En oikein tiennyt minne tämän kysymyksen laittaisin. Olen vain niin väsynyt ja turhautunut sen faktan kanssa, että mä haluan äidiksi, ja monta vuotta jo mies on antanut tyhjiä lupauksia "no katotaan sitten kun..." . Ja aina kun se "sitten kun" on toteutunut (esim. valmistuminen, työpaikan saanti, toiselle paikkakunnalle muutto, naimisiin meno, talon osto jne) ei kuitenkaan mies ole siltikään valmis lapsen hankintaan. Mikä helvetti siinä on niin pelottavaa?!?
Musta tuntuu, etten jaksa enää odottaa. Ja mitä myöhemmin lapsia aletaan yrittämään, sitä kauemmin sen saanti voi kestää. Olen viimeisen vuoden ollut masentunut tämän takia. En jaksa enää ottaa asiaa puheeksi, kun aina kun otan, niin mies ihmettelee että ei vielä ja mikä kiire ym. Vaikka olemme usein jutelleet lasten kasvatuksesta, ja kotiin liittyen lasten huoneista yms, ja olen luullut että pian sen aika olisi. Nyt taas yksi päivä mies totesi, ettei halua lapsia vielä koska haluaa nähdä mihin tämä "suhde johtaa". Siis mitä helvettiä, me ollaan naimisissa oltu ikuisuus ja asuttu omakotitalossa ym. Seurusteltu teini-iästä asti. Ja hänestä avioliitto & talon osto ei ole merkki suhteen pysyvyydestä koska niistä pääsee eroon helposti. Mutta lapsesta ei, sitä ei voi heittää pois eron tullessa.
Hän ei ymmärrä sitä, että miten voin haluta äidiksi niin kovasti. Hän halveksii ihmisiä, joiden "ainoa toive on tulla äidiksi". En muista koska viimeksi olisin tuntenut itseni onnelliseksi. Enkä keksi muutakaan syytä kuin tämä lapsiasia. Mun mielestä se vaan olisi järkevä seuraava askel. Varsinkin kun siihen voi mennä monta vuotta.
Musta tuntuu, etten jaksa enää odottaa. Ja mitä myöhemmin lapsia aletaan yrittämään, sitä kauemmin sen saanti voi kestää. Olen viimeisen vuoden ollut masentunut tämän takia. En jaksa enää ottaa asiaa puheeksi, kun aina kun otan, niin mies ihmettelee että ei vielä ja mikä kiire ym. Vaikka olemme usein jutelleet lasten kasvatuksesta, ja kotiin liittyen lasten huoneista yms, ja olen luullut että pian sen aika olisi. Nyt taas yksi päivä mies totesi, ettei halua lapsia vielä koska haluaa nähdä mihin tämä "suhde johtaa". Siis mitä helvettiä, me ollaan naimisissa oltu ikuisuus ja asuttu omakotitalossa ym. Seurusteltu teini-iästä asti. Ja hänestä avioliitto & talon osto ei ole merkki suhteen pysyvyydestä koska niistä pääsee eroon helposti. Mutta lapsesta ei, sitä ei voi heittää pois eron tullessa.
Hän ei ymmärrä sitä, että miten voin haluta äidiksi niin kovasti. Hän halveksii ihmisiä, joiden "ainoa toive on tulla äidiksi". En muista koska viimeksi olisin tuntenut itseni onnelliseksi. Enkä keksi muutakaan syytä kuin tämä lapsiasia. Mun mielestä se vaan olisi järkevä seuraava askel. Varsinkin kun siihen voi mennä monta vuotta.
Vastaukset 23
Vanhimmat
En tiedä, miehillä ei ehkä ole sillai hormonaalista tarvetta isyyteen kuin monilla naisilla on vastaavasti äitiyteen? Mutta miehet kasvaa yleensä asioihin sitten kun asioita vaan tulee vastaan. Onko teillä hormonaalinen ehkäisy käytössä? Ei muuta kuin lopetat sen. Ilmoitat miehelle, että nyt jäi ehkäisy pois. Saa sitten itse alkaa huolehtia ehkäisystä, jos ei halua lapsia. Veikkaanpa, että melko nopeasti teillä ollaan paksuna kun sille tielle lähdet. Ja siis jos nainen on huolehtinut vuosikausia ehkäisystä, niin sehän on vaan ihan reilua, että mies välillä huolehtii jo asiasta, jos kerran kokee siihen pakottavaa tarvetta! Meneehän sillä sittenkin vielä jonkin aikaa, kun olet jo raskaana, siihen että tottuu ajatukseen - mutta viimeistään sitten, kun alkaa olla kämppä puolillaan turvakaukaloo, pinnasänkyä ja lastenvaunuja niin kyllä se huomaa, että tässä on nyt elämänmuutos vääjäämättä edessä ja sopeutuuhan se.
Minä kyllästyin itse siihen ainaisen hormonihuuruun mitä pillerit toi, jatkuvaan päänsärkyyn jne. Mies sanoi itse, että no jätä pois. Ei meillä lasta ollut tarkoitus yrittää. Kondomien kanssa veivattiin, seksihalut lisääntyi kovasti pillerien poisjäännin myötä. Mieshän oli ihan innoissaan, kun yhden kerran ehdotin, että ollaanko ilman - ja nyt ollaankin jo sitten raskausviikolla 32! ;-D Ei tää sillai suunniteltu juttu ollut, kun vielä kerrasta tärppäsikin, mutta on tämä ollut molemmista silti ihan mukava asia ja kyllä siinä yhdeksän kuukauden aikana ehtii ajatukseen tottua. Eli rohkeasti vaan jätät ehkäisyn miehen vastuulle, se on mun mielipide. Siitä se sitten lähtee.
Miehiä peloittaa hormonihörhöt hysteeriset naiset, jotka sekoavat pms oireyhtymään, endometriaan, vaihdevuosiin ja alkavat epäilemään, että lasten isä käyttää lapsiaan seksuaalisesti hyväksi ja palkkaavat yksityisetsivän vakoilemaan miestään.
Lue Aamulehden uutinen 20.2.2012, sekä uutiseen liittyvät kommentit.
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194723638722/artikkeli/tamperelainen tama oli yksityisetsivan kauhein tapaus.html
--------------
Nooo... en tiedä onko se lapsensaanti niin pelottavaa, lähinnä tuo kuulostais siltä että mies pelkää sitoa itseään sinuun (mihinkään?) pysyvästi. Jos kerran odottelee että mihin suhde johtaa, ja avioliitto tai talon osto ei sido juurikaan.
Niin julmaa kuin se onkin, niin tolle pohjalle ei pitäisikään niitä mukuloita hankkia...
Jos olisin mies, minua ainakin pelottaisi tehdä lapsia vain sen vuoksi että joku naaras tahtoo niin! Hyvä, kun edes jotkut miehet päättävät omasta lisääntymisestään.
Kun olen nainen, voisin käyttää keinosiementäjää, "varamiestä" tms. konstia saadakseni lapsen. Miksi ihmeessä joku mies pitää sitoa elinkautiseen elatusvelvollisuuteen ja sun muuhun rulianssiin vain siksi, että nainen haluaa lisääntyä.
Joo, yrittäkää ämmät keksiä jotain muuta kun tää pakkomielteenne kakaroiden hankintaan, mies haluaa olla vapaa
Peukutan vapaita itsestään määrääviä miehiä (myös sinua Puwmjgpmjgmwtpja). Peukutan myös itsellisiä naisia! Nykyisessä ja varsinkin täkäläisessä/paikallisessa maailmassa ei nainen tarvitse miestä muuhun kuin ehkä just siemenlingoksi. Sen siemennys toimensa kun mies on suorittanut vaikkapa klinikan purkkiin, on mies vapaa menemään.
Näin se vaan on!
Muistakaa "ämmät" se!
Taidat tykätä peukuttamisesta.
Se on se vapuden menetys kun lapsi tulee ja siinä olet kiinni seuraavat 20 vuotta että silleen. Miehnä meillä yksi lapsi ja jo 17 v ja olisin ilmankin pärjännyt koska en pidä siitä vastuusta mikä lapsen myötä tulee ja ei voi mennä ja tehd ämielensä múkaan. Kun lapsi on niin ei voi sekstailla kun huvittaa ja tehdä mitä ex tempporee juttuja kun on lapsi että silleen. Onnekis olin jo 34v kun lapsemme syntyi ja en koskaan olisi haluunut jossain 25 v isäksi tulla koska silloin oli plajon terkeimpiä asioita eikä mikään perhe-elämä kiinnostanut että silleen Kyllä sitä vielä 35-40 kymppisenä niintä lapsia kerkiää hommataja ja sitä ennen nauttia siitä parisuhteesta ja elämästä.
Ei se kyllä enää 35 - 40 iässä ihan niin yksinkertaista ole. Ei se koskaan taida yksinkertaista olla tuo lastenhankinta, mutta kyllähän nuorena sitäkin jaksaa paremmin. Ei ole herkkua olla viis-kuuskymppisenä teini-ikäisen monsterin vanhempi!
Ja naisten hedelmällisyys alkaa radikaalisti heikkenemään 23 ikävuoden jälkeen. Siinä sitä sitten ollaan jos pitää vuosikausien hedelmöityshoitoruljanssit käydä läpi, ne on kalliitakin. Siinä ei yks ja kaks tuhatlappusta riitä.
Kyllä helpommalla pääsee kun tekee kakarat ajoissa. Sitten jaksaa vielä vanhemmallakin iällä harrastaa ja mennä, kun aikuisiän saavuttaneet pärjäävät omillaankin.
Itse olen 51v mies ja ymmärrän paljon paremmin teini-ikäistä tytärtämme kuin monet nuoremmat kun eivät osaa joustaa tarvittaessa eikä aina tartte olla niin tiukkapipoinen kasvatuksessa. Yhden nuoruusen kaverin lasten lasvatusta olen kattellut ja tehnyt siitä ihan liian vaikeeta ja jos teini kiukuttelee niin antaa kiukutella vaan mutta tehtävä selväksi kuka määrää. Itse en semmoita vahtimista koskaan hyväksynyt mitä äitini harrasti kun itse olin teini-iässä -70 luvulla että silleen. Onneksi meillä viksu tyttö ettei ole mitää hirveitä yhteenottoja tullut mutta nuoremmilla vanhemmilla on paljon enemmän ongelmia lapsen aksvatuksessa kun elämänkokemus puuttuu.
Ei tuota voi yleistää, se on vähän tuurissaan, että miten käy. Onneksi te saitte fiksun tyttären! Minun isä ja äiti saivat erittäin vilkkaan pojan, jolla on ihan diagnosoitukin adhd. He onnistuivat minun ja aiemmin syntyneiden sisarustemme kasvatuksessa aivan mainiosti silloin nuorempana - mutta vaikka on kokemusta, enemmän rahaa ja sitä elämänkokemustakin, niin kyllä nyt tämän kuopuksen kanssa kasvatushommakin kusee reisille aivan totaalisesti. Ei vaan tahdo jaksaminenkaan riittää enää viiskymppisillä.
Onhan vanhemmalla iälläkin lapsensaannissa hyviäkin puolia, en mä sillä. Mutta kyllä suurimmalle osalle se passaa paremmin nuorempana, naisille etenkin. Sä et miehenä sitä kykene ymmärtämään, mutta jos oisit nainen ja vaikka nelikymppisenä raskaana, niin kyllä sitä moni varmaan allekirjoittaa, että nuorena kestää paremmin elimistö, palautuu paremmin jne. Mä luulen, että monilla nuoremmilla perheillä on ongelmia lastenkasvatuksessa lähinnä siksi, että ne yrittää revetä samaan aikaan joka suuntaan, töihin, harrastuksiin, kaverien kanssa menemiseen, perheen kanssa olemiseen, matkailuun... sen sijaan, että keskittyisivät olennaiseen rauhassa. Plus että osa nuoremmasta polvesta on itse saanut niin periaatteettoman kasvatuksen, että niiden on vaikea itse toimia vanhempina loogisesti.
Mutta esmes todennäköisyys saada adhd-lapsi tai vammainen lapsi lisääntyy vanhemmiten. Ne on ihan tilastollisia faktoja, ei kuvitelmia. Luonto on tarkoittanut ihmisen lisääntymään nuorena. Meidän yhteiskunnassa on asiat siinä jamassa, että ei meillä tueta luonnollista lisääntymistä millään tavalla - koko yhteiskunnan rakenne sotii sitä vastaan. Ennen oli vähän helpompaa, kun isovanhemmat asuivat samassa pihassa jne. Jos rakenteet ois toisenlaisia, ois mahdollista lisääntyä nuorena ja käydä kuitenkin töissä - ja jo eläkkeellä olevilla olisi itsellään turvaa jälkipolvistaan ja tekemistä, kun voisivat hoitaa lapsia. Mutta täähän nyt on utopiaa, sikäli aivan turhaa jorinaa.
Jos aivan perille asti asiaa ajattelee, niin lähinnä kai on pakko ihmetellä, miten ihmiskunta ylipäänsä on olemassa vielä, kun osa ei haluaisi lisäännyttävän ollenkaan - ja ne, ketkä menevät tyhmyyksissää lisääntymään, ovat sitten toisten mielestä typeryksiä. Voi voi. Mitä sanoisi tähän Linkola...
Taitaa kyllä 33 ikävuotta olla lähempänä sitä "hedelmällisyyden radikaalisen heikkenmisen" ikää kuin tuo 23 vuotta.
Siis miten pitkään olette olleet yhdessä? Jos alle 10 vuotta niin olen miehen puolella, ei vielä niinkään kiirettä. Jos yli 15 vuotta niin sitten kuulostaa hieman siltä, että mies ei halua lapsia ollenkaan...
Minkä ikäisiä olette? Meilläoli ihan sama, yhdessä oltu yli 7vuotta ja alusta asti miehellä tiedossa että haluaisin lapset nuorena, ei kylläkään naimisissa oltu ja lopulta se johti siihen että en jaksanut enää odotella ja kuunnella tyhjiä lupauksia vaan erohan siinä tuli ja nyt sitten alan etsimään sellaista miestä joka niitä lapsia muutaman vuoden sisään haluaa alkaa kanssani yrittämään eli mieluusti joku 30v. En osaa vielä sanoa oliko viisas päätös mutta sen näkee sitten tulevaisuudessa.. Mutta ainakin mielummin otan sellaisen miehen kuka haluaa perheen ihan itsestään eikä että siihen pitää ylipuhua ja pakottaa koska silloin ei ole hyvä kenelläkään olla..
Oli syyt lapsentekemättömyyteen mitkä tahansa niin koskaan en omasta mahdollisuudestani äitiyteen luopuisi yhdenkään miehen vuoksi.
Aloittaja valittaa, ettei mies ymmärrä, mutta aloittajalta itsekin puuttuu ymmärrys miestään kohtaan. Jos teillä ei selvästikään tahdot kohtaa, hanki mies, joka haluaa isäksi. Älä pakota väkisillä ketään isäksi, jos mies ei sitä halua.
Mie olin 28-vuotias kun kerran tokasin vaan emännälle et kai tuota vois muksun tehdä, ei siinä sen kummempaa..emäntä jätti oikeastaan kaikessa rauhassa ja miulle erikseen ilmottamatta pillerit ja nyt 1,5 vuotiaan tyttösen isä ja ei haittaa yhtään. Mutta tässä toimi hiton hyvin ettei ollut minkäännäköistä painostusta suuntaan tai toiseen. En olisi yhtään aikaisemmin halunnutkaan jälkikasvua kuin että se tunne tuli vähän niikuin itsestään ja yleisesti kaikki nuoruusmökellykset oli jo kertaalleen nähty.
Ei ole vieläkään omakotitaloa hankittu mutta molemmilla työpaikat ja se farmariauto. Jos meillä olisi pedattu ja suunniteltu lapsen hankintaa ja laskettu tulot ja menot yms..niin en usko että olisin ollut ikinä valmis isäksi.
Jos ukolla on vielä mielestään aikaa vielä kulkea ilman mukulaa niin miun neuvo on että anna kulkea, vaikea kuvitella isyyttä jossa ei ole itse täysillä mukana.
Tiedän että tämä kuullostaa pahalta, mutta onko miehet miettineet että naisilla tuo lapsen saaminen on vähän niin kuin geeneissä. se on naisiin sisäänrakennettu vaisto niin kuin miehellä on tuo "siemenen kylveminen". Eli tiivistettynä jos kiellät naista lopettamaan lapsista haaveilun niin sama olisi kieltää miestä harrastamasta seksiä. Se on aika vaikea paikka. Tietty nyt puolustetaan seksiä sillä että "se on molemmille osapuolille nautinto" tms. Niin, on naisia jotka eivät halua lapsia, kuten on miehiä jotka eivät halua seksiä. Ei kaikilla nuo vaistot ole yhtä vahvoja. Tiivistelmänä siis on julmaa käskeä naista toimimaan vasten vaistoaan. Naisesta tulee vaan katkera ja pahansuopa. Pitäkää miehet pippeli housuissa loppu elämänne, niin ehkä ymmärrätte mistä puhun.
Ihan fixu mies minusta joka ei halua tehdä lapsia. Tällaisesta miehestä joka tavallaan pakotetaan isäksi ei luutavasti tule lapsille sitä isää mitä mielessäsi kuvittelet. Hänestä tulee se ns huono ja välinpitämätön isä. Toivottavasti ap ymmärtää että jos haluaa lapsia ja hänelle tai heille hyvän isän ja viel ihanan puolison on molempien siihen sitouduttava ja ennenkaikkea halutava olla vanhempi. Muuten kaikki menee ihan perskutarallaa ja olet pikkuhiljaa yksin lapsen tai lasten kanssa. Ja sitten alkaa muut käytännön ongelmat jotka ei yleensä lopu ennen kuin lapset ovat aikuisia.
Huvittava juttu, sinä haluat lapsen, miehesi ei. No, jos teette lapsen, alat mitä varmemmin nalkuttamaan siitä, kuinka hän ei osallistu hoitamiseen. En siis tarkoita, että miehen pitäisi tehdä näin (jos lapsi tehdään, molempien pitäisi pitää siitä huolta), mutta semmosella pienellä varauksella vaan aattelen...
No en sinun kaltaisesi ihmisen kanssa lasta tekisikään. Kevyt hysteria ja kiire painaa tekstistä läpi, joten voin arvata mikä se keskustelu on kun puhutaan suhteesta, onnellisuudesta tai yhtään mistään...
Jotkut eivät halua lapsia, sinä tahdot ja se on sinun asiasi. Miehesi ei halua ja loppujen lopuksi kyseessä on asia minkä olet kieltäytynyt käsittelemästä.
En ikinä haluaisi naisen kanssa lasta, jonka ykköstavoite elämässä on tulla äidiksi. Tietää heti, että mitkä ne prioriteetit on elämässä ja parisuhteessa. :p
Ikävä fakta, kaikki miehet (Löytyy paljon naisia myös) eivät halua niitä lapsia. Kyseessä on sitoomus, ei velvollisuus.
Lapsen saanti on naisen varmin keino saada mies lopullisesti liekaan ja ikuiseen orjuuteen. Siitä se hidas kuoleminen sitten alkaa miehellä. Nainen vaan nauttii kasan päällimmäisenä.
Ei sitä voi tietää millainen isä on ennenkuin se lapsi on siinä.. Samoin kuin ei voi tietää millainen äiti on. Minulla oli aivan hirveä vauvakuume ja mies tiesi sen. Yritin hillitä itseäni parhaani mukaan kun mies ei ollut niin innostunut asiasta, mutta siltikin välillä tuntui että painostankohan nyt jotenkin kun monesti oli niin paha mieli kun ei ollut lasta tuloillaan tai edes lupauksessa. Lopulta mies sanoi että hankitaan se vauva. Mietin ensin että onko se nyt minun mieliksi, haluaako oikeasti, mutta olin niin onnellinen etten välittänyt. Nyt on vajaan vuoden ikäinen poika ja parempaa isää en ole kyllä kuunaan nähnyt. Urheasti päihittää haisevat vaipat vaikka onkin hajuherkkä, välillä pöntön päällä yökkien, kakkainen vauva kainalossa nauramassa, kunnes äiti tulee apuun :) Paras mahdollinen tuuri kävi minun kohdallani, ihana kumppani ja omistautuva isä.
Ystäväni taas oli kumppaninsa kanssa heti tavatessaan samoilla linjoilla että lapsia halutaan, ehkäisy jätettiin yksissä tuumin pois ja ostettiin talo. Nyt ovat eron partaalla kun isällä ei jälkikasvu juuri kiinnosta kun "pitää odottaa että poika tuosta kasvaa että voi tehdä miesten juttuja" (poika 1,5v) ja "en osaa leikkiä noin pienen lapsen kanssa" tai "en voi ottaa poikaa nyt mukaan kun se on vaan tiellä siellä".. Mitä milloinkin, kunhan sillä pääsee lapsenhoidosta luistamaan..
Siskollani on miehensä kanssa kolme lasta, joista 2 on vahinkoja ja heilläkin isä on erittäin vahvasti läsnä, kun taas toisella siskolla ei isästä näkynyt kun auton takavalot kun tuli raskaus alkoi olla lopuillaan. Se oli suunniteltu raskaus, mutta kaiketi iski ramppikuume..
Ihan riippuu ihmisestä tuo vanhemmuuteen suhtautuminen, eikä lapsen suunnittelulla/suunnittelemattomuudella ole hirveästi merkitystä jos ihminen on sopiva vanhemmaksi. Suunnitelmallisuus ei tosin ole millään muotoa haitaksi. Aloittajalle: jos ei mies oikeasti halua lasta niin kattele miestä muualta, ei kannata pakottaa, kysy suoraan että jos on vaihtoehto että lapsi tai ero niin kumpi kuulostaa paremmalta ja tee sitten ratkaisusi sen pohjalta..