Miksi me saamme lukea tältä palstalta monien entisten veeällien kertomuksia ikävästä, väkivallan täyttämästä ja kaikkea muuta kuin onnellista vl-lapsuudesta?
Onko niin, että YLISUURISSA vl-perheissä on pakko käyttää keppiä ja ruoskaa, jotta lapsikatras saadaan pidettyä jotenkin hallinnassa.
Vanhempien rakkautta ja syliä ei lapsille riitä - elämä on raahautumista päivästä toiseen.
"entine vl 17.2.2012 17:57
Kyllä on. Meillä ei lapsena ollut mitään mahdollisuuksia kieltäytyä lähtemästä seuroihin, pyhäkouluun (jossa piti käydä rippikouluun asti) ym tilaisuuksiin. Selkäsauna siitä olisi seurannut jos olisi pannut vastaan. Sieläpä sitä sit olikin aikaa pohtia maailman menoa seurapenkissä tuntitolkulla istuessa, kun ei puheiden kuuntelu kiinnostanut:) Kilttinä tytönä en muista tästä asiasta selkää saaneeni, monesta muusta syystä kylläkin. Ne arvet ei parane koskaan, mutta opettelen katsomaan elämää eteenpäin. Eikä minun lasten tarvitse kokea samaa kuin minun lapsuudessani."
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10460688
Onko niin, että YLISUURISSA vl-perheissä on pakko käyttää keppiä ja ruoskaa, jotta lapsikatras saadaan pidettyä jotenkin hallinnassa.
Vanhempien rakkautta ja syliä ei lapsille riitä - elämä on raahautumista päivästä toiseen.
"entine vl 17.2.2012 17:57
Kyllä on. Meillä ei lapsena ollut mitään mahdollisuuksia kieltäytyä lähtemästä seuroihin, pyhäkouluun (jossa piti käydä rippikouluun asti) ym tilaisuuksiin. Selkäsauna siitä olisi seurannut jos olisi pannut vastaan. Sieläpä sitä sit olikin aikaa pohtia maailman menoa seurapenkissä tuntitolkulla istuessa, kun ei puheiden kuuntelu kiinnostanut:) Kilttinä tytönä en muista tästä asiasta selkää saaneeni, monesta muusta syystä kylläkin. Ne arvet ei parane koskaan, mutta opettelen katsomaan elämää eteenpäin. Eikä minun lasten tarvitse kokea samaa kuin minun lapsuudessani."
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10460688
Vastaukset 32
Vanhimmat
Tilanne vääristyy täällä, kun VL:t ei tänne juuri kirjoita.. ehkä joskus......
me ollaan yleensä kyllä onnellisia.
En tiedä ikääsi.
Kysyn sinulta: Saitko lapsena itse päättää, lähdetkö vl-seuroihin vai et?
Siis siinä iässä, kun pystyit jo itse pärjäilemään kotona. Ei "tisuiässä".
Ei minua koskaan ole pakotettu lähtemään seuroihin.
Silloin kun olin pieni, niin yleensä lähdettiin aina kaikki.
Sitten vanhempana sain itse päättää, yleensä lähdin aina mielelläni.
Että semmosta.
Joo. Vaikka oon ex-vl ja en sitä opetusta hyväksy, Melperi taitaa kuvitella että kaikki vl-perheet on onnettomia.
Näinhän ei todellakaan ole. Monet elävät ihan hyvää ja onnellistakin elämää, puutteista ja rajoitteista huolimatta.
Se on hyvä, sillä kaikki onnellisuus on hyvä asia.
Mutta, ongelmia esiintyy ja opin takia erkaantuva joutuu koville. Myös paljon kärsimystä oppi aiheuttaa käytännössä.
Se on sääli.
sain yllikyllin rakkautta ja seuroihinkaan ei pakotettu. Harrastaa sain taitoluistelua, musiikkia ja muuta kulturellia aivan estoitta. Ainoa harmi mielestäni oli vanhempieni jääräpäisyys olla ostamatta sitä parjattua sontaluukkua, jossa heidän mielestään ei ollut rakentavaa katsottavaa ikäiselleni.
En todellakaan löydä mitään traumaattista muistoa kaivamallakaan vl-lapsuudestani. Hoitokokoukset ja koko 70-luku sitten muuttivat tilanteen aivan päälaelleen; se aika oli todella helvettiä suuren SAAT.NAN H:Saaren ja SRK:n talutusnuorassa, josta ne ongelmat sitten vasta alkoivatkin!
Meillä oli päällisin puolin kaikki hyvin. Piiskaa kyllä joskus sai. Ruokaa ja vaatteita oli... Vanhemmille sai mennä kertomaan jos joku oli huonosti...Sai toki, mutta ei sitä luottamusta kyllä löytyny niin paljoa että pikkuasioista ois sanonu sanaakaan, kuten esim jos kaverin kans tuli kinaa, tai oli sydänsuruja... Eikä luottamusta siihen, että vanhempia kiinnostais...tai että ne mua rakastais. Paimensi vaan yhtenä lampaana laumassa.
Seuroihin ei ollu ihan aina pakko mennä, mutta melko säännöllisesti kuitenkin. Uskoni (jota ei oikeesti koskaan ollutkaan) kiellettyä ei muistaakseni seuroihi pakotettu, mutta raamattuluokkaan kyllä edelleen.
Eniten lapsuudessa katkeruutta aiheuttaa se, että mua ei ollu olemassa yksilöllisenä ihmisenä. Olin vain musta lammas toisten lampaiden joukossa. Painostus oli siihen samaan mitä kaikki muutki...
Kotona ei keskusteltu mistään syvällisistä asioista, harvoin edes niistä uskon asioista (muuta kuin että se ja tuo on syntiä, sitä ei tehdä). En kokenut olevani rakastettu, hyväksytty ja tykätty. Koen, että perusturvallisuus ei ole päässyt kunnolla rakentumaan.
Terapian tarpeessa on ollut ainaki puolet sisaruksista, enemmän tai vähemmän. Itsekin jonkin verran.
Minä olisin halunnut käydä seuroissa, mutta vanhempani eivät antaneet. Heti kun tulin täysi-ikäiseksi en enää kysynyt vanhemmiltani vaan menin seuroihin aina kun pääsin, koska niin halusin, koska tunsin siellä oloni turvalliseksi ja sain tuntea sanan alla hyvän paimenen ääntä.
Että voi se henkinen väkivalta olla näinkin päin.
Ilkeätkin.
Oletko varma että se oli hyvän paimenen ääni, saattoi olla se pedofiilipuhujan tuoma paholaisen ääni, arvostan sun vanhempia koska ymmärsivät varoa tuollaisten harhaoppisten joukkoa.
Joo. Kivaa oli kuunnella kovalla puupenkillä tyhmää vl-puhvelia tuntikaupalla ahteri puutuneena ja piiskan jäljet jaloissa ym. kun taas oli SAANUT lähteä seuroihin virallisen opin mukaan OMAN tahtonsa mukaan. Ja kilin vehkeet! Selkään sai surutta, ja joka saakutin kerta olisin mieluummin ollut jossain missä tahansa muualla kuin ry:llä jonninjoutavia tekoitkun sekaisia houreita kuuntelemassa. Hyi helevata!
Kiitos pituuskasvuni ja luonteeni, teini-iässä loppuivat seurat ja selkäsaunat ja elämä alkoi minun kohdallani.
Meillä tuli nyrkistä jos poikaiässä polkupyörällä kulkiessa myöhästyin seuroista.
totta se on ettei yli suurissa perheissä kertakaikkiaan ole aikaa kaikille lapsille!
meidän perheessä vain ne äänekkäimmät ja vaativammat sisarukset saivat huomiota,minä hiljaisena en mitää.tosin murrosiässä saivat huomata että minäkin olen olemassa,hahahahah!kaikki räjähti käsiin,tuli henkisiä ongelmia jne..
ja seuroista sen verran...joka sunnuntai oli todella ahdistava olo. aamulla oli pakko lähteä pyhäkouluun,illalla sitten seuroihin.ei auttanut mikään. tosin jossain vaiheessa siskoni kanssa teimme kertakaikkisen lopun näille käynneille. vanhemmat väsyivät meidän pakottamiseen ja veivät vain loppukatraan seuroihin.
mutta ei se siihen loppunut!alkoi lahjominen.veljeni kävivät vielä aktiivisesti seuroissa ja pyhäkoulussa.no,heille hankittiin sitten palkinnoksi ties mitä,tavaroita,reissuja,parempaa ruokaa näistä käynneistä. tarkoituksena saada meidät tytötkin innostumaan seuroista.no ei tämä tehonnut meihin,mutta pahalta tuntui pikku-tytöstä kuitenkin.aivan käsittämätöntä tämä lestojen touhu!
kiitän jumalaa että on antanut minulle kyvyn käyttää omaa järkeä ja tajusin jättää sairaan "uskon".siitä syystä olen nyt onnellinen!
Onnellisia ja onnettomia ihmisiä on maailma täynnä, uskonnosta riipumatta, sehän pitäisi olla kaikille selvää. Ei minullakaan entisenä lestadiolaisena kaikkein helpoin lapsuus ollut, mutta kaikkinensa, kun katsoo taakseen, lämmöllä minä elämääni muistelen.
Tällä palstalla enää satunnaisesti vieraillessani huomaan, että täällä käsitellään samoja asioita samassa valossa kuin aina ennenkin; enemmän negatiivista, kuin positiivista.
Itse en ainakaan jaksa vatvoa menneitä, syytellä tai mustamaalata ketään. Asioiden ylitsepääseminen on sitä, että hyväksyy ihmiset ja asiat sellaisina kun ne ovat, eikä keskity turhaan paskan kaivelemiseen.
Aurinkoista kevättä kaikille! :)
Olet selvästi saanut vl-uskonnollisen kasvatuksen: "Ikävät asiat vaan katoavat kun niistä visusti vaikenee."
Jos sinä jaksat vanhoja kaivaa tai katkeroitua, ole hyvä vain, tie jota kuljet, on vain hieman kovempi ainoastaan sinulle itsellesi, ei kenellekkään muulle.
Olen ihan itse kasvattanut itsestäni ihmisen, joka olen, olen jo sen verran aikuinen ihminen, ettei tässä kuule enää jaksa lapsuudesta paljon kaivella. Ota sinäkin vastuu itsestäsi, äläkä jää jauhamaan tyhjää, ei se kuitenkaan pidemmän päälle kovin rattoisaa voi olla.
Katkera mulperi kulkee omaa kärsimys tietään. Mitä enempi hän naukuu täällä sitä katkerammaksi hän muuttuu. Hänellä ei ole ulospääsyä tunkiostansa.
Hänellä on todellakin negatiivinen syöksykierre meneillään. Pohjakosketus tulee aikanaan.
Minä helluntailaisten lapsena sain kokea aivan yhtä julmaa lapsuutta kuin tekin. Näitä asioita ei helluntailaisuudessa käsitellä, eikä puhuta. Siksi seison täällä teidän selkänne takana kuuntelemassa, olen teidän kohtalotoverinne. Uskoon pakotettuna liityin nuorena kasteen kautta helluntaiseurakuntaan, mutta erosin myöhemmin ja liityin kirkkoon, todelliseen isieni uskoon.
SRK yrittää taas kääntää keskustelun kärjen pois omasta julmuudestaan.
Yritä käsittää etten ole SRK vaan etsin täältä jonkinlaista henkistä tukea omassa kärsimyksessäni.
KALEVA EHDOLLA SUUREN JOURNALISTIPALKINNON SAAJAKSI
Kaleva on ehdolla Suuren journalistipalkinnon saajaksi jutuistaan vanhoillislestadiolaisten piirissä paljastuneista lasten hyväksikäyttötapauksista. Kaleva on ehdolla Vuoden journalistinen teko -sarjassa.
Perustelujen mukaan Kaleva toi esiin alueellaan vaikutusvaltaisen herätysliikkeen sisällä tapahtuneita lasten hyväksikäyttötapauksia, jotka eivät olleet päätyneet viranomaisten tietoon.
"Vuosikymmeniä jatkuneesta hiljaisuuden kulttuurista ja salailusta on nyt päästy uhrien suojeluun ja tekojen oikeuskäsittelyyn", perusteluissa sanotaan.
Perusteluissa todetaan, että poikkeuksellisen laajasta painostuksesta ja sadoista perutuista lehtitilauksista huolimatta Kaleva otti myös pääkirjoituksissaan johdonmukaisesti kantaa tekoja ja vaikenemista vastaan.
Kalevasta palkinnon saajiksi ehdolla ovat rikos- ja oikeustoimittaja Susanna Kemppainen ja päätoimittaja Markku Mantila.
Muut ehdokkaat palkinnon saajiksi ovat Ilkka Kulmala ja Tero Karjalainen Keskisuomalaisesta superpitkien juttujen sarjasta sekä Mari Paalosalo-Jussinmäki ja Liisa Karttunen Oma Olivia -projektista.
Myös yleisö voi valita suosikkinsa
Suuri journalistipalkinto jaetaan Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla 21. maaliskuuta.
Vuoden journalistisen teon lisäksi jaetaan Vuoden journalisti ja Vuoden juttu -palkinnot.
Tänä vuonna yleisö voi ensimmäistä kertaa valita suosikkinsa kaikkien yhdeksän ehdokkaan joukosta. Äänestys käynnistyy Facebookissa tänään.
http://www.kaleva.fi/uutiset/kaleva-ehdolla-suuren-journalistipalkinnon-saajaksi/929472
Susanna Kemppainen
Markku Mantila
Kaleva
Kaleva: Jutut vanhoillislestadiolaisten piirissä paljastuneista lasten hyväksikäyttötapauksista (Susanna Kemppainen, Markku Mantila)
Kaleva toi esiin alueellaan vaikutusvaltaisen herätysliikkeen sisällä tapahtuneita lasten hyväksikäyttötapauksia, jotka eivät olleet päätyneet viranomaisten tietoon. Vuosikymmeniä jatkuneesta hiljaisuuden kulttuurista ja salailusta on nyt päästy uhrien suojeluun ja tekojen oikeuskäsittelyyn. Poikkeuksellisen laajasta painostuksesta ja sadoista perutuista lehtitilauksista huolimatta Kaleva otti myös pääkirjoituksissaan johdonmukaisesti kantaa tekoja ja vaikenemista vastaan.
Tutustu tästä juttuihin:
http://www.kaleva.fi/media/bonnier1.pdf
http://www.kaleva.fi/media/bonnier2.pdf
http://www.kaleva.fi/media/bonnier3.pdf
http://www.suurijournalistipalkinto.fi/fi/etusivu/
TUHANSILLA vl-lapsilla on varsin ikäviä muistoja lapsuudestaan, koska heitä raiskattiin. Tämä on ollut vl-yhteisössä vaiettu salaisuus jo ainakin 1970-luvulta saakka, jonka Arkkipiispa Mikko Juvan artikkeli paljastaa!
Siis onko tällainen toiminta ollut aina jonkinlainen yleinen tapa lestadiolaisuudessa, vai liittyykö pikemminkin joihinkin ikivanhoihin pohjanmaalaisiin tapoihin? Miten tällainen rikollisuus voi liittyä nimenomaan lestadiolaisuuteen, perustelevatko tekijät toimintaansa uskonnolla? Mikä aikaansaa tällaista juuri nimenomaan lestadiolaisuudessa, onko tällaista muissa kuin vanhoillislestadiolaisissa?
Itse en kylläkään nimittäisi tällaisia ihmisiä uskovaisiksi. Esiintyvätkö he teillä seuroissa kovinkin uskovaisina mutta ovat kotona toista?
SRK:n teesi: "Uskovaiset eivät asioitaan käräjillä käsittele." Tämä on iskostettu meidän kaikkien vl-perheiden lapsien päähän jo pikkulapsesta lähtien. Tällä jokaiseen isketyllä iskulauseella SRK nimenomaan haluaa salata yhteisössään valtoimenaan rehottavan lasten raiskaamisen.
"ISÄNSÄ HÄPÄISEVÄT TYTTÄRET." Näin SRK:n puheenjohtaja Olavi "Salaaja" Voittonen nimittää rikosilmoituksen tehneitä vl-lastenraiskaamisen uhreja. Se kertoo KAIKEN vl-uskonnon sairaasta arvomaailmasta!
Minä kasvoin isossa vl-perheessä 60-70-luvuilla. Kyllä kiristyvä ilmapiiri ahdisti ja vaikeutti elämää tuolloin, se on totta. Enempi kuitenkin ahdisti suuri köyhyys ja etenkin isän sodasta saamat sielunvammat. Näitähän riitti muillakin kuin vl:llä.
Haluan kuitenkin muistaa anteeksiannolla niidenkin aikojen uskovaisia. Seuroja oli silloin harvoin eikä pyhäkoulussa juuri käyty. Mutta kristillisestä perinnöstä ja kasvatuksesta olen kiitollinen!
Olen todella iloinen että olen saanut kasvaa vl perheessä. Meidän perheessämme on 14 lasta. Silti KAIKKI lapset ovat saaneet äidiltä ja isältä paljon huomiota ja rakkautta. Meillä kaikilla lapsilla on ollut hyvä suhde isään ja äitiin. Aina olen voinut äidille kertoa KAIKEN ! sydänsurut, kaverin kans riitelyt ym.. Meillä kaikilla sisaruksilla on ollut hyvät välit ja heidän kanssaankin olen voinut puhua. Välillä on ollut vaikeita aikoja mutta yhdessä ollaan niiistä selvitty. Minua ei ole ikinä hakattu, lyöty remmillä tms. Eikä ketään muutakaan meidän perheestämme. Ei lapsia rangaista väkivallalla vaan puhumalla ja opettamalla mikä on oikein. Minulla on suuri kaveripiiri johon kuuluu monia eri ikäsiä. Kaveriporukkaan kuuluu myös ihmisiä jotka ovat kieltäneet uskon. Ja ihmisiä jotka eivät koskaan ole kuuluneetkaan mihinkään uskoon. Jokainen valitsee itse oman tien. Minua ei lapsena pakotettu mihinkään. Lähdimme koko perhe aina yhdessä seuroihin. Joskus jäin pois kun ei huvittanut lähtiä. Sain itse valita lähdinkö vai en. Yleensä lähdin aina hyvällä mielellä. Se oli vapaaehtoista. Minua ei ole myöskään raisakattu. Eikä ketään minun kaveriporukastani tai lähituttavista ole raiskattu. Se että on vl-uskovainen ei tarkoita että meidät on raiskattu, hakattu, pahoinpidelty, aivopesty ym. Sellaisia toki löytyy en kiellä sitä. Mutta EI KAIKKI OLE SELLAISIA. HYVÄT IHMISET ÄLKÄÄ YLEISTÄKÖ ASIOITA ! Suurin osa vl-uskoivasista on onnellisia ja tavallisia niinkuin muutkin. Mutta julkisuuteen tuodaan vain ne jotka ovat kokeneet pahaa ym. Sitä en todellakaan hyväksy että lapsia käytetään hyväksi ja sitte pyydetään synnit anteeksi. Ei sellaista meille opeteta. Sellainen on rangaistava teko. Ja siitä pitääkin rangaista. Se että saa synnit anteeksi ja ne unohdetaan, ei tarkoita sitä että voimme toistaa aina virheemme ja tehdä rikollisia tekoja. Mikä on laissa kielletty voi saada anteeksi, mutta myös siitä täytyy ottaa vastuu ja kärsiä rangaistus lain mukaan. Niin meille halutaan opettaa. Kukaan minun lähituttavistani ei lue keskustelupalstoja ym täältä mitä tänne kirjoitetaan. En minäkään yleensä, sillä täälä käyvät ihmiset eivät hyväksy mitään erilaista. Se että meistä saa helposti kuvan että pidämme itseämme parempana kuin muut on ja halveksumme toisia. Se johtuu siitä että me emme yleensä uskalla lähestyä ihmisiä jotka eivät ole uskossamme koska pelkäämme just tätä vihaa ym. Kaikki ihmiset ovat yhtälailla tasa-arvoisia ym. Mutta jokainen vain saa valita itselleen oman elämäntavan miten haluaa tehdä. Olen todella kiitollinen että olen tässä yhteisössä saanut elää. Koskaan minun ei ole tarvinut pelätä että isä ja äiti pahoinpitelisivät minut tai tulisivat kotiin myöhään tai olisivat aivan sekasin ja aineissa, tai että he eroaisivat jne. Iso kiitos heille siitä (:
On se niin hienoo, etteivät vanhempasi ole sekaisin ja aineissa, kuten KAIKKI "epäuskoiset" vanhemmat.
Mutta eikö ole sinustakin hyvä, että vihdoinkin kaikki seksuaalisesti hyväksikäytetyt vl-lapset pikkuhiljaa toivottavasti uskaltavat tuoda kokemansa vääryyden lain eteen pelkäämättä seuraamuksia ja rikosten pitkäaikainen peittely saadaan katkaistuksi ja päivänvaloon.
On surullista, että uhrien tueksi tarvitaan näin järeitä "aseita" niin että koko vl-yhteisön maine kärsii. Suurimmat syylliset eivät kuitenkaan ole lasten puolustajat.
syntiinlankeemuksen jälkeen luxusta luvannutkaan. Sielunvihollinen
lupaa katteetonta luxusta.
Tarkoitat siis, että lapsena raiskattujen vl-uskovaisten täytyy vaan kantaa ristinsä vaieten?
Älkää yleistäkö-nimimerkki yrittää hyssytellä ja vähätellä liikkeen ongelmia.
Ilmeisesti kirjoittaja on SRK:n lähipiiristä tai saarnamiehen perheen jäsen.
Asioiden salailu ja kieroutunut menettely on jatkunut vuosikymmeniä.
Nyt on aika puolustaa lapsia ja saattaa väärintekijät oikeuden eteen.
Uskovilta voidaan vaatia pyrkimistä totuuteen ja oikeuteen.
pitää vastata mulkerin aloittamaan aiheeseen että se pysyy etusivulla. Se hivelee melkein mensan jäsenen mieltä.
Eihän ylisuurta vl-kaniperhettä muuten saada pysymään aisoissa kuin henkisen ja fyysisen väkivallan avulla.