Kun on aikansa narskun kanssa aikaa viettänyt, alkaa itsetunto rapista. Siinä sitten kysyy itseltään, olenko minä hullu vai onko se tuo toinen joka on hullu....antaa ajan kulua ja päättää ottaa asiasta selvää. Lisää "kökköä" tulee niskaan....ei koskaan tiedä millä tulella toinen on, mielialat vaihtelee hetkessä...ei pysy perässä.
Sitten kun on hieman saanut etäisyyttä ja tulee tulokseen, että kyllä se on tuo toinen kun on hullu...tekee suhteesta lopun...ja saa lisää kökköä niskaansa...aina vaan saa miettiä kumpi on hullu...minä vai hän.
Jotta narskusta pääsee eroon, pitää kyllä olla vähintään kerrostalon kokoinen itsetunto ja tietää missä itse seisoo, tukevasti jalat maassa. Ja olla varma: tämä on elämäni paras päätös :)!
Sitten kun on hieman saanut etäisyyttä ja tulee tulokseen, että kyllä se on tuo toinen kun on hullu...tekee suhteesta lopun...ja saa lisää kökköä niskaansa...aina vaan saa miettiä kumpi on hullu...minä vai hän.
Jotta narskusta pääsee eroon, pitää kyllä olla vähintään kerrostalon kokoinen itsetunto ja tietää missä itse seisoo, tukevasti jalat maassa. Ja olla varma: tämä on elämäni paras päätös :)!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet oikeassa, itsetuntoa pitää olla ja kohillaan, mutta sitähän ei narsistin kanssa elävällä yleensä ole heti. Jos olisi, niin ei olisi mennyt narsistin kanssa kimppaan ylipäätään.
No, yleensä ne jotka on narsistin kynsistä selvinneet saavat mahtavan itsetunnon tai ainakin semmosen egon ettei ihan heti kukaan hypi silmille tai käytä hyväksi. Tosin se itsetunto saattaa aika-ajoin olla vieläkin maassa, mutta kyllä se sieltä sitten nousee vuosien myötä kokonaan pohjamudista pois.
Narsisti keksii aina uusia "kujeita" ja jokainen moka tai ei moka tai ihan mikä tahansa on sinun syy.
Paljon voimia sinulle ja katso ainoastaan se oma polkusi. On turha mennä mukaan semmosen ihmisen höyryilyyn joka ei todellakaan edes itse tajua olevansa "höyrypää" tai toisten ihmisten manipuloija ja elämän edellytyksien sanelija.
t. yksi satimesta päässyt