Että toinen voi olla kuukausia ihastunut/kiinnostunut toisesta,mutta toinen osapuoli ei huomaa mitään tai hänellä ei minkäänlaisia tunteita..
Olen ollut kiinnostunut eräästä varatusta henkilöstä jo useamman kuukauden ajan,mutta tietenkään en ole koskaan sanonut mitään siihen liittyvää. Ei nähty toisiamme pitkään aikaan ja aloin jo "ehkä hieman tottua realismiin" mutta sitten taas nähtiin ja kaikki alkoi alusta! Aaargh!
Olen ollut kiinnostunut eräästä varatusta henkilöstä jo useamman kuukauden ajan,mutta tietenkään en ole koskaan sanonut mitään siihen liittyvää. Ei nähty toisiamme pitkään aikaan ja aloin jo "ehkä hieman tottua realismiin" mutta sitten taas nähtiin ja kaikki alkoi alusta! Aaargh!
Vastaukset 10
Vanhimmat
-varatusta henkilöstä
Tarviiko tämä edes mitään pohdintaa, mikset saa tunteillesi vastakaikua?
Periaatteessa kyllä. Käytännössä pitäisi olla aikamoinen sattuma, että "ihastukset" kohtaavat tuolla tavoin.
Miehet v###u aina varattuja! Naiset,rakastakaa sinkkuelämäänne!
Niin tutun kuuloinen dilemma.. :/ ehkä vanha sananlasku pitää paikkansa: poissa silmistä, poissa mielestä.. mut ite oon optimisti, joten sinuna kävisin rohkeasti hänen juttusilleen ja "puhuisin asiat halki", sais ainakin oma mieli rauhan kävi miten kävi. Tai näin ainakin toivoisin tapahtuvan itselleni, jo vuosi vastaavaa tuskailua... :/
Sama ongelma. Minäkin luulin että olen päässyt eräästä miehestä yli mutta kun näin hänet viikko sitten niin kaikki tunteet palasivat taas takaisin. Rakastan häntä, mutta hän on varattu :(
Tuttu juttu. :/ On se niin vain kidutusta ku ei voi unohtaa toista helpolla.
Hah, vaistoni oli oikeassa tälläkertaa! Sain selville,että hän on myös pikkuisen (huom,pikkuisen) kiinnostunut. Nyt vaan täytyy lyödä lujasti jarrua,sillä mihinkään kolmio draamaan en rupea ja aijon edelleen yrittää päästä tästä jutusta yli. Mutta kiva tietää ;)
kuka laversi? Kerro heti!!
Vai oikein aijot?
Voi olla ettei huomaa ja voi olla ettei ole mitään tunteita. Ei se toisen ihastuminen automaattisesti saa sitä kohdetta ihastumaan.
Mulla oli miespuolinen duunikaveri josta tuli mulle enemmän kuin duunikaveri. Reissuttiin paljon työn merkeissä, puhuttiin tuntikausia, vietettiin myös vapaa-aikaa yhdessä ja viihdyttiin todella hyvin yhdessä.
Vuosia ton jälkeen, ollessaan jo uudessa suhteessa hän kertoi olleensa muhun rakastunut, suunnitelleensa yhteistä tulevaisuutta jne muttei koskaan uskonut että hänellä olisi ollut mahdollisuuksia.
Surullista ettei ihmiset uskalla. Että luovuttavat edes yrittämättä.
Mä en tajunnut mitään. Mä tiesin että hän tykkäs musta, mut luulin et ihan vaan ihmisenä ja kaverina.
Se, olisiko niitä mahdollisuuksia ollut -ei ole oleellista. Vaan se uskaltaminen. Silloin kun molemmat on vapaita.
Varattujen kanssa tahtoo tulla surua ja tuskaa yhdelle jos toisellekin asianomaiselle mutta ei siitä sen enempää.