Kukaan ei saa syyllistää itseään jos pakkoruotsi ei maistu. Vika on pakkoruotsissa. Pakkoruotsia vaivaa sen tarpeettomuus ja pakollisuus.
Suomessa yritetään osoittaa että pakkoruotsin opiskelijaa vaivaisi motivaation puute tai motivaation puute olisi oma yksilön vika. Näin ei kuitenkaan ole. Vika on ruotsinkielessä ja sen haitallisuudessa, turhudessa ja pakollisuudessa.
Ruotsin pakollisuus on hyödyttömyyden seurausta. Jos ruotsin kieli olisi rikkaus Suomessa, se kantaisi itse itsensä, eikä sitä tarvitsisi pakottaa koko kansalle. Jos ruotsin kieli kuuluisi suomalaiseen identiteettiin, suomalaiset osaisivat tai sitten he opiskelisivat sitä vapaaehtoisesti, eikä sitä tarvitsisi pakottaa koko kansalle.
Ruotsin pakottaminen koko kansalle alleviivaa ruotsin tarpeettomuuden ja valheellisen mantran ruotsin kielen rikkaudesta Suomelle. Tarpeettomuuteen panostaminen ei millään voi olla rikkaus vaan rasite. Suomessa tämä pakkorasite on tehty koko väestöä koskevaksi rasitteeksi, eikä sen haitallisia vaikutuksia saa aliarvioida.
Koska poliittisin keinoin ei voida eikä onnistuta päättämään ruotsin hyödyllisyydestä, ollaan päädytty muodostamaan esteitä yksikieliselle suomenkieliselle toiminalle Suomessa, ruotsin kielen tukemiseksi. (virkamiesruotsi, pakkoruotsi) Siitä on syntynyt järjetön tilanne, jossa estetään suomenkielisen enemmistön kaikenlainen menestyminen ja sivistyksen kehitys, vähemmistön identiteetin tekohengittämisellä. Tämä ilmenee mm. siten, että Suomessa helpotetaan pääsyä opiskelemaan ruotsin kielellä huomattavasti vähäisemmillä tiedoilla ja taidoilla.
Pakkoruotsin "rikkaus" on tehty keinotekoisesti aiheuttamalla haittaa niille, jotka eivät sitä osaa, käytä tai opiskele sillä kielellä. Tämä on aiheuttaa sen, että ruotsin kielentutkinto ja -taito vaaditaan työtilanteissa, joissa asia pystyttäisiin hoitamaan ja käsittelemään todellisesti yksikielisessä Suomessa pelkästään suomenkielellä. Näin on esimerkiksi Itä-Suomessa, jossa venäjän kieli ruotsin kielen sijasta, olisi paljon tärkeämpi hallita nyt ja varsinkin tulevaisuudessa.
Siten ruotsin kielen keinotekoinen hyöty on muodostunut jarruksi suomenkieliselle yksilölle ja koko kansantaloudelle.
Suomessa yritetään osoittaa että pakkoruotsin opiskelijaa vaivaisi motivaation puute tai motivaation puute olisi oma yksilön vika. Näin ei kuitenkaan ole. Vika on ruotsinkielessä ja sen haitallisuudessa, turhudessa ja pakollisuudessa.
Ruotsin pakollisuus on hyödyttömyyden seurausta. Jos ruotsin kieli olisi rikkaus Suomessa, se kantaisi itse itsensä, eikä sitä tarvitsisi pakottaa koko kansalle. Jos ruotsin kieli kuuluisi suomalaiseen identiteettiin, suomalaiset osaisivat tai sitten he opiskelisivat sitä vapaaehtoisesti, eikä sitä tarvitsisi pakottaa koko kansalle.
Ruotsin pakottaminen koko kansalle alleviivaa ruotsin tarpeettomuuden ja valheellisen mantran ruotsin kielen rikkaudesta Suomelle. Tarpeettomuuteen panostaminen ei millään voi olla rikkaus vaan rasite. Suomessa tämä pakkorasite on tehty koko väestöä koskevaksi rasitteeksi, eikä sen haitallisia vaikutuksia saa aliarvioida.
Koska poliittisin keinoin ei voida eikä onnistuta päättämään ruotsin hyödyllisyydestä, ollaan päädytty muodostamaan esteitä yksikieliselle suomenkieliselle toiminalle Suomessa, ruotsin kielen tukemiseksi. (virkamiesruotsi, pakkoruotsi) Siitä on syntynyt järjetön tilanne, jossa estetään suomenkielisen enemmistön kaikenlainen menestyminen ja sivistyksen kehitys, vähemmistön identiteetin tekohengittämisellä. Tämä ilmenee mm. siten, että Suomessa helpotetaan pääsyä opiskelemaan ruotsin kielellä huomattavasti vähäisemmillä tiedoilla ja taidoilla.
Pakkoruotsin "rikkaus" on tehty keinotekoisesti aiheuttamalla haittaa niille, jotka eivät sitä osaa, käytä tai opiskele sillä kielellä. Tämä on aiheuttaa sen, että ruotsin kielentutkinto ja -taito vaaditaan työtilanteissa, joissa asia pystyttäisiin hoitamaan ja käsittelemään todellisesti yksikielisessä Suomessa pelkästään suomenkielellä. Näin on esimerkiksi Itä-Suomessa, jossa venäjän kieli ruotsin kielen sijasta, olisi paljon tärkeämpi hallita nyt ja varsinkin tulevaisuudessa.
Siten ruotsin kielen keinotekoinen hyöty on muodostunut jarruksi suomenkieliselle yksilölle ja koko kansantaloudelle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eihän meidän "kielilakimme" huomioi kuin pienen ruotsinkielisen (todellisuudessa alle 5%) vähemmistön tarpeet. Sekä kielienemmistö (95% kansalaisista) että kaikki muut vähemmistöt on pakotettu pakkoruotsilla luopumaan omista eduistaan ja toiveistaan sekä kaikki Suomen asukkaat siitä yhteisestä edusta, mitä monipuolinen kielivaranto voisi antaa.
Suomi ei ole demokratia vaan svekokratia. Kaikki päätökset annetaan ensin RKPn tarkastettavaksi jonka jälkeen RKP ilmoittaa mitä mitää muuttaa päätöksestä, että RKP voi tukea päätöstä. Tähän on sitten muiden sopeuduttava koska RKP on Suomen mahtavin puolue.
Koko elämämme ajan meille on hoettu:Suomi on kaksikielinen maa, ruotsi on toinen kotimainen, ruotsinkieli on kansalliskielemme. Kaikki keskustelun yritykset päättyvät toteamukseen, että Suomi on kaksikielinen maa ja piste.
Ottakaapa esille Suomen kartta ja merkitkää siihen kaksikieliset kunnat ja ruotsinkielisten osuudet prosentteina. Katsokaapa sitten karttaa ja miettikääpä sitten oikeasti, ihan aikuisten oikeasti, voiko maa jossa asuu hyvin pienellä alueella rannikolla kaksikielisiä suomalaisia, n. 5% koko väestöstä, voiko tuo maa olla kaksikielinen.
Voiko maa, jonka väestöstä 90% ei koko elämänsä aikana kuule"elävää" ruotsia, olla kaksikielinen? Voiko ruotsi olla toinen kotimainen, jos väestöstä 90% ei koko elämänsä aikana kuule "elävää" ruotsia . Useimpien suomenkielisten on vaikea ymmärtää , että ruotsi on toinen kotimainen ja on osa identiteettiä, kun lähimmät ruotsinkieliset ovat usein 500-1000 kilometrin päässä. Eikä sekään, että seinäni takana asuu suomenruotsalainen perhe, tee minusta kaksikielistä !
Suomi ei ole kaksikielinen maa. Suomi ei ole koskaan todellisuudessa ollut kaksikielinen maa. Sen kuolleempi ei kaksikielisyys voisi olla kuin se on tällä hetkellä.
Kielilaki 6/1922 on aivokuolleena syntynyt laki. Lähes sata vuotta sitä on hengityskoneessa tekohengitetty, koska ruotsinkieliset eivät ole halunneet myöntää, että Ruotsin vallan aika on ohi. Tuon hengityskoneen käyttäjiksi on valjastettu koko 5-miljoonainen suomenkielinen väestö.
Asettakaamme tavoitteeksi, että Suomen itsenäisyyden 100-vuotispäivänä 6.12.2017 vedetään töpseli seinästä ja järjestetään juhlalliset hautajaiset. Päästetään vihdoinkin kunniallisesti kielilaki haudan lepoon.
Suomi on aina ollut yksikielinen.
Suomessa ei ole kaksikielisyyttä, on vain kaksinkertaista yksikielisyyttä. Puheet Suomen kaksikielisyydestä ovat harhaanjohtavia. Perustuslaissa LUETELLAAN että Suomessa ovat kansalliskielet suomi ja ruotsi. Laissa ei mainita kaksikielisyydestä sanallakaan. Laissa ei missään puhuta kaksikielisyydestä. Kukaan ei voi rekisteröityä kaksikieliseksi yms. Kuinka siis voisimme olla kaksikielinen maa kun ihmiset ovat yksikielisiä, suomenkielisiä tai ruotsinkielisiä?
Perustuslaissa ei mainita pakkoruotsia mitenkään. Kuinka voitaisiinkaan? Perustuslaissa määritellään perustuslailliset oikeudet, ei velvollisuuksia, opiskella pakkoruotsia tms.
Väitteet Suomen kaksikielisyydestä luovat käsityksen että nämä kaksi kieltä toimisivat yhtäaikaa ja samassa paikassa. Todellisuudessa vain osa rannikosta on ruotsinkielinen ja koko sisämaa on yksikielinen suomenkielinen.
Suomessa on jo lainkin mukaan yksikielinen alue, Ahvenanmaa. Suomi on siis jo kaksinkertaisesti yksikielinen, koska Ahvenanmaa on ruotsinkielisesti yksikielinen ja manner suomenkielellä yksikielinen.
Muuttamalla manner yksikieliseksi, suomenkieliseksi, säilytämme kaksikielisyytemme sellaisena kuin se on ollut ja silloin myös laki vastaa maan todellista tilaa, eli kaksinkertaista yksikielisyyttä.
Itäsuomeen voisi perustaa reservaatin, jonne saisi muuttaa kansalaiset jotka haluavat elää yhteiskunnassa jossa kukaan ei puhu enempää kuin yhtä kieltä. Tässä reservaatissa saisi puhua vain suomen kieltä. Tottakai normaalit kansalaistavat :yleinen ***ttuilu, kiroilu, viinan juonti, tappelu, kateus ja kyräily jne olisivat edelleen sallittuja.
Uskoisin että reservaatissa eläisi lopulta noin 0,01% suomalaisista, naisia näistä noin 1%. Aavistan myös että kukaan fiksu suomalainen ei haluasi asua tässä seurassa kovin pitkään, kuka tietää.
Jos reservaatti-kokeilu olisi menestyksekäs, voisi tietysti mallia laajentaa koskemaan suurempaa osaa suomea.
Varmasti esimerkiksi Sveitsistä tulisi kiinostuneita poliitikkoja runsain joukoin oppimaan miten kokonaisesta kansakunnasta yritetään kitkeä ylimääräisiä kieliä pois, heillähän on kolme käytössä.
Eli sinulla ei ollut yhtään perustelua asiallesi vaan jouduit keksimään naurettavan tarinan jolla ei ole mitään tekemistä keskustelun aiheen kanssa.
Sveitsissä ei ole yhtään kansallista kieltä. Siellä on neljä eri pääkieltä kantoneittain. Mitään pakkokokieliä ei ole mutta on viisasta osata kantonin pääkieltä.
Sveitsissä kantonit ovat yksikielisiä. Mitään muuta pakkokieltä kuin englanti ei ole.