Olen vähän yli parikymppinen nainen ja jo vuoden ajan kärsinyt olosta, ettei maailma ole totta, enkä itse tiedä olenko olemassa.. Ihanku en muistaisi omaa elämääni, ja herään jatkuvasti tähän elämään ja todellisuuteen ensimmäistä kertaa. En tiedä ovatko ihmiset, ystäväni perheenikään olemassa. On olo että olen jonkun sairaan tiedemiehen koe, hän näyttää minulle kuvia tästä todellisuudesta..
Olen juossut lääkärissä, mielenterveys.hoidossa ja terapiassa mutta kukaan ei tiedä mikä minua vaivaa eikä kukaan voi auttaa minua. Viimevuoden söin psykoosilääkkeitä, mutta lopetin ne vuoden lopussa.
Olen menettänyt toivoni. Kuolema olisi suuri helpotus : ( onko kellään ollut samanlaista/ antaa jotain neuvoa?
Kiitos ji etukäteen.
Olen juossut lääkärissä, mielenterveys.hoidossa ja terapiassa mutta kukaan ei tiedä mikä minua vaivaa eikä kukaan voi auttaa minua. Viimevuoden söin psykoosilääkkeitä, mutta lopetin ne vuoden lopussa.
Olen menettänyt toivoni. Kuolema olisi suuri helpotus : ( onko kellään ollut samanlaista/ antaa jotain neuvoa?
Kiitos ji etukäteen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei! Silloin, kun sairastuin skitsofreniaan, minulla oli usein tunne, että olen kuin jossakin merkillisissä kulisseissa. Maisema ei jotenkin tuntunut elävältä, vaan oli ikäänkuin lavastetta ja kuollutta. Tunne oli erittäin epämiellyttävä ja pelottava. Minulla oli myös muita järjettömiä ajatuksia - kaikkia en ehkä enää muistakaan
Tuosta ajasta on jo noin kymmenen vuotta. Aloin aikoinaan toipua, kun suostuin syömään minulle määrätyt skitsofrenia-lääkkeet.
Ei kannata menettää toivoaan, vaikka kuinka mustalta näyttäisi ja tuntuisi! Vaikkei elämä nytkään ihan ruusuilla tanssimista ole, niin olen kuitenkin iloinen, etteivät itsemurhayritykseni onnistuneet. Jaksamisia sinulle!