Tämä kuuluu samaan sarjaan taas mitä täällä on monesti hutkittu... Olen täysin höyrähtänyt erääseen naiseen. Ollut varmaan jo vuoden, tosin ehdin unohtaa asian hetkeksi mutta se palasi viikko sitten takaisin mieleen. Ja olen vielä sen päälle varattu. Sydän pompottaa tälläkin hetkellä kun ajatuksissa pyörii vain hän... Piti lähteä koulustakin pois kun ei pystynyt enää keskittymään mihinkään. Tapasin ko. tyttösen ehkä muutama vuosi sitten, kävimme illanvieton ohessa heidän luonaan visiitillä. Iskin silmäni heti häneen, mutta ujouttani en osannut sanoa juuta tai jaata ja olin normaaliin tapaani täysin varma ettei hän minua huomannutkaan. Seurustelin jo tuolloin nykyisen kumpparini kanssa. Aikaa meni eteenpäin, joitain kuukausia. Viime kesänä kaverini sanoi jutelleensa tuon ihastukseni kanssa puhelimessa, ja todenneen että "hankkiutukaa eroon siitä (nykyisestä) että voisi ottaa (minut) itsellensä". Tämä minulle kerrottiin, muttei kuka tämän oli sanonut, oli ihastus kieltänyt ettei saa sanoa. Eikä kaveri sitten sanonutkaan. Tosin minulla oli pieni toiveentapainen että tämä henkilö oli juurikin se kenet luulin olevan, mutten voinut mennä vaan ja kysyä, koska ei mitään täysin varmaa ollut. Enkä olisi uskaltanutkaan. Ja nyt sitten kaveri lipsautti tuon nimen, ja kuinka ollakaan, ihastukseni olikin juuri se henkilö jonka luulin olevankin. Siitä lähtien olen ollut ihan TÖÖT, koska seurustelen edelleen, mutta suhteemme on laimentunut lähinnä kaveritasolle... Välitän kyllä seurustelukumppanistani, oikeastikin, mutta kemiaa ei ole ollut aikoihin, ainakaan fyysistä. Toisen pienet viat pomppaavat silmille koko ajan. Olenkin pitkään harkinnut jatkaako suhdetta vai ei. Ja tästä päästään eteenpäin (ilmeisesti tarkoitukseni on heittää niin sekaista tekstiä ettei mitään tolkkua, mutta ehkä joku tajuaa miltä sisällä tuntuu). Aivan hullua. Opiskelijana jää aika laihaksi eväät jos jättäydyn sinkuksi. Saati alkaisin uutta suhdetta lämmittelemään. Ja tiedä nyt sitten kun ihastus oli jo 7 kuukautta sitten todennut mitä totesi, onko asia vieläkin niin? Onko ihastuksella jotain muuta nykyään? Toisaalta ei olla ikinä oikein mitään hänen kanssaan juteltukaan ja jos sattuisi hänet vaikka naamakirjassa lisäämään kaveriksi niin voi elämän kevät sitä äläkkää joka alkaa nykyisen puolesta... Koeta siinä sitten selitellä, miksi "tuntematon" hänelle uusi näky on kaverina. Ei ole helppoa. Mitä oikein tekisi. Soutamaan tai huopaamaan en ala, asiat on kerrasta poikki jos kerta siihen menisi... Olen siis aivan sekaisin. :/
Ihastunut mutta varattu
pähkinöinä26v
2312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on tismalleen sama tilanne... En osaa neuvoa, mut pystyn samaistumaan täysin!
Huh. Hyvä etten ole yksin vaikka kai tämä on aika yleistä. Perhana, leimaan itte itteni jo suoraan täysin mulkeroksi, mutta kun ei voi mittään miltä tuntuu sisällä. Mutta helpotti hieman päästä sanomaan asiaa johkin kun taitaa suurinpiirtein kaikki meikäläisen keskustelukaverit olla kavereita myös nykyiseni kanssa joten... Jaan sitten murheeni anonyymisti näin. Tähän kun keksin vielä ratkaisun niin olisi vielä helpottavampaa.