Mistä helpotusta ahdistukseen?

Moi!

Olen 34-vuotias mies. Olen avioliitossa ja meillä on yksi lapsi. Vakituinen työpaikka löytyy. Rakennusprojekti meneillään.

Tässäpä oikeastaan kaikki mikä on saanut pääni jollakin tavalla aivan sekaisin.
Jos aloitetaan työpaikasta. Työ sinänsä on mukavaa, työkaverit ovat todella mukavia. Kuulostaa hyvältä, mutta sitten onkin ylempi toimihenkilö (ei lähin esimieheni) jonka hampaisiin olen joutunut. Syytä tähän voin vain arvailla, työni olen mielestäni hoitanut hyvin ja ajallaan. Asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä. Mutta, siltikin hän on vaan ottanut minut silmätikukseen. Tämä tapahtuu nöyryyttämisenä työkavereiden/asiakkaiden edessä. Kyseenalaistaa lähes kaiken mitä sanon. Ei anna mitään arvoa minun ideoille ja ajatuksille. Työpaikan vaihto olisi tietysti yksi vaihtoehto, mutta en vain halua antaa hänelle sitä tyydytystä, että hän saisi minut savustettua täältä ulos. Palkkaan olen tyytyväinen ja luulen, että samaan en pääsisi ihan helposti jos vaihtaisin työpaikkaa.

Siitä sitten seuraavaan asiaan: koti. Kotona hyvää on... pieni tyttäreni joka on rakkain ja tärkein asia minulle koko maailmassa. Vaimoni.. rakastan häntä paljon, mutta hänen suunnasta en tunnu saavan enää tuota samaa asiaa. Hänen mukaan parisuhteemme on huonossa jamassa. Itse en tätä ole aikasemmin tajunnut, vaikka hänen mukaan se on ollut jo pitkään tässä tilassa. Onko tämä jokin miesten DNA:ssa tapahtunut vinksahdus, että ei osata lukea tilannetta tarpeeksi ajoissa vaan sitten vasta kun on jo liian myöhäistä?
Vaimoni ei juurikaan huomio minua, ei halaa, ei kosketa, ei suutele.. ei juurikaan mitään kontaktia. Olen yrittänyt puhua, saada vaimoani avautumaan minulle, mutta ei.

Nämä kaikki, ongelmat työssä ja kotona ovat saaneet aikaan sen, että en pysty enää nukkumaan vaan mietin asioita läpi yön. Pääni on kipeä, mahani on kipeä, ruoka ei maistu..oikeastaan minulla on välillä sellainen olo, että en juurikaan välitä itsestäni ja tuntuu, että ainoa tapa saada huomiota on tehdä jotakin typerää itselleni. Mitä se sitten on.. en tiedä.
Kaikki asiat alkavat tuntumaan jotenkin niin raskailta ja ylitsepääsemättömiltä, että en tiedä miten tästä pääsen ylitse. Kävin puhumussa lääkärille asiasta ja hänen mukaan en ole masentunut vaan "ainoastaan" kärsin ahdistuksesta. Hän kirjoitti minulle kaksi päivää sairaslomaa, että saan nukkua kunnolla. Eipä juuri ollut apua.

Mielessäni on, tietysti tyttäreni hyvinvointi, hänen parastaan haluan aina. Mutta myös se, että jos eroan vaimoni kanssa, niin minun on saatava rakennusprojekti loppuun, että saan myytyä talon joka on valmis. Jos töistä tulee kenkää, niin mistä sitten rahat lainan lyhentämiseen? Joka tapauksessa, jos ero tulee, niin minun on etsittävä itselleni toinen työ, jotta selviä. Mitä tästä kaikesta voi seurata? Loppuunpalanut mies, joka laiminlyö tyttärensä?