Pyrkimys keskikentälle teki hänestä myös varhain kiistellyn, jopa vihatun. Kommunistit ja useat sosialidemokraatit leimasivat hänet oikeisto-opportunistiksi, luokkasopuilijaksi ja jopa porvariksi. Suojeluskuntaparaatin vastaanotto 16.5.1927 presidentin sijaisena oli monien mielestä mateleva kumarrus lahtarikaarteille.
Oikeiston hän suututti jo ennen kansalaissotaa SDP:n taistellessa vallasta. Kun SDP kansalaissodan jälkeen tiukasti tuomitsi valkoisen terrorin ”Sorron yöstä nouskaa” -julistuksessaan, se toi hänelle vankeustuomion, joka vasta ylimmässä oikeusasteessa muuttui sakkorangaistukseksi. Suojeluskuntalaisten sappi saattoi kiehua yhtä pahasti kuin Tannerin vasemmistolaisten arvostelijoidenkin, kun sosialidemokraatti - siis punikki - oli valtiovallan edustajana ottamassa paraatia vastaan.
Oikeiston hän suututti jo ennen kansalaissotaa SDP:n taistellessa vallasta. Kun SDP kansalaissodan jälkeen tiukasti tuomitsi valkoisen terrorin ”Sorron yöstä nouskaa” -julistuksessaan, se toi hänelle vankeustuomion, joka vasta ylimmässä oikeusasteessa muuttui sakkorangaistukseksi. Suojeluskuntalaisten sappi saattoi kiehua yhtä pahasti kuin Tannerin vasemmistolaisten arvostelijoidenkin, kun sosialidemokraatti - siis punikki - oli valtiovallan edustajana ottamassa paraatia vastaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hoh, hoh, hoooooo, "siis-punikki-oli valtiovallan edestajana"... hoh, hoh, hooooooo, nostakaa, nostakaa mi.....
Kyllä aidolla sosiaalidemokratialla oli aikoinaan merkittävä asema työväestön elämän parantamisessa. Valankumouksellinen vasemmisto taas ajoi maata ääriainesten hallintaan.
On ihan oikein käyttää nimitystä punikki tai lahtari, epäoikeudenmukaisia molemmat, joskin lahtareilla oli valta kuten edelleenkin.
Keskusta on asialinjallaan koko Suomen ja täkäläisen tasa-arvoisen ihmisyyden edustaja.
P.S. Demarien viimeisen kunnioitettavan teon teki Niilo Hämäläinen kiertäessään asialinjalla Suomea Maaseututyöväen Liiton asioissa. Sen jölkeen on seurannut pelkkää matalaotsaista opportunismia, yhteisten asioiden hoidon sijaan.
P.S. Väyrysen panos toivon tuomiseksi tähän Suomi-nimiseen, heiveröiseen on toivon mukaan käänteentekevä.
Tanner oli vihattu mies kolmella taholla. Ensimäinen taho olivat Neuvostokommunistit. Stalin ei tykännyt Tannerista varsinkaan sen jälkeen, kun tämä oli sutkaissut olevan menshevikki. Toinen Tanneria vihannut taho olivat kotikommunistit, jotka pitivät miestä luokkapetturina. Kolmas taho olivat sitten Kekkonen ja K-linjan kepulaiset. Heidän motiivinsa oli puhtaasti vallanhimoinen.
Tanner oli asevelisosialistien pääedustaja. Hän oli kotimaan politiikassa sovitteleva vasemmistolainen, Koiviston termein bersteinilainen sosialisti kuten Koivisto itsensä määritteli. Ulkopoliittisesti Tannerista tuli yksi isänmaallisuuden keulakuvista. Hän kuuluu siinä samaan sarjaan Mannerheimin ja Rytin kanssa. Ei olekaan ihme, että kommunistit halusivat saada nimenomaan tämän miehen tilille teoistaan. Jos joku olisi tuomittu kuolemaan, niin se olisi sitten varmasti ollut Tanner ja Ryti.
Tannerista voisi sanoa: Tie Suomen helvettiin oli siloitettu hyvillä aikeilla. Onneksi Suomelle tuli Kekkonen. Hänellä ei ollut tippaakaan epätietoisuutta NL:n todellisesta aikomuksesta Suomen suhtee.
Sanotanko niin, että paskapunikki.