Olen pian 20-vuotias miehenalku, menestyvä, urheilullinen, rahaakin löytyy samoin kuin fiksua ajattelukykyä sekä hyväsydämisyyttä. En ole nyt tässä etsimässä itselleni diagnooseja vaan toivon teiltä mielipiteitä näistä asioista joita kerron.
Ensinnäkin, olen koko ikäni ollut täysin vailla omanikäisiä kavereita. Päätös on suurimmaksi syyksi omani ja tahdon näyttää tällaisella käytöksellä maailmalle jotain, ehkä haluan korostaa erilaisuuttani tai olla tällä tavoin huomion keskipisteenä. En ole koskaan pitänyt ylläni muita kuin verkkareita ja collareita. Oli sitten kyseessä kirkkoon, hienompaan tilaisuuteen, kouluun, kauppaan tai lenkille meno. En yksinkertaisesti halua pitää mitään muuta koska suurin osa ihmisistä näyttää olevan niin hienosti pukeutuneita joka paikkaan. Olen myös totaalisesti kieltäytynyt alkoholista, savukkeista, kahvista ja muista riippuvuuksia aiheuttavista aineista. Omalta osaltani olen päättänyt olla ajamatta mitään moottoriajoneuvoa elämäni aikana sillä ne aiheuttavat nykyään yhtä paljon tuhoa ja kärsimystä kuin aikaisemmin kulkutaudit. Joka päivä joku kuolee syyttä suotta liikenteessä enkä voi hyväksyä sitä. Päätöksiini kuuluu myös jäädä pois koulun ylioppilasjuhlista joissa minulle ojennettaisiin päättötodistus ja valkolakki, sillä haluan viimeiseen asti välttää juhlittuna sankarina olemista ja suoraa huomiota ihmisiltä. En muutenkaan koskaan ole osallistunut ihmisten pitämiin tilaisuuksiin joissa meno ei ole täysin asiallista ja virallista. Perustan poliittiset mielipiteeni ja elämänarvoni Raamattuun.
Kuitenkin kaikkien niiden satojen nuorten naisten, joiden kanssa netin saatuani vuodesta 2008 asti olen keskustellut täällä, ovat kaikista pahimpana puolenani ottaneet vastaan epäsiistinnäköisen, puolipitkän tukkani. Olen myös kasvattanut viikset ja partakin kohta alkaa olla näkyvissä, enkä näitä puoliani aio alkaa muuttamaan. 98% ihmisistä on hylännyt minut lähetettyäni kuvani heille. Miksi kukaan suloinen kaltaiseni tyttö ei voisi olla kiinnostunut minusta edes ystävänä? Olen jokaiselle heistä antanut mahdollisuuden tutustua minuun vain ystävänä, koska koen tämän vaihtoehdon jopa helpommaksi ja stressittömämmäksi toteuttaa kuin seurustelusuhteen, joka päättyy joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin joko eroon tai toisen puolison kuolemaan.
Mistä löytäisin kaltaiseni ihmisen, edes sitten ystäväksi jos ei muuta onnistuttaisikaan aikaan saamaan? Vaikka kaikesta kertomastani voisi saada sen käsityksen, että olen täysin mauton tai mielisairas, kyse ei todellakaan ole siitä. Olen vain kohtuullisen ajatteleva, syvällinen ja sisäisesti onnellinen ihminen tällaisena. Mutta toisaalta, ei ole myöskään mukava olla koko ikäänsä yksin sillä maanpäällinen elämäkin olisi mielestäni käytettävä kaikkiin niihin asioihin joista unelmoi tai pitää erityisesti ja ehkäpä nyt olisi aika alkaa toimimaan.
Ensinnäkin, olen koko ikäni ollut täysin vailla omanikäisiä kavereita. Päätös on suurimmaksi syyksi omani ja tahdon näyttää tällaisella käytöksellä maailmalle jotain, ehkä haluan korostaa erilaisuuttani tai olla tällä tavoin huomion keskipisteenä. En ole koskaan pitänyt ylläni muita kuin verkkareita ja collareita. Oli sitten kyseessä kirkkoon, hienompaan tilaisuuteen, kouluun, kauppaan tai lenkille meno. En yksinkertaisesti halua pitää mitään muuta koska suurin osa ihmisistä näyttää olevan niin hienosti pukeutuneita joka paikkaan. Olen myös totaalisesti kieltäytynyt alkoholista, savukkeista, kahvista ja muista riippuvuuksia aiheuttavista aineista. Omalta osaltani olen päättänyt olla ajamatta mitään moottoriajoneuvoa elämäni aikana sillä ne aiheuttavat nykyään yhtä paljon tuhoa ja kärsimystä kuin aikaisemmin kulkutaudit. Joka päivä joku kuolee syyttä suotta liikenteessä enkä voi hyväksyä sitä. Päätöksiini kuuluu myös jäädä pois koulun ylioppilasjuhlista joissa minulle ojennettaisiin päättötodistus ja valkolakki, sillä haluan viimeiseen asti välttää juhlittuna sankarina olemista ja suoraa huomiota ihmisiltä. En muutenkaan koskaan ole osallistunut ihmisten pitämiin tilaisuuksiin joissa meno ei ole täysin asiallista ja virallista. Perustan poliittiset mielipiteeni ja elämänarvoni Raamattuun.
Kuitenkin kaikkien niiden satojen nuorten naisten, joiden kanssa netin saatuani vuodesta 2008 asti olen keskustellut täällä, ovat kaikista pahimpana puolenani ottaneet vastaan epäsiistinnäköisen, puolipitkän tukkani. Olen myös kasvattanut viikset ja partakin kohta alkaa olla näkyvissä, enkä näitä puoliani aio alkaa muuttamaan. 98% ihmisistä on hylännyt minut lähetettyäni kuvani heille. Miksi kukaan suloinen kaltaiseni tyttö ei voisi olla kiinnostunut minusta edes ystävänä? Olen jokaiselle heistä antanut mahdollisuuden tutustua minuun vain ystävänä, koska koen tämän vaihtoehdon jopa helpommaksi ja stressittömämmäksi toteuttaa kuin seurustelusuhteen, joka päättyy joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin joko eroon tai toisen puolison kuolemaan.
Mistä löytäisin kaltaiseni ihmisen, edes sitten ystäväksi jos ei muuta onnistuttaisikaan aikaan saamaan? Vaikka kaikesta kertomastani voisi saada sen käsityksen, että olen täysin mauton tai mielisairas, kyse ei todellakaan ole siitä. Olen vain kohtuullisen ajatteleva, syvällinen ja sisäisesti onnellinen ihminen tällaisena. Mutta toisaalta, ei ole myöskään mukava olla koko ikäänsä yksin sillä maanpäällinen elämäkin olisi mielestäni käytettävä kaikkiin niihin asioihin joista unelmoi tai pitää erityisesti ja ehkäpä nyt olisi aika alkaa toimimaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oliko tämä vitsi?
"Perustan poliittiset mielipiteeni ja elämänarvoni Raamattuun."
Viimeistään tämä ajaa kaikki järjelliset ihmiset pois.
Mistään kohtaa tekstistäsi ei kuultanut sinun omistavan ´´kykyä´´ pitää hauskaa.. ja ottamaan rennosti.
Pelkästään kirjoitustyylisi on yli-muodollinen, joka sopii asiakirjan tekstiksi yms. mutta ei seuranhakuun.. Ihmiset etsii ihmisiä, virheellisiä ihmisiä, hauskoja ihmisiä yms. Sun tekstistä puuttuu itse persoonallisuus. Lopeta se pisteiden ja pilkkujen miettiminen, ja oikeinkirjoituksen ja hienosti lauseiden muodostamisen miettiminen vaan kirjoita tunteella. Ole tunteikas.
Täydellisyyden tavoittelu ei kannata, koska täydellisyys pakenee määritelmäänsä. Mitä täydellisempi yrittää olla, sitä kauempana huomaa siitä olevansa. Hyväksy se, ettet ole täydellinen, -sen enempää kuin muutkaan. Samalla sitä oppii olemaan armollisempi myös muita ihmisiä kohtaan.
Onko joku joskus keksinyt ratkaisun esimerkiksi siihen, kuinka ihminen pystyy vain hyväksymään jonkin asian? Tunnen itseni lähinnä robotiksi joka on jo ennalta päättänyt miten mihinkin tilanteeseen reagoi ja elämässäni erityisen vaikeaa on hyväksyä epätäydellisyyttä tai vastoinkäymisiä. Olivat ne sitten omia tai muiden. Haluaisin parantaa maailmaa.
Minusta on myös käsittämätöntä, miten toiset ihmiset voivat huomata tekstistäni millainen olen. Olen elänyt ''tynnyrissä'', se on selvää enkä luultavasti juurikaan tämän takia pysty ymmärtämään muiden ihmisten sosiaalista viisautta tai muita piirteitä joita itse en omista lainkaan.
Epätäydellisyyden hyväksyminen on mahdotonta, jos kuvittelee, että voi omin voimin ja omassa viisaudessaan löytää ratkaisun, kun vain tekee kaiken "oikein". Silloin on edelleen oman viisautensa vanki, -ja jatkaa matkaansa kohti kuvittelemaansa täydellisyyttä. On hyväksyttävä, ettei kykene aina toimimaan oikein, ja että ne omaa "täydellistä" toimintaa edustavat tavat eivät nosta mitenkään muiden yläpuolelle. Jos vaatii itseltään täydellisyyttä, vaatii enemmän myös muilta ihmisiltä. On osattava nähdä ihmiset arvokkaina, vaikka he eivät olisikaan ns. "täydellisiä". Lähtökohtaisesti "epätäydelliset", epätäydellisiä piirteitä tai tapoja omaavat ihmiset ovat ihan samalla viivalla niiden kanssa, jotka mielestään elävät jotenkin "ideaalista", "hyveellistä" ja "täydellistä" elämää. Sen voi hyväksyä ainoastaan siten, että myöntää myös itse, -omine ideaalirakennelmineen, "hyveellisinä" pitämine tapoineen olevansa aivan yhtä epätäydellinen, -ellei vielä epätäydellisempi verrattuna muihin ihmisiin.
Oma ylpeys voi tehdä hyvin vaikeaksi oman vajavaisuutensa myöntämisen, kun on jatkuvasti pyrkinyt tekemään itsestään "hyvää" ihmistä tekemällä kaiken mielestään aina "oikein". Kun laskeutuu muiden tasolle, pitämällä itseään yhtä epätäydellisenä kuin muitakin, voi kohdata ihmisiä vapaammin. Kun ei aseta itselle täydellisyyden vaatimuksia, ei aseta niitä myöskään toisille, ja oppii näkemään ihmiset arvokkaina, vaikka he eivät olisikaan täydellisiä. Ei ole siis olemassa muuta ratkaisua oman epätäydellisyyden hyväksymiseen, kuin sen myöntäminen, että itsessänsä ihminen ei ole mitään. Pointti ei ole siis siinä, että sinä olet hyvä ja rakastat Jumalaa, vaan siinä että Jumala on hyvä ja rakastaa sinua, epätäydellisenä ihmisenä. Vapaus tulee siinä. Oma yrittäminen on turhaa. Jumala rakastaa vioista huolimatta, ainut mitä tarvitsee tehdä on se, että myöntää oman viallisuutensa. Jos sitä ei itsessään huomaa, niin kääntää katseensa Jumalan puoleen ja pyytää Häntä näyttämään sen. Vapautta ei itse voi ansaita, sen voi vain ottaa vastaan :)
Tässä rimpsussa tuoksahtaa aika vaffasti ap:n aspergerin syndrooman mahdollisuus.
Ehkäpä juuri sen vuoksi "rivien välistä" lukutaito ja tunteellisuus on puutteellinen.
Mistäs tiesit? Kerro! Minulla nimittäin on kyseinen diagnoosi...
Koska tuo kirjoitus oli ihan saatanan omituinen (en ole edellinen).
Oletko muuten yrittänyt hakea kavereita assipalstalta?
http://www.aspalsta.net/
Mun näkökulmasta vaikutat oikein hyvältä tyypiltä. Ehkä sua voidaan vähän kadehtia?
Ääri ihmisille ei löydy ystäviä helposti, jos ei satu löytämään samaan ideologiaan tykastynyttä kumppania. Mitä harvinnaisemmasta elämäntavasta tai katsomuksesta on kyse, sitä vaikeampaa on löytää sielunkumppania itselleen. On muistettava, että ihminen on sosiaalinen eläin. Erakkona elämäsi ennenpitkää murentuisi merkityksettömäksi yksinäisyydeksi. Suurin osa ikäisistäsi nuorista on melko tavallisia, jolloin he siten kokevat itsensä sosiaalisesti parhaiten hyväksytyksi. Katso huviksesi elokuva - Erämaan armoille
http://www.mtv3.fi/viihde/arvostelut/elokuva.shtml/630857/eramaan-armoille-into-the-wild
Nyt olisi ikäisellesi nuorelle aika opetella tekemään kompromissejä, mitä haluaisit tulevaisuudelta. Oma poikani olisi saanut kulkea vaikka paperipussi päässään, jos olisi luvannut opiskella ylioppilaaksi. Nuorena ystäväni sai auton lahjaksi yo-valmistumisestaan. Tuskin hän olisi mistään hinnasta jättänyt juhlia pitämättä, koska tällöin olisi autokin jäänyt saamatta.