en halua otsikkooni kommentteja/saarnoja vaan haluan kommentteja seuraaviin kysymyksiin. Kerroin viime syksynä tunteeni sähköpostilla varatulle miehelle. Aikaisemmin meillä oli ollut jonkin aikaa jo pitkiä katseita ja minä olen ollut häneen rakastunut jo pitkän aikaa. Tunteiden kertomisen jälkeen hän "innostui" asiasta lisää ja on alkanut ohikävellessä hipaisemaan käsivarttani ja katseleen taas pitkään. Puhuttu ei olla koskaan tästä asiasta koska molemmat ollaan aika ujoja. Onko tämä mies mielestänne oikeasti minusta kiinnostunut vai haluaako mahdollisesti vain seksiä vai mitä haluaa? Miksi hän antaa niin paljon vastakaikua kun tietää syvät tunteeni? Ei kai kukaan halua satuttaa rakastunutta jos vaan haluaa edelleen vain flirttailla, kun kerran tietää tunteeni? Miten minun tulisi tähän suhtautua? Olen nyt vastannut katseisiin ja ollut kuin tähänkin asti. En koskaan saanut vastausta postiini vaikka en kyllä mitään kysynytkään. Mies ei ilmi selvästi halua/uskalla tulla puhumaan.
kerroin varatulle tunteeni
aidostiko kiinnostun
12680
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin tilanne on kuitenkin tämä.
A. Hän on varattu ehkä jopa lapsia.öapset kuitenkin ajavat ylensä järki ihmisillä tunteiden yli
B, Jos a ei päde ei ehkä ole kiinostunut mutta on imareltu ja jatkaa tilanetta.
C. On liian ujo
D: oletkos mietinyt mitä puuhaat hän on varattu ?
Jos häntä kiinnostaisi kanssasi yhtään mikään todellinen hän olisi varmaan yrittänyt jotain.
Oletko nuori tai jotenkin lapsellinen, kun luulet saavasi perheellisen miehen kanssa jotain järkevää aikaiseksi?
Okei, minäkin kerroin. Varattuna varatulle. Tein sen siksi, koska (tähän vaikuttaa kaksi merkittävää asiaa ja ne tässä ne ovat: )
a) minusta hän oli ihminen, jota ajatellessani en edelleenkään pysty sanomaan että mikä hänessä oli niin ihmeellistä ja ihanaa, mutta tavoitan edelleen sen tunteen jonka hänen läsnäolonsa sai aikaan. Ihana, turvallinen (olematon) henkinen yhteys häneen. :D Silti koko ajan todellisuudessa vähän pelkäsin jotakin hänessä, olisiko se ollut liian vaativa kaikien tuon vuorovaikutuksen kanssa... kun enhän ollut puhunut juuri kenellekään viimeiseen kahteen vuoteen. Asiat ja elämäni oli täysin hajalla mielessäni, ja olisi yhtäkkiä pitänyt alkaa puhumaan suuren joukon edessä esittäen mielipiteitä asioista, joista minulla ei ollut minkäänalaista henkilökohtaista mielipidettä, saati näkemystä yhtään mistään. Pystyin ajattelemaan korkeintaan seuraavaa tuntia pidemmälle :(
Nyt kun aikaa on kulunut, olen miettinyt paljonkohan siinä oli omaa huonoa henkistä tilaa (masennusta ja uupumusta, tuuliajolla olemista. Ihan totta, tämä ei ole draamaa todellakaan)mukana.
ja sitten se suurin asia eli
B) luulin tunnistaneeni tämän naisen täältä ja uskoin hänen olevan monen kauniin kirjoituksen takana. Vaikka hän ei olisi minua kaivannutkaan, mutta silti, siitäkin huolimatta hän oli minusta niin täydelisen ihana, että vesi nousee silmiini kun ajattelenkin häntä. Niin miksi en olisi kertonut?? Kun en muutenkaan em, syistä johtuen kyennyt kuin pysyttelemään vähän kauempana hänestä. Ennen kertomista pelkäsin jopa sitä, että jos vaikka kuolen, hän ei koskaan saa tieää mistä outo käytökseni johtuu.
Olen ollut hänelle vihanenkin, sillä koen että hän ei ole kohdellut minua tunnustukseni jälkeen kovin arvokkaasti siihen nähden millaisena hänet näin ja ajattelin. En ehkä halunnut uskoa siihen enkä saattaa häntä mihinkään sellaiseen tilaan -kuin pahin perheenrikkoja tms. Mutta, tilanne on mikä on, ja nyt vasta uskon antaneeni anteeksi itselleni kuin myös hänelle.
Tunteilleen ei voi mitään eikä aina teoillekaan. Mutta osittain palstan vuoksi asian olisin voinut hoitaa lopulta hienotunteisemmin, sillä nämä sekä yhdessä todellisuudessa tapahtuneiden käänteiden vuoksi olin hänelle loppujen lopuksi aika tyly. :(
Voisitko sanoa kaipaamasi naisen etunimen jonkun kirjaimen, ekan tai jonkun muun ja mainita vaikka monesko kirjain se on.
J
Häh?? Onnee vaan sulle jos olet samassa tilanteessa kun minä, sinä ed. -nimimerkkiä käyttävä ihminen.
Oletko sinäkin nainen?
Sinä et ole nainen. Olet mies, jos saanen muistuttaa. Lueppas aikaisemmat
tekstisi. :D
Höpsis. Jos todella kaipaat jotakuta kaltaistani MIESTÄ, hän omaa kyllä todella herkän ja feminiinin puolen :-)
Mä olen tällänen keskenkasvunen tytönhupakko, jonka kuuluu kasvaa kotona vielä tovi. Sitten mä olen varmasti kaiken analyysin ja pöyhimisen ja provosoinnin jälkeen sen arvoinen, että mun kanssa voi yrittää keskustella.
Aikuisuuteen kuuluu se taito, että ei pidä provosoitua kun provosoidaan, olen sen häneltä oppinut. Ja erityisen hyvä opettaja minulla on tässä oma puolisoni, joka omaa sen taidon, että ei koskaan menetä malttiaan.
leikkii vain sinun tunteilla, tykkää huomiosta!
Jotenkin tuntuu, että sähköposti ei ole paras mahdollinen väline tunteidensa ja ajatustensa kertomiseen. Se jää kuitenkin täysin yksisuuntaiseksi, jos toinen ei halua vastata. Tai vaikka vastaisikin, pelkkä teksti ei kerro läheskään kaikkea.
Parempi ehkä tietenkin laittaa edes sähköpostia, jos ei muuten uskalla eikä saa mielenrauhaa, mutta kaikken paras olisi tietenkin jutella ihan naamatusten. Silloin voi selvittää kerralla koko tilanteen, ja mukana on lisäksi ilmeet, eleet ja äänenpainot, jotka kertovat myös paljon.
niinhän se olisi mutta siihen en pystynyt vaikka yritin..
Tein saman -mut en aloittaakseni mitään suhdetta. Ajattelin et se tuo hyvän mielen kun joku tykkää...ja halusin et tietää. Ei sit härnää mua kaksimielisillä jutuilla, kun voin ottaa ne tosina.