Heips..!
Odotan toivottavasti tammikuussa syntyvää pikku
kaveria, ja mietityttääkin nyt kahden kissani
suhtautuminen uuteen tulokkaaseen. Olisiko
kellään kokemuksia kissojen käyttäytymisestä
vauvan kanssa ja ehkä hyviä vinkkejä, kuinka
yrittää tehdä soputumisen sujuvaksi niin että
sekä vauvani saa olla rauhassa että kisut saavat
jatkaa perheenjäsenen elämäänsä..? Olen kuullut
sekä hyviä että huonoja tarnoita, tietenkin
riippuu paljon kissan luonteesta ja muista
seikoista, mutta jos joltain löytyy hyviä
kokemuksia niin kuinka onnistuitte..? Kissani
ovat kieltämättä tottuneet olemaan
niitä "vauvoja" meidän perheessä, toinen
varsinkin on aika huomionkipeä ja osoittaa
mieltään jos kaikki ei suju hänen mielensä
mukaan. Yöllinen naukuminen ja riehuminen ei
myöskään ole tavatonta, joten hieman
pessimistisenä odotankin tulevia nukutusaikoja..
He myöskin inhoavat suljettuja ovia, ja ovat
tottuneet nukkumaan yöt sängyssä tai meidän
lähellä. He ovat tärkeitä ja rakkaita otuksia
meille ja pois antaminen olisi vasta viimeinen
ajatus.. tottakai vauva kuitenkin tulee ensin.
Toivon kuitenkin hartaasti että onnistuisimme
yhteiselomme kolmiossamme järjestämään..!
Odotan toivottavasti tammikuussa syntyvää pikku
kaveria, ja mietityttääkin nyt kahden kissani
suhtautuminen uuteen tulokkaaseen. Olisiko
kellään kokemuksia kissojen käyttäytymisestä
vauvan kanssa ja ehkä hyviä vinkkejä, kuinka
yrittää tehdä soputumisen sujuvaksi niin että
sekä vauvani saa olla rauhassa että kisut saavat
jatkaa perheenjäsenen elämäänsä..? Olen kuullut
sekä hyviä että huonoja tarnoita, tietenkin
riippuu paljon kissan luonteesta ja muista
seikoista, mutta jos joltain löytyy hyviä
kokemuksia niin kuinka onnistuitte..? Kissani
ovat kieltämättä tottuneet olemaan
niitä "vauvoja" meidän perheessä, toinen
varsinkin on aika huomionkipeä ja osoittaa
mieltään jos kaikki ei suju hänen mielensä
mukaan. Yöllinen naukuminen ja riehuminen ei
myöskään ole tavatonta, joten hieman
pessimistisenä odotankin tulevia nukutusaikoja..
He myöskin inhoavat suljettuja ovia, ja ovat
tottuneet nukkumaan yöt sängyssä tai meidän
lähellä. He ovat tärkeitä ja rakkaita otuksia
meille ja pois antaminen olisi vasta viimeinen
ajatus.. tottakai vauva kuitenkin tulee ensin.
Toivon kuitenkin hartaasti että onnistuisimme
yhteiselomme kolmiossamme järjestämään..!
Vastaukset 20
Vanhimmat
eli olen itse paininut samojen ajatusten parissa.
Tosin en ole vielä raskaana, mutta suunnitteilla
on. Minulla on ihan sama tilanne, eli
kaksi "vauvaa" kotona ja niistä toinen on todella
kiintynyt minuun ja pelkään sen tulevan
mustasukkaiseksi vauvasta....Minulla on myös
viimeinen vaihtoehto antaa kissat pois...En usko
että ongelmia välttämättä edes tulee, mutta
kaikkeen kannattaa varautua...Tosiaan, miten
saisi kisut tottumaan uuteen asukkaaseen...??
Ei muuten mitään hätää mutta pitäkää huoli vauvan
nukkuessa ettei kissa pääse nukkumaan vauvan
kasvojen päälle... Se on ihan kissojen tapa
osoittaa suojeluaan omille pennuilleenkin, ja
vauvan kasvot ovat ainoa paikka missä ei ole
vaatetusta päällä... Siihen ensimmäisenä... Sama
pätee ulkonakin, vieraisiin kissoihin... Kissat
kantavat keskenmenoa aiheuttavaa bakteeria...
pöpöä on RUUASSAKIN.
Jos kissat hyppivät pöydillä, pöydät pitää
desinfioida ennenkuin laskee ostoksensa kaupasta
tultua pöydälle tai tassut, joka kerran, kun
kissa tulee hiekkalaatikolta... Kynsipussit ovat
ihan mukava paikka kuljettaa kaikenlaisia
pöpöjä... Samoin kynnen alukset ihmisellä... Ihan
turha laittaa puutteellisen hygienian syyksi.
Menkää flunssassa kauppaan ja aivastakaa hedelmä
ja vihannesosastolla muutaman kerran päin
kiinankaalia, hypistelkää kaikkea... Eihän niin
tartu mikään... vaikket kissan ulostetta
aivastaisikaan...
onneksi.
Toksoplasmoosi voi olla äidillä oireettomanakin,
silti vauva saa vaurion. Raskaus herkistää
vastustuskykyä ja muuten toksolle ei tule
immuuniksi(sisareni sai kaksi keskenmenoa(4kk
väliä) joissa syyksi todettiin toksoplasmoosi).
Kuka meistä kissojen ystävistä ei suukottele ja
hali kisujaan...
Tokmoplasmoosisikiö ei aina mene kesken, vaan voi
myös syntyä vammaisena.
Mustasukkaisuuden voi varmasti välttää sillä,
että yrittää huomioida kissoja mahdollisimman
paljon ja samalla tavalla kuin ennenkin. Kissat
ovat useimmiten hyvin sopeutuvaisia, eikä niiden
mieli ihan pienistä muutoksista järky.
Toksoplasmoosista, josta joku mainitsi, sen
verran että sehän ei tartu muulla tavoin kuin
kissan ulosteen ja oman limakalvon kosketuksessa,
joten huolellisuus kissanvessan puhdistuksessa
riittää torjumaan sen mahdollisuuden. kyseisen
bakteerinhan voi myös saada huonosti pestyistä
vihanneksista.
Toivon vilpittömästi, että yhteiselo vauvan ja
kissojen välillä onnistuu hyvin. Onnea
odotukselle!
Meidän yhteiselo on sujunut yllättävän hyvin. 2
karvaista vauvaa ja 1 karvaton, nyt jo 13 kk.
Aluksi kun pinnasänky tuotiin kotiin niin katteja
sai olla koko ajan siitä häätämässä, mutta kun
vauva tuotiin taloon niin oivalsivat heti, että
tämä on vauvan paikka ja sen jälkeen en ole
kertaakaan niitä sieltä yllättänyt. Lastenhuoneen
ovea pidetään öisin kiinni edelleen, etteivät
häiriköi nukkujaa naukumalla - yllättävän hyvät
unenlahjat lapsilla kuitenkin on. Hiukan olivat
aluksi tietty mustasukkaisia mutta kun kissoja
sylitellään aina lapsen nukkuessa niin kyllä nekin
osansa saavat. Nykyään ovat jo parhaita kavereita,
paijaavat, jahtaavat ja puskevat toisiaan. Lapsen
ensimmäinen "ilmaisu" olikin maumau. Ei
kertakaikkiaan mitään ongelmia, olen positiivisesti
yllättynyt kattien fiksuudesta. Aluksi
huolehtivatkin kovasti vauvasta varaäiteinä, jos en
heti herännyt lapsen itkuun yöllä niin kissat kyllä
herättivät hätähuudolla. Hoitamaan, mars!
toksoplasmoosin on pitkäaikainen katinomistaja
todennäköisesti ehtinyt jo sairastamaan jos
kissoilla sellainen on, mutta varmuuden vuoksi
kannattaa raskausaikana joko siivota hiekkaa
kumihanskojen kanssa tai delegoida se kokonaan
isännälle kunnes mukelo syntyy.
Onnellista yhteiseloa.
..Lemmikkejä omistavat..
vaikka typerältäkin tämä voi kuulostaa,muttei
silti aivan turhalta.. laittakaa jokin esim.nukke
vauvan sänkyyn,kantakaa sitä ja "hyysätkää..
tietenkään mihinkään lapsuusajan nukkeleikkiin ei
tarvitse ryhtyä..
ainakin koirien kanssa tätä suositeltu,ja hyväksi
havaittu. OIkeasti!
Toksoplasmoosi on vaikea, vammaisuutta aiheuttava
tauti. Odottava äiti voi kissasta saada
taudinaiheuttajan, minkä seurauksena voi syntyvä
lapsi olla kehitysvammainen. Kysy neuvoa neuvolasta.
Joka vuosi syntyy toksoplasmoosivauvoja, ja vaara
on olemassa sinunkin kohdallasi.
"Joka vuosi syntyy toksoplasmoosivauvoja, ja vaara
on olemassa sinunkin kohdallasi."
Voin omasta kokemuksesta kertoa, että
toksoplasmoosin saa ilman kissaakin. Olin
parikymmentä vuotta sitten toista kertaa raskaana.
Kissoja ei meillä ollut eikä kellään
tuttavallanikaan, joten en joutunut niiden kanssa
mihinkään tekemisiin. Kuitenkin raskauteni meni
kesken kolmannella kuulla ja syyksi paljastui
toksoplasmoosi, joka minuun oli jostain tarttunut.
Sinunkin tapauksessasi. Kissan on voinut pissiä
johonkin, sinä olet voinut tietämättäsi koskea
kädellä johonkin "saastuneeseen" paikkaan. Ehkä
joku ihminen, joka on ollut tekemisissä kissan
kanssa, on koskenut ruoka-aineeseen, jonka olet
syönyt. Ehkä olet syönyt salaattia baarissa tai
kylässä, ja sen salaatin on ehkä valmistanut
henkilö, joka ei ole pessyt käsiään.
Mahdollisuuksia on lukemattomia.
Useinkin taudin saa sellainen, jolla ei ole omaa
kissaa, ja joka ei tiedä kissan kanssa
tekemisissä olleensakaan. On kuitenkin lisääntynyt
riski, jos itsellä on kissa. Jos omistaa kissan,
tai on kissan kanssa tekemisissä raskausaikana,
niin erityisen tärkeää on pestä kätensä erittäin
huolellisesti aina, kun ollut kontaktissa kissan,
tai mahdollisten kissan jätösten kanssa. JA aina
ennen ruokailua ja ruoanvalmistusta huolehtii
käsihygieniastaan, vaikka ei olisikaan itsellä
kissaa, varsinkin sulanmaan aikaan.
Minä en tiedä, että voiko kissansa testauttaa
eläinlääkärillä, jotta voisi olla turvallisin
mielin. Ehkä asiaa voi kysyä neuvolasta tai
eläinlääkäriltä.
Meidän lähelle syntyi vauva joka oli saanut
toksoplasmoosin kissasta. Vauveli on vammainen :(
Mä en luottaisi kissaan, se on kuitenkin
luontteeltaan villi ja vapaa. Mua ärsyttää kissan
omistajat jotka pitävät kissojaan ulkona vapaana
tauteja levittämässä. Meidän hiekkalaatikko on
pitänyt peittää pressulla kissojen takia. Isäntä
onkin ruvennut hävittämään kaikki kissat mitkä
saa kiinni.
...tarttuu jo kissan pissasta jota voi olla missä
vaan, joten vaara vaanii todellakin missä vaan.
Toksoplasmoosi tarttuu myös huonosti pestystä
salaatista tms. vihanneksesta. Tämä tartuntatapa
on huomattavasti yleisempi kuin kissasta saatu
tartunta.
Kaksi kissaa jakaksi uutta lasta,itse varoin
muutaman kuukauden,pidin kissat eri huoneessa kun
lapset nukkui.Vallveilla olo ajat aina
yhdessä,huomio tasapuolista kaikille.Kissat
hyväksyi uudet tulokkaat täydellisesti,nyt
PARHAITA KAVEREITA KAIKKI KESKENÄÄN.Onnea teille.
mutta turha kuitenkaan rueta ylisuojelevaksi.
esikoisemme täytti juuri eilen vuoden seuraava
syntyy ensi kuussa ja perheeseemme kuuluu lisäksi
kaksi isoa koiraa ja 2 v. kissa ja 5kk kissa.
Kissat ovat poikamme parhaat kaverit ja
mielellään ovat pojan lähellä. mutta kertaakaan
ei ole kumpikaan kisuista edes yrittänyt nukkuvan
lapsen päälle. Muille kyllä riittää perheessämme
ihmettelemistä...miten voi olla pieniä lapsia ja
eläimiä samassa perheessä. Nehän PUREVAT ja
RAAPIVAT ja ennen kaikkea NIISTÄ TULEE TAUTEJA.
Jep.Pojallamme ei koskaan ole ollut esim. korvatul
ehdusta joka kaikilla tuttavien lapsilla on ollut.
Mutta ehkä lapsemme sairastuu jonain päivänä
rabiekseen tai muuhun tappavaan tautiin..
eihän "ennen vanhaan" ollut juurikaan allergioita
ja navetan takaa taisi kuitenkin löytyä paras
leikkipaikka. Onnea kisuille ja uudelle
tulokkaalle. Minä edelleenkin annan tulevan
lapsemme olla eläimien kanssa "yötä päivää"
yhdessä... Kukin kai tyylillään.
Tiedän lukuisia perheitä jotka elävät onnellisina
kissojen ja vauvojen kanssa. Toksoplasmaasista
ym. vouhottavat vain ne jotka eivät tiedä
asioista tarpeeksi tai ovat ottaneet itserakkaan
kissojen vastaisen asenteen. Lapset ovat usein
terveempiä ja onnellisempia perheissä jossa on
eläimiä. Lisäksi luonnonläheinen
eläinystävällinen kasvatus tuottaa fiksuja
ihmisiä.
Meidän kissa oli 5-vuotis ja kuuluisa "lasten
vihaaja" ennen kuin Esikoinen syntyi. "Lapsiviha"
oli kylläkin pohjimmiltaan pelkoa, eli suojattua
elämää viettänyt sisäkissamme ei luottanut
kummallisesti käyttäytyviin pikkuihmisiin, jotka
metelöivät ja hyppivät pelottavasti. Meillä on
myös iso koira, pehmeäluonteinen. Sekä kissa että
koira arastelivat alkuunsa vauvaa. Sen sijaan
makupaloista kummatkin pitävät. Kun vauva oli
sitterissä nukkumassa, laitoin elukoille
makupaloja sitterin viereen. Koko ajan laitoin
niitä lähemmäksi ja lähemmäksi vauvaa. Lopulta
viikkojen treenauksen jälkeen elukat uskalsivat
syödä makupaloja ihan vauvan vierestä, eivätkä
enää pelänneet. Pikku hiljaa kissa oppi, että
varmin tapa saada huomiota ja silitystä, on tulla
lähelle ilmakylpyjä ottavaa vauvaa emännän
taputeltavaksi. Nyt kun lapset ovat jo isompia, 1-
ja 3 vuotta, ovat elukat lasten parhaita
kavereita. 3-vuotias taluttaa ponin kokoista
(koulutettua) koiraa ja 1-vuotias taputtelee
kissaa. Kissasta on tullut kaikkien lasten
kaveri. Tuttavat eivät usko todeksi tapahtunutta
muutosta. Tytöt syöttelevät usein aikansa kuluksi
kuivamuonapapuja elukoille ja "kouluttavat"
niitä. Harmittaa, etteivät kaikki lapset saa
moisia eläinkontakteja.
Täällä kanssa kahden kollipojan äiti ja
toivottavasti vajaan vuoden päästä myös oikean
vaavin mami. Eli vauva on tilauksessa. Ystävieni
perheissä on myös elukoita joten en ole ollut
kovinkaan huolestunut kissoista. Mutta hyvä saada
aina lisätietoa.
Meillä oli vain yksi kissa kun poikamme syntyi.
Toimme vauvan sängyn ajoissa kotiin. Sitten kun
kissa yritti mennä sinne (myös tottunut nukkumaan
sängyssä) se "viskaistiin" takaisin lattialle ja
sanottiin EI! Aika pian se oppi, ettei vauvan
sänkyyn saa mennä. Sitten kun poika kasvoi ja oli
lattialla, kissa oli lähinnä utelias ja kävi
haistelemassa vauvaa.
Kissan naukumiset ja yölliset leikitkään eivät
vauvaa häirinneet, koska hän oli tottunut niihin
alusta pitäen.
Onnea. Kyllä vauvat ja eläimet sopivat yhteen.