Heippa te kanssabipot! Miten hyvin/huonosti te siedätte stressiä? Oliko stressinsietokyvyssänne eroja ennen sairastumista ja sairastumisen jälkeen? Onko kokemuksia siitä, että paha stressi laukaisisi manian tai masennuksen?
Minusta tuntuu, että erittäin stressaava aika (yhtäaikainen täyspäiväinen opiskelu työnteko) laukaisi aikoinaan sairauteni. Sitä ennen kestin kyllä ns. normaalia stressiä (esim. opiskelustressi) hyvin, mutta tuntuu, että sairauden myötä stressinsietokykyni on laskenut... Opiskelustressi, jota minulla väistämättä on jonkin verran varsinkin tenttikausien aikana, saa minut jotenkin masentuneeksi. Toisaalta pelkään sitä, että stressaan liikaa ja se laukaisee taas manian.
Miten teillä muilla?
Minusta tuntuu, että erittäin stressaava aika (yhtäaikainen täyspäiväinen opiskelu työnteko) laukaisi aikoinaan sairauteni. Sitä ennen kestin kyllä ns. normaalia stressiä (esim. opiskelustressi) hyvin, mutta tuntuu, että sairauden myötä stressinsietokykyni on laskenut... Opiskelustressi, jota minulla väistämättä on jonkin verran varsinkin tenttikausien aikana, saa minut jotenkin masentuneeksi. Toisaalta pelkään sitä, että stressaan liikaa ja se laukaisee taas manian.
Miten teillä muilla?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onhan se aika surkea, ja mulla laukaisee masennuksen. Maniaa en ole kokenut. Lieviä hypoja vaan. En muista, että olisi hypoa tullut stressin seurauksena.
Stressi on pahin mikä aiheuttaa kovan kovan masennuksen itselläni ainakin.. Nyt oli tässä niin paljon stressiä että en ole voinut mennä takaisin työ elämään.. iski niin pahat masennukset. En ole koskaan kuullutkaan et siitä stressistä tulee mania. Tai tuntuu hullulle kun itellä tulee vaan semmosta mukavista ja yllättävistä asiota kovat maniat . Noh onnea koulun käyntiin ja muuhun :>
Tarkoitin siis että alkaa kovat maniat mukavista ja yllättävistä asiosta vain . Kirjotin vähän epäselvästi
Vaihtelee kovasti. Silloin kun on ollut jo valmiiksi depistä ilmassa, on aika vaikea sietää mitään stressiä. Jännä juttu, vaikka tietää mitä on tekeillä päässä, ei se auta mitään. Kaikki tuntuu hitveän henkilökohtaiselta. Hypiksissä olen kyllä sellainen kettu ja voittaja ettei mikään haittaa :D eli ei todellakaan, stressi siinä tilanteessa on aikalailla tuntematonta. Ainoa paha, etten kuuntele oikeastaan ketään siinä, eikä ongelmia tule ratkaistua. "olen vain oikeassa" ja muut ovat tyhmiä jos eivät ymmärrä. Tai jotain... Vaikea kuvailla sitä kun lennetään niillä siivillä
Ammatissani piti oppia uusi työ (laskutusjärjestelmä) mitä en 2v:n kuluessakaan kyennyt hallitsemaan, vaan tein 10-tuhansien arvosta vääriä laskuja. Hermot petti, minkä jälkeen en saanut enää yöllä nukuttua, kun jännitin niin paljon töihin menoa. Tässä vaiheessa aloin käymään psykiatrin vastaanotolla - ja minua pidettiin pelkästään masentuneena. Työstäni en ollut sairaslomalla päivääkään masennuksen vuoksi, mutta silti sain potkut , kun en oppinut uutta työtä. Sitten minua yritettiin kuntouttaa uuteen ammattiin, missä lopuksi sekosin. Sairastuin maniaan kun joka kuukausi piti vaihtaa ideaa uudesta ammatista, kun en päässyt kouluihin esim sisustussuunnittelijaksi ja sitten kurssille kiinteistövälittäjäksi. Ns. sekosin uusista ammatinvalinnoista, ja psykiatrini onneksi huomasi tämän. Masennuksen tilalle sain bipo diagnoosin ja myöhemmin työkyvyttömyyseläkkeen.
Jos uutta ja älytöntä laskutusjärjestelmää ei olis tympätty vastuulleni, kykenisin edelleenkin jatkamaan työelämässä. Näin järjettömien syitten vuoksi ihmisiä joutuu väkisin eläkkeelle.
Onko muille sattunut vastaavaa ?
Mulla on outo stressinsietokyky. Tällä hetkellä se on nollissa koska olen toipumassa sekamuotosesta maniasta. Pitkään meni kuitenkin niin että ainoastaan kodin ulkopuolinen stressi aiheutti ongelmia. Mutta työt ja opiskelut on seis kun yhtään en kestä ulkopuolelta tulevaa stressiä.
Minulla täyttyy mittari täyteen huippuun heti jos on liikaa häslää joka sitten taas ajaa apeaan oloon.
Olen hoksannut kun on oikein tressissä niin jotkut äänetkin kuuluu kovaa, koko pää on kuin kumiseva tynnyri.
Tänäänkin taas oleilin melkein sängyssä koko päivän ja nyt taas pääsin ylös. Kyllä tiedän tätä tää nyt vaan on.
Minulla on tai oli erittäin syklinen, tressaava, aikatauluton työ.Olen nyt eläkkeellä ja mukavana jaksona voisin kuvitella meneväni työhön, mutta taas on pitkiä jaksoja kun on pöhnässä. Silmät ja järki seisoo.
Sekamuotoisessa en ole ollut vissiin pitkään aikaan.
Tahdoin itse eläkkeelle koska meno oli päässä jo aikamoista. Luulin silloin että kaikki helpottuu,.....tauti on ja pysyy, ei se mihinkään mene.
Ainakaan en melskaa enää muiden ihmisten kanssa.
Vaikuttaa siis näiden perusteella siltä, ettei me bipot siedetä stressiä yhtä hyvin kun ns. terveet ihmiset. Harmi, muutenkin on kestämistä tässä sairaudessa.
Ja voi sinua päähukassa, tosi kurja juttu sattunut sulle. Tsemppiä - elämä jatkuu!
Ja jatketaan vaan stressikeskusteluakin, uudet kommentit ovat tervetulleita. :)
T. Aloittaja
Stressisietokykyä ei ole koska se on olematon. Harmi vaan ku on ulkona työelämäst & laskut painaa päälle ni yritä nyt siinä olla yhtään stressaamatta...