On vain luulotauti normaliudesta joka taas on varsinaista hulluutta.
Ihminen joka ei ymmärrä tekee diagnoosin jostakusta omaa ymmärtämättömyyttään. Hän opiskelee vuosia yrittääkseen ymmärtää, mutta mitä?
Hän tukahduttaa kenties jonkun potilaan mielen pillereillä jotta tämä ei tutustuisi itseensä. Kemiallinen lobotomia/alistaminen/narsismi.
Miksi kenenkään pitäisi hävetä itseään ja tuntemuksiaan-kaikki on normaalia?
Epänormaalin siitä tekee vain se jos ei saa tuntea tuntemuksiaan, niiden vähätteleminen, vältteleminen, ohittaminen, kohtaamattomuus, itsensätuntemisen puute.
Perttiähän minäkin tulin moikkaamaan, sinähän se olet salliva ja aito ihminen monelle ihmiselle tuki. Olen päättänyt, että eräältä ihmiseltä loppuu psyykelääkkeet, suunnitelmakin jo on olemassa, olen tutkinut hänen unienmaailmaansa ja sieltä yhden avaimen löytänyt. Voisitko antaa vinkkejä minulle lisää, minkälaiset asiat saattaisivat saada hänet uskomaan itsensä terveeksi. Kyseessä on siis äärimmäisen herkkä, kiltti ihminen joka vain ei osaa sanoa ei hänelle kohdistuneisiin tekoihin. Eli itsepuolustusmeganismi puuttuu.
Eli millätavoin kymmeniä vuosia lääkkeillä tuhottua mieltä saadaan luottamaan terveyteensä? Olemme yhteydessä, en koe niitäkään hetkiä häntä sairaaksi, kun taas joku toinen diagnosoi hänet sairaaksi. Päinvastoin hän minua kasvattaa ymmärrykseensä johonkin sellaiseen mitä en vielä ymmärrä. Sanaton yhteys. Telepatia.
Eli pitäisikö minun saada hänet uskomaan tähän epänormaliin maailmaan, missä puhuu vain ahneus ja raha vaiko vain itseensä sellaisenaan ilman näitä "terveitä normaaleja käyttäytymistapoja". Jakomielitauti on se luonnoton diagnoosi joka on ymmärtämättömyydestä annettu. Tautia diagnosoidessa, hänet oli totaalialistettu mitä hirveämmällä tavalla hetki aiemmin romahduksen partaalle. Vain siitä syystä, että oli hengaillut väärän naisen kanssa tehtiin hänelle hirmuinen kostotoimenpide toisen miehen taholta. Nyt haluaisin hänen vihdoin saavan äänensä kuuluviin, auta Pertti. Sairaalassa hän on nyt mukasairaana, pääsemässä pois, itse en olisi sellaiseen diagnoosiin päätynyt sillä muutama päivä aiemmin hyvinkin järkeviä puhuimme, häntä hoitavat vain eivät ymmärrä äänetöntä toimintaa. Tuskastunut hän oli kun ei ymmärretty, eikä jaksanut hulluille rautalangasta vääntää. Samaa mieltä olin minäkin sekä sisareni emmekä ole diagnosoitu mihinkään. Kaupunginkodinhoitajat merkkailivat lappusiinsa, ei ole viikkoon ollut hyvällä tuulella. Idioottejen mieleen ei hetkeäkään tullut, että miesvanhus saattaisi tuntea ärtyisyyttä kuin hänen alapäänvaivoja tuli hoitamaan kukalie aina uusi täti repertuaari määrästä on siinä 20-30 alueen omaa plus toisen alueen hoitajat.
Haluaisin opetella mitenkä hänen turha lääkitys saataisiin pikkuhiljaa lopetettua kenties kokonaan itseluottamuksen palatessa. Ja haaveissani olisi sellainen asumus johon voisin iäkkään isäni ottaa kenties asumaan.
Ei ole tämä sairaus koskaan ollutkaan, sairautta on näytellä jotain muuta kuin mitä oma luonto kertoo. Isäni ei vain saanut sanottu, menkää ronkkijat veke. koska hän ei osaa pahasti kenellekään sanoa. Minulle hän aina huokaili näin:ei hän jaksa hulluja neuvoa.
Se Ruuzunsnuppunen olen jota takavuosina vielä kirjautuneena eteenpäin opastit lyhyellä mutta asioita avaavalla maililla kiitos sinulle siitä.
Ihminen joka ei ymmärrä tekee diagnoosin jostakusta omaa ymmärtämättömyyttään. Hän opiskelee vuosia yrittääkseen ymmärtää, mutta mitä?
Hän tukahduttaa kenties jonkun potilaan mielen pillereillä jotta tämä ei tutustuisi itseensä. Kemiallinen lobotomia/alistaminen/narsismi.
Miksi kenenkään pitäisi hävetä itseään ja tuntemuksiaan-kaikki on normaalia?
Epänormaalin siitä tekee vain se jos ei saa tuntea tuntemuksiaan, niiden vähätteleminen, vältteleminen, ohittaminen, kohtaamattomuus, itsensätuntemisen puute.
Perttiähän minäkin tulin moikkaamaan, sinähän se olet salliva ja aito ihminen monelle ihmiselle tuki. Olen päättänyt, että eräältä ihmiseltä loppuu psyykelääkkeet, suunnitelmakin jo on olemassa, olen tutkinut hänen unienmaailmaansa ja sieltä yhden avaimen löytänyt. Voisitko antaa vinkkejä minulle lisää, minkälaiset asiat saattaisivat saada hänet uskomaan itsensä terveeksi. Kyseessä on siis äärimmäisen herkkä, kiltti ihminen joka vain ei osaa sanoa ei hänelle kohdistuneisiin tekoihin. Eli itsepuolustusmeganismi puuttuu.
Eli millätavoin kymmeniä vuosia lääkkeillä tuhottua mieltä saadaan luottamaan terveyteensä? Olemme yhteydessä, en koe niitäkään hetkiä häntä sairaaksi, kun taas joku toinen diagnosoi hänet sairaaksi. Päinvastoin hän minua kasvattaa ymmärrykseensä johonkin sellaiseen mitä en vielä ymmärrä. Sanaton yhteys. Telepatia.
Eli pitäisikö minun saada hänet uskomaan tähän epänormaliin maailmaan, missä puhuu vain ahneus ja raha vaiko vain itseensä sellaisenaan ilman näitä "terveitä normaaleja käyttäytymistapoja". Jakomielitauti on se luonnoton diagnoosi joka on ymmärtämättömyydestä annettu. Tautia diagnosoidessa, hänet oli totaalialistettu mitä hirveämmällä tavalla hetki aiemmin romahduksen partaalle. Vain siitä syystä, että oli hengaillut väärän naisen kanssa tehtiin hänelle hirmuinen kostotoimenpide toisen miehen taholta. Nyt haluaisin hänen vihdoin saavan äänensä kuuluviin, auta Pertti. Sairaalassa hän on nyt mukasairaana, pääsemässä pois, itse en olisi sellaiseen diagnoosiin päätynyt sillä muutama päivä aiemmin hyvinkin järkeviä puhuimme, häntä hoitavat vain eivät ymmärrä äänetöntä toimintaa. Tuskastunut hän oli kun ei ymmärretty, eikä jaksanut hulluille rautalangasta vääntää. Samaa mieltä olin minäkin sekä sisareni emmekä ole diagnosoitu mihinkään. Kaupunginkodinhoitajat merkkailivat lappusiinsa, ei ole viikkoon ollut hyvällä tuulella. Idioottejen mieleen ei hetkeäkään tullut, että miesvanhus saattaisi tuntea ärtyisyyttä kuin hänen alapäänvaivoja tuli hoitamaan kukalie aina uusi täti repertuaari määrästä on siinä 20-30 alueen omaa plus toisen alueen hoitajat.
Haluaisin opetella mitenkä hänen turha lääkitys saataisiin pikkuhiljaa lopetettua kenties kokonaan itseluottamuksen palatessa. Ja haaveissani olisi sellainen asumus johon voisin iäkkään isäni ottaa kenties asumaan.
Ei ole tämä sairaus koskaan ollutkaan, sairautta on näytellä jotain muuta kuin mitä oma luonto kertoo. Isäni ei vain saanut sanottu, menkää ronkkijat veke. koska hän ei osaa pahasti kenellekään sanoa. Minulle hän aina huokaili näin:ei hän jaksa hulluja neuvoa.
Se Ruuzunsnuppunen olen jota takavuosina vielä kirjautuneena eteenpäin opastit lyhyellä mutta asioita avaavalla maililla kiitos sinulle siitä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.