Onko kokemuksia kohdunpoistoleikkauksesta ?

Minulta poistettiin kohtu tähystyksellä. Pelkäsin myös ennakkoon kaikkea mahdollista. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Kipulääkkeitä kannattaa ottaa niin paljon, kuin tuntee tarvitsevansa ja samoin nukahtamislääkkeitä, että saa levättyä sairaalassa. Kokeneet hoitajat tiesivät, mitä tarvitaan, ja osasivat kehottaa ottamaan. Kotonakin kannattaa syödä kipulääkkeitä oman tuntemuksen mukaan.

Kotona kannattaa varautua vain lepäilemään ja nauttimaan rauhallisesta olosta. Kaikki kumartelua ja kantamista vaativat sekä raskaat työt voi jättää muille tai tehdä sitten, kun on kunnossa. Ulos rauhallisille ja hitaille lenkeille voi mennä heti, kun tuntee jaksavansa. Rauhallisesti edeten menee hyvin ja vähitellen voi tehdä kaikkea, mitä ennen leikkaustakin.

Kaikenlaisia nipistelyjä voi olla puolikin vuotta, mutta ne ovat vain tuntemuksia ei kipuja. Elimistö toimii kuten ennenkin.

Tuohan kuulostaa lupaavalta. Sairastan harvinaista autoimmuunisairautta Dermatomyosiittia, joten en tiedä lisääkö se komplikaatioitten riskiä, mutta jos noin hyvin menee, niin sittenhän se oli kohdallasi onnistunut toimenpide.

Edelleen toivotaan lisää kokemuksia kohdunpoistoleikkauksesta, ei ketään ole kaduttanut ?

Siis ilmeisesti enimmäkseen positiivisia kokemuksia kaikilla ?

Muistaakseni täällä on ollut myös negatiivisia tekstejä, Plazaltakin taisin niitä leikkausta odotellessani lukea. Googlettamalla varmasti löydät.

Omasta leikkauksestani on vasta vähän vaille kuusi viikkoa, joten olen kohduttoman elämän suhteen vielä melko noviisi. Leikkaukseni tehtiin avona, kohtuni oli niin suuri ja myoomia 7. Haava on 18-senttinen ja pystysuora, eli toipuminen ei suju ihan muutamassa viikossa kuten laparoskopiassa.

Ihmeen nopeaa toipuminen kyllä avoleikkauksestakin tuntuu olevan. Toki siihen vaikuttaa myös ikä, paino, kunto ja mahdolliset perussairaudet. Ennen leikkausta kannattaa kuntoilla mahdollisimman paljon ja jos kärsii anemiasta, tankata rautavarastot kuntoon.

Myoomani kasvoivat heinäkuusta tammikuuhun niin nopeaa tahtia, että alun perin vaginaalinen leikkaustapa muuttui ensin tähystykseksi ja loppumetreillä avoleikkaukseksi. Yhden myooman kanssa noin tuskin käy, mutta jos kasvu on hurjan nopeaa, ei leikkausta kannata suuresti siirtää. Toisaalta - yleensä myoomat pienenevät vaihdevuosi-iässä, ellei nainen käytä hormonikorvaushoitoa.

Vielä kesällä olin sitä mieltä, että jos vaihdevuoteni olisivat olleet lähempänä (olin 42) ja myoomia olisi ollut vähemmän, en olisi valinnut leikkausta. Sitten kun alavatsa- ja rakkokivut, järkyttävät vuodot, anemia ja tunnin välein tehdyt vessareissut pääsivät syksyllä toden teolla vauhtiin, olin jo muuttanut mieltäni. Lopulta myoomien kasvu oli jo niin vauhdikasta, että vaikka olisin ollut oireetonkin, olisin mennyt leikkaukseen jo oman mielenrauhanikin takia.

Toipilasajassakin on muuten oma viehätyksensä. On jotenkin eheyttävää ja voimauttavaa palata omaksi itsekseen sieltä sängynpohjalta.

Eli ihan positiivisia kokemuksia on täälläkin. Rytmit vain ovat sairauslomalla kääntyneet siihen malliin, että maanantain aamuherääminen on varmasti työn ja tuskan takana :)

Maaliskuussa kontrolliin ja sitten katsotaan onko myooma kasvanut, vai ei, mutta kipuja ym oireita, jopa krampin tapaisia on, joten saattaa olla viisainta poistaa kohtu.

Kiitos vastauksestasi.

Ja kiva jos sais vielä lisää käytännönneuvoja.

Voiko kohdunpoiston yhteydessä välttää katetroinnin, jos on heikko virtsaputki, kroonisten virtsatietulehdusten takia "käpymäinen", haavoittuva ja helposti rikkoutuva, tulehtuva ?

Esim. jos kohdunpoisto tehtäisiin puudutuksessa alateitse, ei vatsanpeitteiden läpi, eikä tähystyksellä ?

Voisiko joku terveydenalan ammattilainen kertoa ?

Tässä Plazan keskustelua samasta aiheesta:

http://keskustelu.plaza.fi/ellit/liikunta-ja-terveys/naistentaudit/1556709/kohdunpoisto/


Erityisesti kiinnostaa tuon ketjun 5.3.12 neljännen, eli viimeisen sivun pari viimeistä kommenttia, miten poissaolevan kohdun ja peniksen "törmäämättömyys" yhdynnässä, ovat vaikuttaneet tuntemuksiinne seksin aikana ?

Tuolla plazan keskustelussa joku nainen kertoo kyllä, että hänelle nautinnon katoaminen on ongelma, tilalla on "tyhjyyden tunne", kiihottumisesta yms huolimatta "sitä lopullista nautintoa" ei tule.

Tämä pistää vähän miettimään, että voiko olla niin,että monet naiset ajattelevat seksuaalisuuttakin niin miehen näkökulmasta, eivät omalta kannaltaan, että he ovat ihan mielellään se "tyhjä pussukka", johon mies tyhjentää itsensä, eivätkä välitä, että omat tuntemukset jäivät leikkauspöydälle ?

Haluan tietää totuuden asiasta, en sitä miehen näkökulmaa ja siloteltua totuutta, jossa kaikki on hyvin, vaikkei todella hyvin olisikaan.

Tällä palstalla taitaa olla enemmän kyselijöitä, kuin vastaajia, mutta toivossa eletään.

Nostetaan tämä vastauksia kaipaava ketju itsepäisesti ylös, jos joku vielä lisäisi kokemuksia ja tietoja.

Olin kohdunpoiston aikaan vain hivenen yli 30-vuotias. Elämäni oli ollut siihen saakka välillä suorastaan painajaismaista. Endometrioosi oli saanut yliotteen vatsaontelossani ilmeisesti jo teini-iässä ja kun asia varmistui, oli jo liian myöhäistä pelastaa kohtuani. Parin vuoden päästä leikattiin munasarjatkin ja siinä vaiheessa tarvittiin jo hormoonikorvaushoitoa. Hormonien kanssa on ollut pientä tasapainottelua, mutta siitäkin huolimatta leikkausten jälkeen alkoi uusi elämäni. Kivut katosivat, työelämä tasoittui eikä ollut enää raskauden 'pelkoa'. Ei naiseuteni kadonnut eikä kärsinyt tippaakaan, päin vastoin! Olo on rennompi ja se vaikuttaa koko elämään! Tuntemukset ja kokemukset ovat varmasti yksilöllisiä. Mutta erityisesti naiset, joilta poistetaan ainoastaan kohtu kasvainten tms. syyn vuoksi: ei kannata murehtia. Aivoissa se tunnepuoli syntyy, ei kohdussa. Munasarjat kannattaa pitää, jos ne ovat hiukankin pelikunnossa. Aivot ei tuota tarvittavaa hormonia... Eihän muutenkaan ole tarvetta ehjiä osia ihmisestä poistaa.

Hyvä, että ajattelet noin ja sulla asia on hallinnassa.

Tällaisena kohta 50 v kohtua pitäneenä suhtaudun epäluuloisesti siihen, mitä tuntisin sen poiston jälkeen kohdun tilalla ja niitä tunnepuolen asioita kelailen, jos kohta kipuakin pelkään, siis itse leikkausta.

"oidoi":lle kiitti kirjoituksestasi. Hyvä jos asia on juuri noin, kuin sanot. Rehellisesti sanottuna hieman huolettaa se leikkauksen jälkeinen, "et tunne kohdun tilalla mitään", eli olenko pinnallinen, tai jotain, kun huolettaa meneekö seksuaalisen nautinnon kokemukset myös ja tilalle tulee tyhjyyden tunne ?

Oiskohan jollakin tuohon kommenttia ?

Niin ja mikä se tilanne on , jos munasarjatkin viedään.

Munasarjojen säästäminen, vai ei ?

Jos joku satunnainen kävijä vaikkapa vastaisi, niin nostetaan ylös, sillä aihe on varmasti monen mielessä.

Ei tarvii pelätä, suurin osa leikkauksista menee ihan normaalisti, ja hoito sairaalassa on loistavaa, kunnallisellakin puolella. Multa vietiin kohtu lokakuussa 2011 runsaiden kuukautisten ja myoomien vuoksi, munasarjat jätettiin. Leikkaus tehtiin alakautta, seuraavana päivänä pääsin kotiin. Kipulääkettä määrättiin ja kehotetiin ottamaan tarpeen mukaan. Saikkua 3 viikkoa. 2. päivänä leikkauksesta kävelin reilun tunnin lenkin rauhalliseen tahtin ja imuroinkin varovasti. Nautin sairauslomastani, sain kaikkea kivaa tehtyä, kipuja ei ollut ja pienoinen jälkivuotokin lakkasi viikossa. Farkut meni heti leikkauksen jälkeen vaivatta jalkaan. Enää en edes muista koko menkkoja ja kaikkea sitä tuskaa ja vaivaa mitä niistä oli, ihanaa kun voi vaan olla ja mennä täysillä! Seksistä ei ole kokemuksia, kun olen yh :) Vaihdevuosioireitakaan ei ole ilmaantunut, olen 47-vuotias enkä tupakoi. Siskoni on pari vuotta minua vanhempi ja tupakoi, hänellä on tänä keväänä nuo vaivat alkaneet.
Ei siis kannata pelätä ja murehtia, elämänlaatu vaan paranee leikkauksen myötä. Tsemppiä sulle ja muillekin, jotka tätä asiaa pohtivat!

Onnellinen nimimerkille onnea edelleen. Todella kivuttomasti on sinulla mennyt, mutta ei se kaikilla mene lainkaan niin, joten itse en ainakaan suosittelisi mitään leikkausta kenellekään, vaikka itsellä menisi ok. Mutta kiitos vastauksestasi kuitenkin.

En ymmärrä, miten tuo yh:na oleminen liittyy seksiin, kai yksinhuoltajallakin voi olla suhde ja seksielämää, vai eikö muka ? Tietysti jos se on oma valinta, niin ei siinä mitään, mutta tämän kyselijän ajatus on, ettei seksistä tarvitsisi luopua, ikinä.

Totaalisen turhaa ja totaalisen typerää. Tietty, jos tykkää valittaa ja kärsiä kivuista ja krampeista, anemiasta ja muusta kivasta. Kärsi, kärsi, niin kirkkaimman kruunun saat, vai miten se nyt meni.
Toivottavasti vaihdevuotesi alkaa ennen kuin myooma kasvaa niin suureksi, että se alkaa häiritä seksielämääsi. Niinkin voi käydä.

Mistä johtuu, että monista leikkauksen läpikäyneitten kommenteista, paistaa läpi pohjaton kiukku ja vihamielisyys, ei kai leikkaus vaikuta siten ?

No itse en pidä itseäni erityisen kiukkuisena, päinvastoin. Vihamielinenkään en ole, jos ei tilanne sitä vaadi.

Sinun kohdallasi varmaan vaikuttaa vanha sananlasku: "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Jos jatkuvasti mollaat muita ja muiden ajatuksia, aliarvioit muita ja muiden kokemuksia, niin et sinä hyvä nainen voi odottaa, että päätäsi siliteltäisiin.

Kyllä se siltä vaikuttaaa että kohduttomasta tulee vanha ja äkäinen ämmä. Nuoruus ja hehkeys on mennyttä, että kelpaa siinä potkia tulpatonta mopoa, kuten eräs mies kuvasi. Naiseuteen kuuluu kohtu. Kohduton ei voi olla naisellinen.

Olen myös kuullut verrattavan kohdutonta mahoon. Oliko tarpeeksi selkeää vanhoillekin. MAHO

Sinähän fiksu olet. Tietenkin kohduton on maho, ilman kohtua on hankala tehdä mukuloita.

Oletko tietoinen siitä, että jotkut naiset syntyvät ilman kohtua ja joiltakin se joudutaan poistamaan reilu parikymppisenä. Ovatko hekin mielestäsi vanhoja?

Teksteistäsi päätellen taidat muuten olla edelleen se sama vanha 49-vuotias nainen, joka nyt vain yrittää teeskennellä olevansa jotain muuta. Olenko oikeassa vai olenko oikeassa?

No monille voi käydä niin, että kohtu poistetaan syövän takia. Ei tarvitse valita, kohtu vai syöpä, koska syöpä voi levitä ja tuhota koko kohdun ja sen emännän. Munasarjasyöpä on todella yleinen ja kavala, se leviää vaikka keuhkoihin. Varoalueet ovat suuret, poistetaan vaikka mitä, ettei pääsisi leviämään joka paikkaan. Eikä munasarjasyöpä ole ainoa kohtua uhkaava tekijä.

Itselläni ei ollut koskaan kuukautiskipuja, PMS:ää, myoomia tai mitään. Lapset on onneksi tehtynä, vaikka olenkin nuori, koska kun syöpä lähti, kohtu lähti. Kohdun puuttumista en ole huomannut mistään mutta enpä tuntenut kohtua aiemminkaan muuten kuin raskaana ollessani. Nuorena ainakin leikkauksesta toipuu hyvin. Ja elämä jatkuu. Tällaiselle syövän kokeneelle kohdun poisto oli pikku sivuseikka, joka pelasti elämän ja samalla lapsille äidin. Isä en koe todellakaan olevani edes ilman kohtua. Lapsilla on jo isä ja minäpäs olen edelleen se vaimo hänenkin mielestään.

Olen muuten nähnyt monia eri ikäisiä, vuosia syöpähoidoissa käyneitä naisia, jopa vanhoja yli 80-vuotiaita, joitla kaikilta on poistettu kohtu ja paljon muutakin. Sellaista uskomatonta elämänhalun ja -ilon ja positiivisuuden määrää ei terveemmissä yleensä tapaakaan. Turhista ei ole tapana valitella eikä kiukutella mistään. Meillä on tärkeämpääkin tekemistä ja ajateltavaa. Se vanhoista kiukkuisista ämmistä.

Nimimerkille "Taidat olla itse" tiedoksi, että noita "kohduttomuus=vanhuus" ja "vanhoja ämmiä" -kommentteja en ole kirjoittanut minä 49-vuotias myooma-asioista täällä kirjoittava henkilö, joka koetan ottaa selvää asioista ja saada LUOTETTAVAA asiallista tietoa, joka käsittää myös ihmisen tunteet ja seksuaalisuuden, eli kokonaisuuden.

Hei taas!

Tottakai saa valittaa enkä ole yhtään sitä mieltä, että syöpä jalostaa. On syytä käydä tunteet läpi ja selvittää asiat. Tuloksena voi olla jotain muuta kuin mitä ihminen oli ennen. Elämänarvot voivat muuttua ja minusta näyttää, että sitten keskitytään olennaiseen.

Tarkoitin sitä, että vuosikausia sairastaneetkin, vanhat ihiset, joilta on kohtu poistettu aikoja sitten, eivät otdellakaan ole olleet mitään "kiukkuisia ämmiä", vaan asiansa itsensä kanssa selvittäneitä, ihmeen positiivisia ihmisiä, jotka eivät esim. juuri kiukuttele omaa sairastumistaan, rakastavat elämää eivätkä pelkää (enää) kuolemaa.

Ihmettelen noiden ihmisten valoisuutta ja energiaa, josta olen saanut osani vertaistukena sairaalassa. Siksi syytökset kiukuttelevista, vanhoista ämmistä tuntuivat kaipaavan kommenttia. Ne ovat siis minun kokemukseni mukaan pääosin turhia ja aiheettomia, pikemminkin päinvastoin. Pointtini: kohdun poisto ei tee ihmisestä kiukkuista, vanhaa ämmää, vaan jokin muu. Koskee myös miehiä :D

Ei ole muuten pakko lukea viestejä kuten "piru raamattua" :)
Outo nimimerkkini on näppikseltä satunnaisesti paineltu, koska keksimäni tutummat olivat varattuja enkä kaipaa tänne omaa profiilia. Tavallinen tapa.

Joka palstalta taitaa löytyä noita pilkunviilaajia, joitten mieliksi ei kukaan osaa kirjoittaa ja heille tärkeämpiä tuntuvat olevan nimimerkit ja säännöt, kuin kommenttien sisältö. He tietysti sitten määrittelevät sen, mikä on asiasisältöä ja mikä muuta.

Siitä huolimatta aion kirjoittaa edelleen tästä myooma-aiheesta ja kohdupoistoleikkauksesta ja taidan pitää oman tyyliini, myöskin olla profiloitumatta tällekään palstalle, vaan kirjoitan tästä aiheesta.

Eli nyt olen ajatellut pyytää lääkäreiltä leikkauksensiirtoa, lisäaikaa miettimiseen ja sitä mahdollisuutta, että myooma kutistuisi itsestään, kun vaihdevuodet ovat kai käynnissä, koska kuukautiset ovat tulleet epäsäännöllisiksi, tosin ruosteenvärisiksi.
En syö estrogeenejä, enkä mitään muitakaan hormoonivalmisteita, e-pillereitä tms.

Eleleekö joku myoomien kanssa, minkä kokoisten ja odottelee niiden kutistumista ?

Kehuin siis vanhoja ja muitakin syöpäpotilaita siitä, etteivät valittele turhista. Siis turhista, merkityksettömistä pikkuaisioista. Naiset, joila kohtu on poistettu, eivät kokemukseni mukaan ole "kiukkuisia ämmiä" vaan niiden vastakohtia todellakin. Kun täällä siis turhaan sellaisiksi heitä eli meitä syyteltiin. Halusin puolustaa ja puolustautua väätiä syytöksiä vastaan, hyvät yleiset syyttelijät :D

Voin nyt sitten pyytää anteeksi tuomitsevaa asennettani. Selvisin syövästä, teistä en!

Pitääpäs käydä siellä Plazalla, kiitti vinkistä. Tämä on monipiippuinen asia, johon näyttää olevan yhtä monta vastausta, kuin on naisiakin, mutta näkemyksiä tarvitaan.

Jossain sanottiin, että granaattiomenassa on testosteronia, joka voisi kutistaa myoomia ?

Noh, nyt on sitten leikkausaika laitettu kesäkuun puoliväliin. Lääkäri on sitä mieltä, että kohtu poistetaan ja avoleikkauksella, jonka aikana lähtee näyte patologille, joka analysoi, onko mitään pahanlaatuista ja sen perusteella sitten, jos jotain on, vaihtuukin avoleikkaukseksi ja kaikki mahdollinen poistetaan, munasarjoista, umpisuolesta ja imusolmukkeista alkaen.

Ei hyvältä kuulosta tämä suunnitelma, koska verikokeissa ym ei ole ollut mitään pahanlaatuiseen viittaavaa. Tuntuu liian radikaalilta, enkä kuitenkaan voi panna vastaankaan, kun lääkäri niin sanoo, että näin nyt toimitaan.

Kyseessä on yliopistollinen sairaala. Yritin puhua munasarjojen säästämisen puolesta, mutta sekin vaikutti häiritsevän lääkäriä, hän sanoi, että munasarjasyöpä on paha tauti. Siis ei kai nyt varmuuden vuoksi voida poistaa munasarjojakin ?

Olen peloissani ja hämmentynyt kaiken takia, en tiedä miten suhtautua.

Elämä on epäreilua, miksen ole saanut olla terve.

Munasarjasyöpä on todella salakavala. Se ei oirehdi juuri mitenkään, vaan saattaa ehtiä lähettää etäpesäkkeitä esim selkäytimeen, jolloin jo on liian myöhäistä. se on sitten varmaaa menoa. tämän takia kai lääkärit mielellään poistavat munasarjat, jos on jo muita kasvaimia, vaikka hyvänlaatuisiakin, mitä myoomat ovat.

Elämä on epäreilua silloin, kun pieni (tai vähän isompikin) lapsi sairastuu. Ikääntyessään ihmiselle vain tulee sairauksia.

Verikokeesta tai ultrasta ei voi päätellä, onko kasvain leiomyosarkooma vai tavallinen myooma. Koska omasi ei kasva nopeasti, se mitä todennäköisimmin on myooma.
Eli muista, että avoleikkaus, jossa kaikki poistetaan, on se pahin mahdollinen skenaario. Jos patologi ei mitään pahanlaatuista huomaa, tulee leikkauksesikin olemaan "vain" normaali kohdunpoisto.

Siis todellakin pelottaavahan tämä on ja elämää tulee katseltua vähän niin kuin "poislähtijän" silmin.

On kai pakko luottaa lääkäreitten käsiin elämänsä ja toivoa parasta. Kivut ja katetrit ja kaikki kamala pelottaa ihan hirveästi, kuinka selviän yksin kotona, kun ei ole ketään auttamassa ?

Rankkaa on tämä. Kuinka paljon onnellisempi ihminen on, jos ei tarvitse sairastaa mitään.

Tavallaan valmistaudun leikkaukseen, toisaalta mietin koko ajan, entäs jos ei pitäisikään, jos ei olekaan mitään pahanlaatuisen muutoksen esiastettakaan tms ja menee elämä pilalle tms.

Mistään en voi varmaksi tietää, lääkärit tietävät näistä asioista varmasti enemmän, kuin mitä omat tuntemukseni sanovat. Vaikka nyt pärjäisinkin näitten vatsatuntemusten kanssa, niin miten jatkossa ?

Meillä kun on tyo ns käypähoito -systeemi, niin muuta hoitoa ei juuri tarjotakaan. Lääkärit vetää yhtä köyttä ja vaikka tietäisivätkin mahdollisista jälkiseuraamuksista, eivät kerro, jos ei tiedä kysyä. Ja mistä sitä tietää, kun ei tietoa ole yleisesti edes kunnolla saatavissa. Itse emmin pitkään leikkaukseen menoa. Lääkärit ja hoitajat saivat minut vakuuttumaan että kaikki menee hyvin. No, ei sitten ole kuitenkaan hyvästäa alkutoipumisesta huolimatta mennytkään.Edelleen opettelen olemaan kohduton, vaikka leikkauksestani on yli vuosi.
Toistaiseksi vielä

Toivossa elävä: Tuliko sinulle joitakin myöhäiskomplikaatioita vai mitä tarkoitat?

Niin mikä vaatii opettelemista ja mikä ei mennyt hyvin ? Voitko kertoa "Toivossa elävä" ?

Kuten jotkut muutkin täällä ovat kertoneet, on elämä muuten mallillaan, mutta antoisa ja hyvä seksielämä on edelleen murto-osa siitä, mitä se oli ennen leikkausta. Väittävät, että asia on ns. korvien välissä, mutta miten voi olla, kun fyysiset tuntemukset ovat lähes olemattomat verrattuna entiseen. Aina perustellaan, että leikkaus ei vaikuta seksielääään, kun emättimen pohjassa ei kuulemma ole mitään tuntoa. minun leikkaus piti olla vielä ns kevyimmästä päästä, eli poistettiin vain kohtu, sekin alateitse, ei mitään kiristyksiä eikä korjauksia muuten tarvinnut tehdä ja silti kävi näin.
Toipuminen lähti tosi hyvin käyntiin. Aloitin lenkkeilyn kevyesti jo parin päivän päästä keikkauksesta. Ei ollut vuotoja eikä tulehduksia. Lopulta kun saimme luvan aloittaa yhdynnät. Oli kuin olisi lekalla lyöty. Oli todella hankalan tuntuista hommaa: kuin seinä olisi ollut vastassa. Se tunne on jonkin verran hävinnyt, mutta edelleenkään kiihottumisen jälkeen ei tapahdu mitään.Luulin tämänkin jorjaantuvan ajan mytä, mutta kuinkahan kauan tätä täytyy odotella. Leikkauksesta on sentään jo yli vuosi
Sitä en tiedä, mistä tämä kaikki johtuu, mutta kyllä minä ennen aistin kaiken paremmin kuin nyt. ulkoisia sukuelimiä kihnuttamalla ei mitenkään pääse samanlaisiin tunnelmiin kuin aikaisemmin, kun kaikki elimet oli vielä kohdallaan.
Minäkin uskoin ja ajattelin ennen leikkausta, että kohtua ei tarvitse, että se on pelkkä sikiönkantopussi. Enää en ole läheskään varma. kyllä kohtukin varmaan osaltaan osallistuu oikein hyvän orgasmiin, vaikka orgasmienkin sanotaan olevan päänsisäinen tapahtuma. Olen mielestäni jumpannut lantionpohjaa ja tehnyt kaikki niinkuin sairaalasta ohjeita olen saanut. Nyt jos valittaa jostakin, niin sanotaan että on psyykkistä ja ei voi johtua leikkauksesta. Totta helvetissä on kohta psyykkistä, kun koko yhteiselämä alkaa olla pelkkää ketutusta.

Nimim. Toivossa elävä, olen menossa kesäkuun puolivälissä kohdun- ja mahdollisesti munasarjojen poistoleikkaukseen ja tuo mitä kirjoitat, saa kyllä vielä miettimään asiaa. Tuntuu jotenkin väärältä ja pahalta, jos lääkärit sanovat noin, kuten mullekin sanovat, ettei vaikuta mitään mihinkään, niin sehän on suoranaista valehtelua potilaille.

Eihän se nyt kenenkään elämää auta ja helpota, jos luulottelun ja uskomusten varassa pitää elää, jos todellisuudessa on viety seksuaalisuus ja tuntemukset.

Muutenkin kaikki kysymykset leikkauksesta ja leikkauksen vaikutuksista, tuntuvat olevan liikaa, tungettelevia ja häiritsevän kiireisten lääkäreitten kovaa rutiinia, jolla esim. Tays:issa leikkauksia suoritetaan.

Ihmiset halutaan nähdä osana sitä tehokkuutta, ei häiritsevine tunteineen, vaan tottelevaisina, kiitollisina ja tyytyväisinä, mahdollisimman helppoina hoidettavina.

Tiedän, että vaikka minulla on kohdussa myooman ympärillä jotain epämääräisen näköistä, vaikkei verikokeissa tms ole mitään pahanlaatuista todettu, että järjellä ajateltuna voi olla viisainta leikata, mutta tunnepuoli sanoo voimakkaasti vastaan.

Näistä tuntemuksista en näytä pääsevän ja en enää tiedä mitä tehdä, on todella ikävää mennä paniikissa ja pakon edessä leikkaukseen, josta ei edes tiedä, onko se välttämätön loppujen lopuksi ollenkaan.

Lääkärit ovat radikaalien toimenpiteitten puolella ja leikkauksia läpikäyneet naiset taas enimmäkseen sitä mieltä, että ei missään nimessä leikkauksiin, jos ei ole todella painavaa syytä, eli todettua syöpää ja sitä ei ole, vain tuo ed.mainittu poikkeava kudosmassa myooman ympärillä.

Vointi on mielestäni hyvä. Mitä teen, perunko leikkauksen ?

Saa vastata, jos on tietoa, onko tuo "maligniteetti ei täysin poissuljettu" riittävä peruste leikata kohtu ja munasarjat pois tuosta noin vain ?

Kyllä jos mulla olisi ollut mitään maligniteettiin viittaavaa, en olisi päivääkään empinyt. Joku munasarjasyöpäkin on tosi salakavala tauti. Voi olla ettei näy tosiaan mitään jossain kokeissa ja silti saattaa muhia ja sittten kun tulee oireita, voi olla jo liian myöhäistä.
jossakin murehdit sitä, miten yksinäinen pärjää leikkauksen jälkeen kotona. Onneksi on kipulääkkeitä, valmiita ruoka voi tehdä vaikka pakkaseen. aika pian sitä on siin kunnossa että voi jotain keitoksia alkaa itsekin tekemään. Kuitua ja nestettä niin mahakin toimii.

Nimimerkki "Hyvin se menee" , oletko itse käynyt kohdunpoistoleikkauksen, tai munasarjojen leikkauksen läpi ? Sanotko kokemuksesta, vai miten ?

kyllä on. olin itse reilu vuosi sitten ja kuntouduin aivan hyvin saikun puitteissa. en tietenkään ollut aivan entisellään vielä sen päätyttyä, mutta enää en edes muista miten hankalaa oli kun jokapaikka oli kipeänä a vuotoa oli milloin sattui.

Kiitti vaan myötätunnosta. Siirto on mahdollista, sen verran sain lääkäriltä tietoa kiireisen puhelun aikana, joten otan aikalisää ja mietin vaihtoehtoja, koetan parantaa itseäni luonnonkonsteilla ym.

Täytyy saada vastaukset kaikkiin kysymyksiin ja voimaa muutenkin, että voisi edes mennä siihen leikkaukseen, jos se nyt on pakollinen ja ainut vaihtoehto.

Olen alle 40v nainen (yli 30) ja pääsin mokomasta pussukasta eroon vähän aikaa sitten. Tautihistoriani on endometrioosi (suht hallittavissa vielä) ja se, että suolisto, munasarja ja kohtu olivat nätissä tiiviissä paketissa kiinnikkeillä sidottuina.
Pari vuotta meni ihmetellessä miksi paikat on niin saakelin kipeät (ennen leikkausta siis)kun altistuu paikat tärinälle. Hormoni hoitoja kokeiltiin pariin otteeseen ja ne auttoivat mutta kuurin loputtua kivut palasivat.
Aluksi oli adenomyoosi epäily koska aiemmassa tähystyksessä pussukka oli lötkö.( Tämä adenomyoosi ratkeaa kunhan patologi pääsee tutkimaan pussukan.) ja tod. näk tämä oli yksi perusteista miksi lopulta sain lähetteen poistoon.

Onnekseni sain lääkärin joka suoraan kysyi mitä mieltä mistäkin olen ja selitti juurta jaksain kaikki vaihtoehdot, riskit ja haitat/edut. ja niin sain sen luvan poistoon.
Leikkaus oli pitkä noiden kiinnikeiden takia ja toipumiseesn sairaalassa meni viikko, vaikka tähystämällä tehtiin. Kunto oli aivan nollassa.
Hankalaa oli kuulemma ollu, koska nuo elimet olivat olleet yhdessä sumpussa ja virtstiet niin lähellä aluetta, jossa kiinnikeitä oli polteltu. Sain siis riesakseni vielä varokeinona semmoiset hilpeät stentit virtsaputkiin. No, ei ollu reikiä tullu ja lopulta pääsin sairaalasta pois ja eroon niistä stenteistäkin.

Kipuja oli sairaalassa, mutta siellä on hyvät lääkkeet kun vain pyytää niin ei tarvi kivuista kärsiä. Kotiin sain kunnon kipulääkereseptin. Hienoisena masokistina jätin särkylääkkeet syömättä kun halusin tuntea, kuinka kovat ne kivut tosiasiassa on. Ei ne järkyttäviä ollut, mutta kipuja kuitenkin.
Leikkauksen jälkeen yleiskunto oli niin huono (ennen oli ihan hyvä) että maitopurkkia painavampaa ei juurikaan jaksanut kantaa ja portaiden käveleminen oli yhtä tuskaa kun sydän hakkasi ja hengästytti. Mutta kyllä se kunto siitä nousi kun malttoi käydä kävelylenkeillä olotilan mukaan.

Munasarjat jätettiin joten hormonitoiminta on normaalia. Hormonitasapaino heitteli kuperkeikkaa itkupotkuraivareista kiimaiseen vamppiin kaikkea siltä väliltä aina surkeuden alimmalle tasolle asti :) Helppo näin jälkeenpäin hymyillä

Seksihalut ei kadonnu, päinvastoin. Pääsin eroon hormonihoidoista ja pillereistä jne niin johan alkoi taas molemmat päät palautua normaalitasolle. Akti nykyään parempaa, kun ei tule kipuja ja kaikki toimii moitteettomasti.

Minulle kävi hyvin, mutta leikkauksissa voi tapahtua melkein mitä vain, joten en yhtään ihmettele, jos lääkärit ovat vastahakoisia suorittamaan kyseistä toimenpidettä. Voi siinä huonostikin käydä, kuten kaikissa muissakin leikkauksissa.

Eniten on häirinny se asia lääkäreissä (joissain), että kun puhutaan kohdunpoistosta, niin tuntuu että sitä on itse suuri saatana kun kehtaa edes suostua semmoiseen operaatioon vielä hedelmällisessä iässä. Kävin kunnallisella kaikki viimeiset 3 vuoden lääkärikäynnit ja sekaan mahtui kaikenkarvaisia lääkäreitä. Pitää itse tajuta että leikkaus on aina vaarallista puuhaa, mutta pitää myös pystyä erottamaan milloin lääkärin vaihto voisi olla paikallaan.

Olen kohta 40-vuotias kolmen lapsen äiti. Kävin gynekologilla runsastuneiden ja nykyään kivuliaiden kuukautisvuotojen takia. Hän antoi kiireellisen lähetteen Kätilöopistolle, jossa kävin lisätutkimuksissa. Tutkimuksissa selvisi, että kohdussa kasvaa suuri myooma, kokoa ei kerrottu, enkä huomannut kysyä. Vaihtoehtoina annettiin joko myooman poistoleikkaus, tai kohdunpoisto. Myooman poistoon olisi tarvittu ainakin 2-3 leikkausta, eikä ole takeita siitä, ettei kohtuun kasva uudelleen myooma tai useampia. Kohdunpoisto hoituisi yhdellä leikkauksella, tähystyksellä.

Koska suunnitelmissa ei ole saada lisää lapsia, ja lisäksi olen mielestäni jo liian iäkäs saamaan enää lapsia (esikoinen on 17 ja kuopuskin on jo 10-vuotias), päädyin poistoleikkaukseen. Jono on 5 kuukautta, joten varsinainen leikkaus tapahtuu vasta tammikuussa.

En kuitenkaan jäänyt juurikaan miettimään poistetaanko kohtu vai ei. En halua elää vaihdevuosiin saakka niin, että joudun miettimään mitä milloinkin voin laittaa päälle, tuleeko välivuotoa ja jatkuvasti pitämään terveyssidettä. Lisäksi vatsa on jatkuvasti kireä ja hellä. Munasarjojen poistamisesta ei ole ollut puhetta, joten hormonihoitojakaan en ainakaan vielä tarvinne leikkauksen jälkeen.

Mitä seksuaalisuuteen ja orgasmin saantiin tulee, niin uskon, että se on paljolti enemmänkin päästä lähtöistä, kun fyysistä. En ainakaan tule kaipaamaan sitä tunnetta, että mieheni on minulle aivan liian suuri, koska niitäkin tuntemuksia on viime aikoina ollut, varmaankin sen vuoksi että myooma kasvaa aivan kohdun alaosassa ja painaa limakalvoa.

Jännitän tietenkin leikkausta, mutta luotan siihen, että Kätilöopistolla on päteviä terveydenalan ammattilaisia.

älä pelkää. minulle on tehty sama toimenpide ja kaikki on hyvin. leikkaus tehdään nukutuksessa ja kun siitä herää on kyllä kipeä mutta saa tarvittaessa kipulääkettä.
ainoa huono puoli asiassa on että joutuu käytämään hormoonikorvaushoitoa, ainakin minä. jo neljäs vuosi menossa kun tuo mummutauti vaatii korvaushoitoa.
paranemisprosessi kesti noin viisi viikkoa mutta sekin on niin yksilöllistä.
paranemisen jälkeen elämä on taas ennallaan ja ihanaa, mikään asia ei muutu huonommaksi.

Hei nimimerkki "kokemusta on": jätettiinkö sinulle munasarjat vai poistettiinko nekin?

ei tule mitään ongelmia, jos ei hermovaurioita tule. Niistä taas ei nykyäänkään vielä ennakkoon tiedä, sillä ainakin omalla kohdallani alan vahvasti epäillä, että jokin tärkeä hermo on vioittunut. Miten muuten on seitettävissä, että kaikki tuntemukset loppuvat kuin seinään. en tiedä jaksanko enää kovin kauaa edes toivoa parannusta asioihini.

JA TÄTÄ EI LÄÄKÄRIT TOSIAANKAAN TUNNU YMMÄRTÄVÄTN! HOKEVAT VAIN KUIN JOTAKIN MANTRAA: SEKSIELÄMÄ EI MUUTU, VOI JOPA PARANTUA.
MITÄ IHMEEN PARANNUSTA TÄMÄ ON?

ITSE KYSELIN JOHTAVIA LÄÄKÄREITÄ MYÖTEN, MIKSEI KOHTUANI OLISI VOITU KOHOTTAA. SANOTTIIN, ETTÄ TILANNE EI TULISI KESTÄMÄÄN.
KUKA SEN TIETÄÄ? OLEMME KAIKKI YKSILÖITÄ. OLISI SE TODENNÄKÖISESTI KESTÄNYT AINAKIN SEN AIKAA ETTÄ SEKSIHALUT EHKÄ IÄN MYÖTÄ LUONNOSTAAN VÄHENISIVÄT.

NÄMÄ LÄÄKÄREIDEN TUTKIMUKSIIN POHJAUTUVAT LUULOT KOHOTUSTEN KESTÄMÄTTÖMYYDESTÄ PERUSTUVAT VARMAANKIN SIIHEN, ETTÄ AINAKIN LASKEUMAPOTILAAT OVAT KESKIMÄÄRIN IÄKKÄITÄ, JOLLIN KOHOTUKSET TODELLAKAAN EIVÄT VÄLTTÄMÄTTÄ KESTÄ. ON KUITENKIN OLEMASSA VERKKOJA YM TUKIA JOILLA KOHOTUSLEIKKAUKSESTA SAADAAN PITÄVÄ. KÄYTETTÄISIIN NIITÄ. NYT VAIN TUNTUU ETTÄ KAIKKI VEDETÄÄN RUTIINILLA LÄPI JA POTILAALLE VALHEDELLAAN LEIKKAUSTULOKSESTA JA ETTEI MUKA VAIKUTA ELÄMÄÄN MITENKÄÄN.

NYT ON PASKAMAISTA, KUN HALUJA OLISI, MUTTEI KYKYJÄ ITSE OLISIN TUHAT KERTAA ENNEMMIN PITÄNYT VAIKKA SEN ROIKKUVAN KOHTUNIKIN KUIN MENETTÄNYT IHANAN SEKSIELÄMÄNI JOKA NYT ON KUTEN EDELLISELLÄ KIRJOITTAJALLA. VAIN KALPEA AAVISTUS ENTISESTÄ.

KAIKKI JOTKA NYT HYMISTELEVÄT ETTÄ ASIA ON PÄÄN SISÄINEN JUTTU. EI TODELLAKAAN OLE. MITEN VOISI OLLA, KUN TÄMÄ TUNNOTTOMUUS ON OIKEASTI FYYSINEN JUTTU. SE EI JOHDU PÄÄSTÄ.

Itse en ole kohdun poistoleikkauksessa ollut.. hyvä ystäväni oli, kahden ison myooman takia, jotka painoivat virtsarakkoa.. leikkaus tehtiin alakautta, selkäydinpuudutuksella.. hän oli sairaalassa kaksi yötä, sitten kuukauden sairasloma.. hän kertoi, että ei ollut kipuja ja elämä ihanaa ilman kuukautisia.. miksi olen kyselyt tai hän kertonut..mulla on kasvava myooma.. siksi tämä aihe kiinnostaa.. ystäväni ei seksielämää ole valitellut, todennut ihanaa, kun ei tarvitse enää ehkäisystä huolehtia..

Moikka

Kohtuni poistettu n. 2v. sitten, en keksi nyt mitään negatiivista sanottavaa. Olo on loistava. Tarkemmin sanottuna; nukun hyvin, olen rauhallinen, kunto on hyvä,limakalvot pidän kunnossa 0,5 mg progynovaa sekä Lactal.Ennen ja jälkeen kohdunpoiston, limakalvoista on huolehdittava, aivan ktn. rasvailet päivittäin kasvojasi, on emättimestä myös huolehdittava. Mikä tärkeintä, ajatella positiivisesti. Olen ollut monessa operaatiossa ja kokemuksesta voin sanon, että ASIA KERRALLAAN,PIKKUHILJAA.
Tottakai aina on jännittänyt, mutta jälkihoito on ihan yhtä tärkeää.

Minäkin käytän 0,5 mg Progynovaa kohdunpoiston jälkeen ja siis myös munasarjojen. Tuota Laktalia voisin vinkistäsi kokeilla, sillä pikkasen tuntuu limakalvot erilaisilta kuin ennen. kiitos!