Palatsi todella on avoin teillekin kaikille, arvoisat Beatlesfanit!
LÄNSIMAISEN SÄVELTAITEEN SUOPEA PALATSI
klassikko
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Nyt sulla on hyvät lääkkeet. Jatka näillä.
Jos, Beatles-ponterolainen, tahdot parantua rookki- ja pooppi-suhteellisuustajuvajeesta, ala kuuntelemaan klasaria.
Se futaa aina. Aina. Aina.
Palatsi ei sorru.
Siirtymä She Loves Yousta Jupiter-sinfoniaan voi olla vähän turhan iso hyppy, Beethovenin viimeisistä kvartetoista tai jostain Webernin kehitelmistä nyt puhumattakaan. Onneksi on väliasteita, proge, jazz, elektroninen musiikki, ambient, minimalismi...
Juu, niinhän se futaa ei sitä monikaan kiellä, mutta ei rokkaa. Ja rock, siis rock rock tai peräti rock rock rock, se on rajaton riemu.
Mutta toisin kuin pakkomielteinen klasarifani luulee, musiikin kuuntelu ei ole TAI-laji.
Voipi ihan levollisin mielin kuunnella vaikkapa ensin Beatlesia ja sitten vaikka Sibeliusta ja sitten T.Monkia ja vielä kauniiksi lopuksi Tapio Rautavaaraa.
Ei siis tarvi tehdä että kuuntelee pelkkää Beatlesia TAI pelkkää Sibeliusta TAI pelkkää Thelonius Monkia TAI pelkkää Tapio Rautavaaraa. Vaikka onhan se pelkän sen ja sen kuuntelukin ihan luvallista jos niin välttämäti tahtoo tai ei enempää ehdi, mutta pakko se ei ole.
Monipuolisella kuunteluravinnolla se pysyy pämmy paremmin terveenäkin kun aivoiset saavat erillaista virikettä.
"Se futaa mutta ei rockaa"
Mikä on rockin itseisarvo? Eikö musiikin toimivuus ole tärkeintä, miksi musan pitäisi rokata? Tehän juuri julistatte että "genrestä viis".
Ja klassinen edelleenkin rokkaa. Ja sitä puolestaa muuten sitten vieläkin useampi.
Rokki on idealogia teille, niinkö? Aa, nyt tajuan: te olette niitä jolle on kunnia kuulu jengiin joka "inhoaa poppia ja on kovia rokkareita". No mutta sehän on alkeellinen taso!
"Ei siis tarvi tehdä että kuuntelee pelkkää Beatlesia TAI pelkkää Sibeliusta TAI pelkkää Thelonius Monkia TAI pelkkää Tapio Rautavaaraa"
Ei niin. Mutta onko tuo sinusta monipuolinen otos?
mut jos helmet on tehty jo 1800 luvulla?
mitä sen jälkeen?
"Saa erilaisia virikkeitä aivoille"
Pop ei yleensä anna mitään virikkeitä, vaan ainoastaan latistavat. Klasari sen sijaan vaikuttaa syvästi tunnetasolla että laittaa älyn kokeelle.
Ja klassista tehdään aina, joten get a grib, rookkari.
Oikeesti, sivistystaso huolestuttaa. Etenkin kun Beatles-fanit pitänevät itseään jonakin, niin tämä on kyllä mieletöntä meininkiä tämän täällä meneillään oleva meno.
Mitä jos kaikki helmet on tehty 1800-luvulla ja aiemmin?
Nyt keskityn muuhun kuin länsimaiseen musiikkiin
Jos tuo sinun pakkomielteinen kirjoittelusi on seurausta pelkän klasarin kuuntelusta, niin ehdotan että laajennat musikillista virikkeiden tarjontaa aivoisiellesi .
Klasaria tehdään aina, mutta kenen piikkiin sillä valtioiden kassat tyhjenee yksi toisensa jälkeen pankkiirien ja muiden mafíosoiden taskuihin, ja uhka siitä että tulevaisuudessa klasarisäveltäjän on elettävä jonkin muun kuin apurahojen varassa kasvaa.
Laiton lataus toisaalta pitää huolen että rokkareitakaan ei pian voida lypsää klasarisäveltäjien rikastuttamiseksi siten kuin esim Teosto Suomessa tekee.
Mutta ei silti hätää, maailma on täynänsä sinänsä mahtavia pop esiintyjiä joilla on kaikki se taito mitä poptähdeksi tulo vaatii, kyky kirjoittaa tarvittavat hitit vain puuttuu.
Klasarisäveltäjän musikaalinen ylivoimaisuus ravistaa esiin yhden pophitin 5 minuutissa, siinä sinfonian kirjoituksen lomassa pidetyllä tupakkitauolla varmaan. Ja tarvitaan siis vain yksi maailman laajuinen pophitti ja miljoonäärin elämä voi klasaristille alkaa.
Ja ajatelkaa kuinka monta sinfoniaa ynnä muuta tämän kaltaista http://www.youtube.com/watch?v=PsI-TYNR138 kirskekvartettoa sitä miljonääriklasaristi sitten ehtiikään tekeen.
Säälittävää Beatlessakin alennustilaahan nämä viestit ilmentävät.
Beethovenin vaikka viides sinfonia rokkaa paljon kovempaa kuin popit, joita on nyt suollettu rahankiilto silmissä reilut 50 vuotta.
Musiikin kaikkiruokaisuus kuuluu vain populaarikulttuuriin: poppi on kauttaaltaan niin kökköä, ettei klassisen ja jazzin rinnalla oikein voi ajatella tuolla esitetyn klataista, ainakaan 'puhdasta' kaikkiruokaisuutta.
Aika monet noihin radion iskelmätoivekonsertteihin soittelevat ilmaisevat juuri olevansa kaikkiruokaisia. Kyllähän totuus on se, että klassisen kuuntelun jälkeen poppi on aivan kevytsarjalaista ja jo pelkkä sävellysten laatu klassisella puolella tappaa mielenkiinnon poppia kohtaan kohtuullisen kokonaisvaltaisesti.
Täällä on kaiken aikaa pyritty tuomaan esiin musiikillisia näkökohtia argumentoinnin perustana. Tästä syystä Beatlesin tai Tapio Rautalapion tarjoamat positiiviset vibraatiot ja 'maanläheisyys' eivät oikein nyt kriteereinä istu tähän asetelmaan.
Esitetyn kaltainen kaikkiruokaisuuden käsite on siten irrelevantti esitetyssä vertailukontekstissa.
Klasarin jälkeen ei osaa katsoa monipuolisuudeksi Juicen ja Tapsan lisäämistä omaan musaharrastukseen.
Tämä klasarikirjoittelu, jota me muutamat tyypit täällä harjoitamme, vaikuttaa varmasti raa'alta ja töykeältä: mutta koittakaa tajua, että tylyys tulee tietenkin turhautumisesta ja toisaalta sivistystason laskemisesta seuranneesta yleisestä ärtyneisyydestä.
Meidän ajassamme on kyllä uskomattoman paljon roskaviihdettä, kaupallisuutta, koko television ja median pursuama joukko järkyttävää sontaa.
Arvokkaita asioita ja oikeita hengentuotteita on vaalittava kunnolla, muuten ne jäävät ruman vyörymän alle!
Musiikin maailma on sitä paitsi raaka itsessään: kovimmat kestävät. Klassiset säveltäjät ovat parhaimmillaan ahkeria ja lahjakkaita ja tekevät töitä saadakseen aikaan jotain aidosti kestävää.