Tiedä vaikka tämä olisi sitten tullut väärälle osastolle, mutta
millaisia kokemuksia ihmisillä on parisuhdetoiminnasta - en tarkoita parinvaihtoa, vaan parien välistä ajatustevaihtoa. Olimme mukana yhdellä parisuhdekurssilla ja sitten muutama aktiivisempi pariskunta halusi jatkaa toimintaa itsenäisesti. Kokoonnuimme syksyn ja kevään aikana 5-8 kertaa kaikille sopivana aikana. Lapsia omaavilla
on mahdollisuus saada edullista hoitoa kokoontumispaikan ohessa parin tunnin ajaksi. Huomasimme, että tästä tuli yksi ja ainoa yhteinen harrastus. Kumpikin osapuoli on niin kiinni omassa tekemisessään, että yhteiset ystävät alkavat vähitellen kadota. Kaikilla on vain yksi ja sama syy: ei ole aikaa ja on aina kiire. Itse huomasin, että yhä pienentyneessä ystäväpiirissä on jopa vaikeampi joistakin asioista jutella. Vieraiden tai jo nyt tuttujen kanssa voi ottaa arempiakin asioita esiin. Samalla oli kummallaista
se, että vaikka piti itseään niin erikoisena niin riidat ja
vuorovaikutusongelmat näyttää olevan aika samanlaisia. Siis itselläni on nyt kokemusta parisuhderyhmästä. Onko tällaista toimintaa olemassa yleisemminkin ja millaisia kokemuksia muilla on. Huonoja tai hyviä. Kiinnostaa siksi, että tällainen on kuitenkin ikäänkuin "keinotekoisesti" synnytetty ja vaikka mitään suuria ongelmia ei olekaan parisuhteessa niin jotain ennaltaehkäisevää
siinä kuitenkin ikäänkuin huomaamatta tapahtuu. Tulee ikäänkuin paljastaneeksi omia kenties hieman naurettaviakin stereotypioita. Ainakin tulee keskusteltua kumppaninsa kanssa useammin näistä peruskysymyksistä. Näin...
millaisia kokemuksia ihmisillä on parisuhdetoiminnasta - en tarkoita parinvaihtoa, vaan parien välistä ajatustevaihtoa. Olimme mukana yhdellä parisuhdekurssilla ja sitten muutama aktiivisempi pariskunta halusi jatkaa toimintaa itsenäisesti. Kokoonnuimme syksyn ja kevään aikana 5-8 kertaa kaikille sopivana aikana. Lapsia omaavilla
on mahdollisuus saada edullista hoitoa kokoontumispaikan ohessa parin tunnin ajaksi. Huomasimme, että tästä tuli yksi ja ainoa yhteinen harrastus. Kumpikin osapuoli on niin kiinni omassa tekemisessään, että yhteiset ystävät alkavat vähitellen kadota. Kaikilla on vain yksi ja sama syy: ei ole aikaa ja on aina kiire. Itse huomasin, että yhä pienentyneessä ystäväpiirissä on jopa vaikeampi joistakin asioista jutella. Vieraiden tai jo nyt tuttujen kanssa voi ottaa arempiakin asioita esiin. Samalla oli kummallaista
se, että vaikka piti itseään niin erikoisena niin riidat ja
vuorovaikutusongelmat näyttää olevan aika samanlaisia. Siis itselläni on nyt kokemusta parisuhderyhmästä. Onko tällaista toimintaa olemassa yleisemminkin ja millaisia kokemuksia muilla on. Huonoja tai hyviä. Kiinnostaa siksi, että tällainen on kuitenkin ikäänkuin "keinotekoisesti" synnytetty ja vaikka mitään suuria ongelmia ei olekaan parisuhteessa niin jotain ennaltaehkäisevää
siinä kuitenkin ikäänkuin huomaamatta tapahtuu. Tulee ikäänkuin paljastaneeksi omia kenties hieman naurettaviakin stereotypioita. Ainakin tulee keskusteltua kumppaninsa kanssa useammin näistä peruskysymyksistä. Näin...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Me ollaan oltu paljonkin parisuhderyhmissä, lähinnä srk:ssa. Seurakunnisssa järjetetään jo usein pareille tarkoitettuja alustuksia ym. kivaa yhteisjutustelua.
Välillä on ollut hurjan antoissa, toisinaan taas ei. Mutta mielestämme kyllä on kannattanut.
Niissä tilaisuuksissa on yleensä lastenhoito järjestetty a 25mk/lapsi
Kysyn
lehdissä niistä ilmoitellaan ja omasta seurakunnastasi voit kysyä, vaikka perheneuvonnasta.
Mieheni kanssa olimme n.pari vuotta sitten parisuhdeleirillä 3vrk. Suhteemme tuntui tuolloin olevan käännekohtaa vailla. Leiri oli antoisa kokemus ja pidimme n. vuoden yhteyttä kolmen muun pariskunnan kanssa. Muut parit olivat korkeasti koulutettuja toisin kuin me, mutta huomasimme parisuhdeongelmien olevan samantapaisia. (Kaikki parit ovat ed. yhdessä.)Minulla on myös samanlaisia ajatuksia parisuhteen hoitamisesta kuin sinulla, mutta yleensä apua haetaan vasta kun ongelmat ovat jo siinä mittakaavassa ettei niitä pystytä keskenään selvittämään tai ero on jo päällimmäisenä ajatuksissa. Siinäpä ehkä syy suuriin erotilastoihin.
Hmmm...edellisiin liittyen on kai niin, että tällaisessa ns. ennaltaehkäisevässä toiminnassa on omalla aktiivisuudella paljon merkitystä. Kaikki alkaa olla jo niin itsestään selvää, että ajatellaan että lukemalla pari opasta (lue pariopasta) niin asiat liikahtaa ja tulee "ahaa" elämyksiä. Toisaalta ajtellaan, että voi mennä jonnekkin kuuntelemaan, miten kaikki saa taas ennalleen. Ennalleen...Ei ole olemassa valmiita ryhmiä tällaisessa muodossa, koska se perustuu omaan tarpeeseen ja usein olemassa olevat ryhmät ovat niin intiimejä, että niihin on vaikea ottaa "uusia" pareja. Seurakunnat ja jotkut Pähkinänsärkijät ja vastaavat järjestää kursseja ja sitä kautta voi yrittää saada jatkoa oman ryhmän kautta.
Usein haetaan apua ihmissuhdeongelmiin jälkeenpäin, kun toinen osapuoli on jo ns. luovuttanut eikä halua ulkopuolisia tekijöitä mukaan. Mitää ei siis tule tässäkään valmiina. Sen sijaan on olemassa materiaalia, jota voi käyttää ja niitä löytyy seurakuntien perhetyöpisteesta (pitäisi löytyä) sekä väestöliitosta. Muistan tuli uusi laki avioliittojen purkamisesta helpommalla tavalla. Se helpotti asioita. Väkisin ylläpidetyt parisuhteet purettiin. Moni näki myös, että paras tapa ratkaista sekä omat että toisen että parisuhteen pulmat on purkaa liitto. Vuosia myöhemmin huomattiin, että uuden lähestymiskiellot ovat alkaneet lisääntyä odotettua enemmän ja niihin tarvitaan yhä enemmän kovia otteita. Samoin perheneuvonta seurakunnissa on pahasti ruuhkautunut. Apua ei saa vaikka haluaa. Nämä saattavat liittyä toisiinsa. Ihmiset kerää vuosia pikkuisia ja isompia pettymyksiä ja pahoja tapoja ja kielteisiä tuntemuksia ja sitten kerralla lähdetään. Koko eroprosessi jää näin käsittelemättä. Itseasiassa toivottu "pudas pöytä" onkin jo valmiiksi likainen.
Ennen vanhaan oli paljon fyysistä työtä ja pariskunnat taistelivat työn ja perheen kanssa ja lähinnä tekivät asioita siksi, että saivat perustoimeentulon. Paljon uhrauksia ja vähän omaa aikaa. Nyt yhä enemmän vaaditaan sitä että suhteessa on huomioimista, romantiikkaa, demokratiaa, yhteistä tekemistä, uusia kokemuksia, vaihtelua, omaa vapautta....loputon vaatimuslista..Ennen oli enemmän tiimihenkeä vaikka roolit olivatkin perinteiset. Sinänsä on hyvä, että kummallakin sukupuolella on nyt paremmat mahdollisuudet toteuttaa itseään ja tuntea itsensä tasa-arvoiseksi. Mihin tämä hyöty sitten käytetään...Opimmeko oikeastaan tämä uuden roolin kautta mitään...Meillä on kaikesta huolimatta uskomaton halu muovata toinen ihminen omien unelmiemme ja tietyn kuvan kaltaiseksi. Se voi olla osittain tiedostamatonta. Ylläpidämme utopiaa ja se on loppujen lopuksi raskasta. Toisaalta alkoholismi, väkivalta, kaltoin kohtelu ym. aiheet kyllä tekevät pariskunnan elämän joskus mahdottomaksi ja joskus ero on täysin oikeutettukin. On kai niin, että ihminen tavoittelee omaa onneaan niin rajusti, että se ei kestä rutiinia ja hiljaisuutta ja elämän läheisyyttä. Koko ajan täytyy olla kova meno ja vauhti päällä. Ihmiset kuitenkin myös muuttuu. Muuttuminen on kuitenkin mahdollisuus. Joskus on haastettava itsensä. Minusta on oikein erota, kun sen eron peruste on selkeä. Kuitenkin turha ero on sellainen, kun ero tapahtuu koska asioita ei vaan saa selvitettyä ta joskus ei edes halua selvittää...... Ihmissuhdeexpertti katoaa.......