En nyt tiedä mistä aloittaisin tänne kirjoittamaan, tää asia on niin vaikeaselkoinen ja pyörii mielessä ihan koko ajan... Kuten kai kaikki tän palstan asiat :D
Mutta siis mulla ja yhdellä puolitutulla miehellä on ollut sellaisia ihania, sydänjuuria läikyttäviä pitkiä katseita ja hymyjä jo tosi kauan (yli vuosi). Tuntuu, että siinä katseessa on jokin syvempi selittämätön yhteys ja että se hetki ja katse tuntuu vaan niin "oikealta" ja luonnolliselta. En ole koskaan kokenut vastaavaa kenekään kanssa. Emme ole koskaan puhuneet toisillemme, koska liikumme eri porukoissa, ja toisaalta katseiden myötä se kynnys sanoa toiselle jotain on entistä suurempi.. Eikä kumpikaan ole edes tainnut olla varma onko toinen oikeasti kiinnostunut.
Annoin kuitenkin miehelle numeroni netissä ja hän kiitti ja vastasi, että "pitää numeroni mielessään". Tästä on nyt aikaa noin viikko. Mitään yhteydenottoa ei ole tullut. Sitten, näin miehen sattumalta kavereineen yhdessä baarissa alkuviikosta. Huomasimme toisemme ja loimme noita katseita useaan otteeseen illan aikana. En kuitenkaan uskaltanut mennä miehen luo, koska olen oikeasti niin toivottaman ujo ja ihastunut. Mies vaikuttaa itsekin aika ujolta, ja kavereiden ympäröimänä sitä ei välttämättä lähde juttelemaan puolitutulle, käytännössä aika tuntemattomalle tytölle.. Ei hän tosin puhunut illan aikana muillekaan tytöille, ihan kaverporukalla oli liikenteessä (sen mitä seurailin hänen toimiaa, mutta en nyt mitään vakoilua pitänyt :D) Koko ilta jotenkin "välteltiin" toisiamme. Erityisesti hän..
Aikaa on kulunut jo sen verran, tai en tiedä, onko toi paljon ilman vastausta? Vois ajatella että ekojen treffien jälkeen viikko olis aika selvä kieltäytyminen (eikö?) mutta tosiaan, ei olla ikinä puhuttu ja ollaan aika ujoja käsittääkseni kummatkin. Ja ainahan on kiireitä.. (pahin tekosyy ikinä?) Noin katseet vaan on ja on ollut sellasia että mietin etten ole voinut kuvitella niitä! en varmasti. Vai olenko muka sittenkin? Ja miksi hän sitten lupasi pitää numeroni mielessään, eikö olisi suoran voinut kieltäytyä kohteliaasti? Kuitenkin loi sellaisia katseita siellä baarissa, HÄN suuren kaveriporukkansa keskeltä juuri MINUUN, oman suuren kaveriporukkani keskelle. Ei hänen kaverinsa, ei minun kaveriini, vaan MINUUN.
Olen ihan sekaisin tästä tilanteesta, ja vihaan sitä että pallo on hänellä. Mä en voi tehdä muuta kuin odotella ja toivoa, mahdollisesti/ehkä/todennäköisesti turhaan.
Ajatuksia kellään mistään? Kiitos. Ja pahoittelen pitkää avautumistani.
Mutta siis mulla ja yhdellä puolitutulla miehellä on ollut sellaisia ihania, sydänjuuria läikyttäviä pitkiä katseita ja hymyjä jo tosi kauan (yli vuosi). Tuntuu, että siinä katseessa on jokin syvempi selittämätön yhteys ja että se hetki ja katse tuntuu vaan niin "oikealta" ja luonnolliselta. En ole koskaan kokenut vastaavaa kenekään kanssa. Emme ole koskaan puhuneet toisillemme, koska liikumme eri porukoissa, ja toisaalta katseiden myötä se kynnys sanoa toiselle jotain on entistä suurempi.. Eikä kumpikaan ole edes tainnut olla varma onko toinen oikeasti kiinnostunut.
Annoin kuitenkin miehelle numeroni netissä ja hän kiitti ja vastasi, että "pitää numeroni mielessään". Tästä on nyt aikaa noin viikko. Mitään yhteydenottoa ei ole tullut. Sitten, näin miehen sattumalta kavereineen yhdessä baarissa alkuviikosta. Huomasimme toisemme ja loimme noita katseita useaan otteeseen illan aikana. En kuitenkaan uskaltanut mennä miehen luo, koska olen oikeasti niin toivottaman ujo ja ihastunut. Mies vaikuttaa itsekin aika ujolta, ja kavereiden ympäröimänä sitä ei välttämättä lähde juttelemaan puolitutulle, käytännössä aika tuntemattomalle tytölle.. Ei hän tosin puhunut illan aikana muillekaan tytöille, ihan kaverporukalla oli liikenteessä (sen mitä seurailin hänen toimiaa, mutta en nyt mitään vakoilua pitänyt :D) Koko ilta jotenkin "välteltiin" toisiamme. Erityisesti hän..
Aikaa on kulunut jo sen verran, tai en tiedä, onko toi paljon ilman vastausta? Vois ajatella että ekojen treffien jälkeen viikko olis aika selvä kieltäytyminen (eikö?) mutta tosiaan, ei olla ikinä puhuttu ja ollaan aika ujoja käsittääkseni kummatkin. Ja ainahan on kiireitä.. (pahin tekosyy ikinä?) Noin katseet vaan on ja on ollut sellasia että mietin etten ole voinut kuvitella niitä! en varmasti. Vai olenko muka sittenkin? Ja miksi hän sitten lupasi pitää numeroni mielessään, eikö olisi suoran voinut kieltäytyä kohteliaasti? Kuitenkin loi sellaisia katseita siellä baarissa, HÄN suuren kaveriporukkansa keskeltä juuri MINUUN, oman suuren kaveriporukkani keskelle. Ei hänen kaverinsa, ei minun kaveriini, vaan MINUUN.
Olen ihan sekaisin tästä tilanteesta, ja vihaan sitä että pallo on hänellä. Mä en voi tehdä muuta kuin odotella ja toivoa, mahdollisesti/ehkä/todennäköisesti turhaan.
Ajatuksia kellään mistään? Kiitos. Ja pahoittelen pitkää avautumistani.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hänellä voi mahdollisesti olla joku toinen asia kesken. Siis naisasia. Siinä olet taatusti oikeassa, että pallo on nyt hänellä.
Älä kuitenkaan jumitu tilanteeseen, vaan katsele odottaessasi samalla muita [en nyt tarkoita että minua :-)
Jos itse olisin samassa tilanteessa kuin tuo mies ja olisin kiinnostunut, niin olisin ottanut jo yhteyttä .. ellei tarkoituksenani olisi pelata aikaa.
Pelata aikaa? Miksi?
Aikaa voi joutua pelamaan sen tähden, että on toinen "suhde", joka on tilassa "epäselvä".
Jaa, luulen, että mies on pitänyt sinua viehättävänä, mutta ei ole ollut valmis mihinkään ja siksi on vältellyt. Miehet hymyilevät usein naiselle, jota pitävät viehättävänä, se on jokin sellainen luonnon laki, vetovoiman laki.
Olen itse vaihdellut hieman samanlaisia katseita erään miehen kanssa. Ensin oli tavattoman paljon sitä katseiden vaihtoa, eikä puhetta, mutta sitten mies alkoi kömpelösti puhua ja aloittaa keskustelua, tervehtiä ja puhua muistakin asioista. Kyllä ujo ja arkakin mies alkaa lähestyä, jos todella haluaa ja tietää, että nainen haluaa samaa. Ei kukaan mies halua sellaista tilannetta heittää hukkaan, jos on kiinnostunut ja vapaa. Mutta arka mies on kyllä aika vaikea noin yleensäkin. Sellainen katselee ja silmäilee ja saattaa käyttäytyä omituisesti lähelläsi.