Toisinaan olen ahdistunut, masentunut, aivan maassa ja tuntuu siltä etten pääse siitä yli ikinä. Olen täynnä tunnetta, itken ja murrun helposti. Toisinaan taas olen iloinen ja energinen, mutta nykyään aika harvoin enää sitä. Ennen minut tunnettiin nauruherähdyksistä ja hymyilevästä naamasta sekä huumorintajusta, sympatiasta ja lämpimästä asenteesta muita ihmisiä kohtaan.. en usko että enää. Kun ennen olin iloinen ja energinen, niin nyt olen alkanut olla enemmänkin energinen ja aggressiivinen, vihainen, väkivaltainen, raju. Silloin olen kuin ekstaasissa - voin tehdä väsymättä mitä vain monta tuntia putkeen! Tällöin myös suutun erittäin helposti, pienistäkin asioista. En ole käyttäytynyt väkivaltaisesti kun muutaman kerran, vaikka mieli on tehnyt. Joudun joka toinen päivä mennä salille hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä. Joskus tuntuu kun nämä negatiiviset tunteet patoutuisivat sisälleni ja ne tulisivat ulos tällä ensimmäiseksi mainitulla - ahdistuksena, masentuneisuutena sekä paniikkitiloina ja harhoina. Mainitsemaani paniikkitilaa pelkään hullun lailla, silloin menen shokkiin ja itken ja tärisen, en voi tehdä mitään muuta kuin itkeä. Harhoja nään harva se päivä. Kaverini myös on maininnut, että kuvittelen kummia, esimerkiksi olin soittanut hänelle pari viikkoa sitten aivan paniikissa että meillä on joku ja siitä pari päivää aiemmin, että en uskalla mennä sisälle koska pelkään, että takapihalla on joitain. Ihmettelen tätä suuresti, koska itselläni ei ole kauheasti muistikuvia tästä.. Pyrin aina unohtamaan kaiken sellaisen. Olen myös toisinaan erittäin vainoharhainen kaikkia ja kaikkea kohtaan - kun taas seuraavana päivänä saatan olla äärettömän uhkarohkea ja pusken läpi sellaisella ei-kiinnosta-asenteella. Olen alkanut sisäistämään asiaa, kun olen lukenut mielenterveydestä ja huomannut minussa samoja piirteitä kun joissain mielisairauksissa(olen siis aina ollut kiinnostunut ihmisen mielestä). En ole mitenkään erityisen stressaantunut, vaikkakin eräs minulle tärkeä henkilö kuoli joulukuussa. Tämä on silti jatkunut jo kauan ja alan pelätä paniikkitiloja ja näitä harhoja. Koulussa olen rauhaton. En ole juoppo, enkä käytä huumeita/ole koskaan käyttänyt. En edes tupakoi. Perheeni on aika normaali. En ole täysi-ikäinen. Minulla on sairaalakammo ja terveydenhoitaja yms. fobia.
Mikä minulla on, voinko saada lääkkeitä tähän? Auttakaa! :(
Mikä minulla on, voinko saada lääkkeitä tähän? Auttakaa! :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suosittelen että käyt koulun terveydenhoitajalla kertomassa tästä asiasta, samoin juttelet vanhemmillesi. Todennäköisesti sulle varataan tapaamisia missä kartoitetaan tilanne ja etsitään sopiva hoitokeino. Älä jää odottamaan tän asian kanssa, mt ongelmat etenevät ilman hoitoa arvaamattomasti.
Koita pärjätä.
Jakomielitauti (kaksisuuntainen mielialahäiriö) paranoia (harhaisuus).
Voisiko myös olla Aspergerin syndrooma ? Ehkä ei tuo jälkimmäinen.
Nämä ovat aika vaikeita asioita tutkittaviksi, koska helposti kuvittelee, että tuohan se minun vaivani onkin. On monia oireita, jotka ovat yhteisiä vaikka mille psyykkisille ongelmille.
elä nyt minnekkään terkkarille mene....eihän ne mitään mielisairauksista tiedä!! Varaat ajan psykiatrille suoraan, sulla on joku häiriö, skitsofrenia, tms, jos on harhoja. Se että et muista tekojasi, voisi viitata dissosiaatiohäiriöön, mutta ei se muuten sovi kuvaukseesi.
Printtaa tuo viesti ja mene lääkäriin. Voisitko pyytää jonkun toisen kaveriksesi jos sinun on hankala mennä yksin.
Hakeudu tosiaan selittelykäynneille. Suosittelen terveydenhoitajaa, joka voi ohjata eteenpäin sillä tavoin, kuin paikkakunnallasi on tapana. Suoraan psykiatrille harvalla paikkakunnalla pääsee.
Selvittelykäynneillä tarkoitan sitä, että ammatti-ihmisen kanssa yhdessä mietitte, mistä voi olla kysymys ja pääsisit purkamaan vyyhteä. Älä herran tähden usko, kommentteja, että sinulla varmasti/todennäköisesti on skitysofrenia tai asperger tai mitään muuta. Diagnooseja ei aseteta kevyesti (kuten näillä palstoilla), vaan vasta pitkällisen pohdinnan jälkeen. Voimakkaatkin oireet voivat selittyä muilla kuin vakavilla psyykkisillä sairauksilla. Olet nuori ja tämä on oikein hyvä vaihe hoitaa isteä ja tutustua siihen, mikä vaivaa, ahdistaa.
Terveydenhoitaja on todennäköisesti nähnyt ja kuullut kaikenlaista. Hän on auttamista varten; koeta luottaa siihen.