Auttakaa! Mistä saan motivaationi takaisin? Sen jälkeen kun aloin seurustella, opiskelu ei ole napannut pätkääkään. Haaveilen perheen perustamisesta, poikaystävä hokee "ei vielä, ei vielä". En jaksa tätä pattitilannetta. Opintojani olisi jäljellä 1-2 vuotta. Olisin valmis tekemään lapsen jo nyt. Opiskelen lukupainotteista alaa ja syventävät opinnot ovat rankkoja. Olisin kiinnostunut tekemään elämässäni muutakin kuin lukemaan tentteihin, mitä olen tehnyt jo yli kolme vuotta putkeen, kesät mukaan lukien. Välivuotta en viettänyt lukion jälkeen ja nyt se ilmeisesti kostautuu. Lisäksi en ole työskennellyt opintojen ohessa, joten minua pidetään laiskana. Olen täysin kyllästynyt ja tympiintynyt opiskeluun.
Mistä motivaatio?
Väsynyt
5666
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei se välivuoden pitämättä jättäminen lukion jälkeen nyt kostaudu vaan olet tehnyt sen perusvirheen että olet alkanut seurustella. Pääsi on täynnä erilaisia haaveita perheestä ja unelmien prinssistä, mutta totuus tietysti on toisenlainen.
Motivaation saat takaisin kun dumppaat sen kaverin yli laidan.
En haluaisi tyytyä noin "helppoon" ratkaisuun. Olen näet aikaisemmin ratkaissut samantyyppiset ongelmat juuri noin, ja tässä sitä taas ollaan...Yliopistossa tunnen itseni lähinnä karjaksi, jonka tarkoituksena on yo:n rahoituksen turvaaminen. Jos menisin töihin, saisin uurastuksestani edes rahaa. Ja jos panostaisin suhteeseen, tuloksena voisi olla lapsia = enemmän sisältöä elämään. Tällaisia motivaatio-ongelmia täällä...
Erittäin oudosti ja itsekkäästi ajateltu, että lapset toisivat sisältöä elämääsi. Hanki sisältöä muualta, ehkä voisit panostaa parisuhteeseesi ja mennä vaikka töihin välillä, jos opinnot eivät innosta. Kuka pakottaa opiskelemaan ? Yliopisto-opinnothan ovat vapaaehtoisia ja voit todella helposti pitää välillä paussia ja hankkia arvokasta työkokemusta sekä rahaa.
Mitä jos aloittaisit uuden harrastuksen, lukisit kiinnostavia kirjoja, matkustaisit, tutustuisit uusiin ihmisiin, katsoisit hyviä elokuvia, lähtisit eväsretkelle, tekisit pitkiä kävelylenkkejä, vierailisit kesäteatterissa, kirjoittaisit runoja, etsisit kirjekaverin, kävisit psykologin juttusilla..
Aika näyttää, onko nykyinen kumppani sinulle sopiva. Mikset voisi nauttia elämästä, parisuhteesta ja nuoruudesta ilman lapsia ? Kyllä sitä vielä kerkeää. Jos nyt jo surkuttelet sitä, kun et ole viettänyt välivuotta ja olet vain opiskellut, entä sitten lasten kanssa ? Ehkä lasten kanssa surkuttelisit taas elämätöntä elämääsi, koska silloin et enää itse ole pääosassa! Sinun kannattaisi pohtia syitä yleiseen tyytymättömyyteesi. Listaa vaikka asiat, joihin haluat muutoksen ja tee jotain konkreettista.
Tartupa vielä vähän hanakammin yksittäiseen kohtaan...yo-opiskeluhan on sitten niin epäitsekästä, ja lapsethan saa hankkia vain sellainen ihminen, joka on valmistunut ja asuu omakotitalossa, niinkö?
Kannattaisi ehkä mennä opiskelemasi alan töihin vähäksi aikaa. Itselläni oli sama tilanne, opiskelu tuntui täysin puuduttavalta. Työelämässä voit laittaa pänttäämäsi asiat hyödylliseen käyttöön ja näet, mitä sivuaineiden kursseja kannattaa käydä. Tentteihin luku voi olla hankalaa töitten ohella, mutta toisaalta jos löydät mukavan työn, voit saada hyvän motivaation valmistumiseen (-> vakkari työ, parempi palkka). Sitten on perheenlisäyskin helpompi toteuttaa ;)