan kunnon kännit. Sitä on todella inhottava katsoa vierestä, ja itseäni rupee jo pelottamaan hänen terveys ja vanhempieni avioliitto. Nohh, isä on ollut nyt kohta 3 kk juomatta tippaakaan alkoholia, kun hänelle tästä asiasta silloin tilitin. Kerroin isälleni kuinka paljon se satuttaa mua ja muutakin perhettä.
Nyt tänään sitten isä sano mulle, että hänen tekisi viikonloppuna vähän juhlia. Mä en kestä että kaikki alkais taas alusta... Mitä ihmettä mun pitäs tehdä? Se on jo ollut näin hienosti muutaman kk ilmankin... Mua pelottaa nyt kauheesti tää tuleva viikonloppu, että meinaako se ottaa, luultavasti kyllä.. Mun äitikin on ollut hirmu onnellinen siitä, että isä on ollut ilman, jo näinkin "pitkään". Tuntuu että nämä kk menee sitten iha hukkaan jos hän taas repsahtaa... Mä en halua että mun isä on onneton, ja että hän tuntee että muu perhe painostaa häntä olemaan juomatta. Mutta sitten kun hän juo niin muut perheenjäsenet on onnettomia. Voi luoja mikä tilanne. :( tässä rupee v*tuttamaa kyllä ihan kiitettävästi.
Toivoisin joltain samaa kokeneelta hieman kannustusta tässä asiassa. Kerron hieman taustoja isäni suhteesta alkoholiin, ja siitä kuinka se vaikuttaa perheeseemme.
Noin 3 kk sitten mulla tuli raja vastaan isäni juomisen suhteen. Isän juominen on tapahtunut aina viikonloppuisin. Se on ollut melkeimpä joka vklp, jo useamman vuoden ajan. Isälle ei riitä se että hän ottaisi vaikka muutaman oluen, hän juo kirjaimellisesti ihan kunnon kännit. Sitä on todella inhottava katsoa vierestä, ja itseäni rupee jo pelottamaan hänen terveys ja vanhempieni avioliitto. Nohh, isä on ollut nyt kohta 3 kk juomatta tippaakaan alkoholia, kun hänelle tästä asiasta silloin tilitin. Kerroin isälleni kuinka paljon se satuttaa mua ja muutakin perhettä.
Nyt tänään sitten isä sano mulle, että hänen tekisi viikonloppuna vähän juhlia. Mä en kestä että kaikki alkais taas alusta... Mitä ihmettä mun pitäs tehdä? Se on jo ollut näin hienosti muutaman kk ilmankin... Mua pelottaa nyt kauheesti tää tuleva viikonloppu, että meinaako se ottaa, luultavasti kyllä.. Mun äitikin on ollut hirmu onnellinen siitä, että isä on ollut ilman, jo näinkin "pitkään". Tuntuu että nämä kk menee sitten iha hukkaan jos hän taas repsahtaa... Mä en halua että mun isä on onneton, ja että hän tuntee että muu perhe painostaa häntä olemaan juomatta. Mutta sitten kun hän juo niin muut perheenjäsenet on onnettomia. Voi luoja mikä tilanne. :( tässä rupee v*tuttamaa kyllä ihan kiitettävästi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ehdota ennen juhlimisen aloittamista yhteydenottoa paikalliseen AA:han, siis anonyymit alkoholistit. Samoin sinä tai äiti voisit olla AlAnon-toiminnassa mukana. Anna isälle vaikka puhelinnumero kouraan että soita tuonne, siellä vastaa joku raitistunut alkoholisti joka voi jutella juuri tämän vaiheen ongelmista. Olen samaa mieltä, harmi jos hän taas aloittaa juomisen. Nyt hän kamppailee sisäisesti (kuvittelee nyt hallitsevansa asian?).
Monilla alkoholisteilla on pulmana, että ei ole mitään kivaa tekemistä, ei osata oikein olla ja elää niinä ajankohtina jolloin päätä tavan mukaan nollattiin alkoholilla. Yksi toimiva strategia nyt olisi, että keksit itse tai keksitte äidin kanssa jonkin kivan asian viikonlopuksi, hiihtämään lähdön vaikka, tai kutsutte kavereita tai sukulaisia kotiinne, järjestätte juhlat sen kunniaksi että isä on pysynyt raittiina jo kolme kuukautta. Siis limu- ja kahvikekkerit. Koko perheen on nyt syytä ryhtyä elämäntapatalkoisiin, lähdette vaikka oikein reippaalle tunnin-parin lenkille porukalla lauantaina ja sunnuntaina. Isäsi tulee myös löytää uusia mielekkäitä harrastuksia, ja todellisia ystäviä. Siinä tuo AA-toiminta on hyvä, on myös esim. seurakuntien miesteniltoja, pk-seudulla Miessakit ry ja joitakin muitakin toimijoita, joita ei tule juuri nyt mieleen..
Ensiksi, oletteko päivittäin muistaneet iloita isän raittiudesta, halata häntä lämpimästi ja kehua siitä, kuinka hienosti hän on jaksanut pysyä tipattomana? Pelkään että ette..teepä se heti!
Olet hieno tyttö, minkä ikäinen olet?
Ei seurakunnalle voi ilmoittaa päätöstä, jonka tekemiseen on valta yksin koko seurakunnalla, kaikille seurakunnan jäsenille tarkoitetussa avoimessa tilaisuudessa, jossa kuultava on kuultavana ja ellei tämä kadu ja pyydä anteeksi kiistattomasti todistettua syntiään, hänet voidaan sitoa. Näin johtokunta on noussut seurakuntaa vastaan. Se on hirvittävä synti. Raamatun mukaan Pyhän Hengen pilkan jälkeen toiseksi vakavin synti.
Vantaan Rauhanyhdistyksessä vallitseva nöyryytetty ja alistettu ajatuskyvyttömyys ja tyhmyys saavutti huippunsa, kun yhdistyksen jäsenet hyväksyivät tällaiset "oikeudenkäynti-menetelmät"! Senkään jälkeen ei monella lamppu syttynyt, kun tehtyyn kysymykseen: "Mistä tässä opillisessa asiassa on kysymys?" - ei vastattu! Siis, esittämättä mitään perustetta "sitomiselle" yhdistys sitoo jäseniään seurakunnan ulkopuolelle.
Osmo Aho. Vantaan Rauhanyhdistyksellä 6.5.04 informaatiotilaisuudessa ilmoititte, että Reijo ei kuulu "seurakunnan yhteyteen". AN, RN:n isä, soitti sinulle 12.5.04. Hän tiedusteli RN:n asiasta, jolloin sinä valehtelit, ettei RN:aa ole "sidottu". Hirveää, millainen valehtelija sinä olet! Eihän sinulla ole tietoakaan siitä, mitä on totuus ja siinä pysyminen! Sinun totuutesi vaihtuu, kuin käärmeellä paratiisissa. Sinä valehtelet ja petät tavalla, joka kuvottaa jokaista rehellistä ihmistä.
Tällä tavoin Vantaan Rauhanyhdistyksen johtokunta on luopunut yhdistyksen tarkoituksesta ja Pyhän Raamatun ja evankelis-luterilaisesta uskosta, tunnustuksesta ja opista.
Ja tuo lässytys kuuluu alkoholipalstalle, vai???
www.apuaalkoholismiin.fi
Alkoholismi on koko perheensairaus
Alkoholismi on synnynnäinen ja parantumaton sairaus.
Siihen auttaa usko korkeimpaan voimaan, jumalaan. Sekä käynti kerholla, koko loppuikänsä, päivä kerrallaan.
Mikä parasta, kerholta onkin sitten erikiva lähteä kokouksen jälkeen virkistävälle ohrapirtelölle, esson paariin, samanhenkisessä kerholais-seurassa!
http://www.youtube.com/watch?v=RdEZLfueE5k