siltä äina välillä on tuntunut kun jää äityli-
porukoissa synnytyskertomusten kohdalle sattuessa
sivummalle,
minun kokemuksiani ja tuntemuksia ei "pidetä
minään"
tuntui kuin äidit synnytyksen jälkeen kilpaisivat
synnytystunneilla ja sillä miten he ovat niistä
selvinneet,
kävimme synnytysvalmennuksissa ja odotin kovasti
synnytystä,
haaveni oli synnyttää penkiltä,
sain tietää etukäteen, että minut leikataan,
kaipaan alateitse synnytystä, ehkä siksi etten
ole saanut kokea sitä.
Ja vaikka moni ystävä on lohduttanut ja tiedän
itsekin että sektio on aivan samalla tavoin
saattaminen lapsi maailmaan ja suuri kokemus.
Moni alateitse synnyttänyt vähättelee jollain
tavoin minua, en tiedä mitä se on, ja koenkin
jollain tavoin epäonnistuneeni. Toivon, että te
jotka nyt odotatte, ette painota ja valmistaudu
niin innolla alateitse synnyttämiseen, kuten minä
ja synnytysvalmennus meitä opasti, ettette unohda
sektiota vaihtoehtona, joka voi tulla kohdalle.
porukoissa synnytyskertomusten kohdalle sattuessa
sivummalle,
minun kokemuksiani ja tuntemuksia ei "pidetä
minään"
tuntui kuin äidit synnytyksen jälkeen kilpaisivat
synnytystunneilla ja sillä miten he ovat niistä
selvinneet,
kävimme synnytysvalmennuksissa ja odotin kovasti
synnytystä,
haaveni oli synnyttää penkiltä,
sain tietää etukäteen, että minut leikataan,
kaipaan alateitse synnytystä, ehkä siksi etten
ole saanut kokea sitä.
Ja vaikka moni ystävä on lohduttanut ja tiedän
itsekin että sektio on aivan samalla tavoin
saattaminen lapsi maailmaan ja suuri kokemus.
Moni alateitse synnyttänyt vähättelee jollain
tavoin minua, en tiedä mitä se on, ja koenkin
jollain tavoin epäonnistuneeni. Toivon, että te
jotka nyt odotatte, ette painota ja valmistaudu
niin innolla alateitse synnyttämiseen, kuten minä
ja synnytysvalmennus meitä opasti, ettette unohda
sektiota vaihtoehtona, joka voi tulla kohdalle.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ensimmäisen raskauden aikana mulla oli
raskausmyrkytys ja rask.ajandiabetes. Synnyntystä
yritettiin käynnistää tuloksetta neljä kertaa.
Lääkäri oli lopuksi sitä mieltä, että sektio
olisi nyt ainot keino saada nopeasti synnytettyä.
Vaikka itse voin hyvin kuulemma lapseni ei voinut
raskausmyrkytyksen takia. Niinpä
keisarileikkauksella syntyi esikoiseni.
Toinen raskaus päättyi myös sektioon.
Muutaman lapsen olen vielä sen jälkeen tehnyt ja
hekin ovat syntyneet suunniteltuna sektiona.
Joskus tunnen samoin kuin sinä, että olisihan se
kiva kokeilla normaalia synnytystä, mutta kun
sitä järkevästi aattelee, niin onko se nyt niin
tärkeää kuinka se synnytys menee kun on ihana
vauva kuitenkin aikaan saatu :)
Ajetteles miten ihanaa aikaa kuitenkin nyt elät?
Odotat omaa lastasi.Tunnet sen liikkeet, olet jo
ehkä tehnyt hankintoja vauvaa varten, isä ja
muukin suku on varmasti innoissaan asiasta. Ei se
tee sinusta yhtään sen huonompaa äitä vaikka
sektiolla lapsesi saisitkin.Hän on 100% aivan
omaa luokkaansa oleva ihmistaimi;sinun ja miehesi
oma! Keskity olennaiseen, teistä tulee pian
perhe. Lepää nyt ja nauti kasvavasta masustasi,
olethan varmasti todella kaunis näky! Voimia
tulevaan. Hyvää loppukesää teille kolmelle.
minulla on kaksi lasta ja molemmat syntyivät
sektiolla ja minä olen siitä tyytyväinen. Olen
pienikokoinen ja lantio on ahdas eli minulle oli
onni, että sain sektion. Olen vain ollut
helpottunut, kun kuuntelen muiden ns. normaalien
äitien synnytyskertomuksia. Ajattelen niin, että
pääsin helpommalla. Jos vielä joskus saan lapsia,
niin minua helpottaa tieto, että hekin tulevat
syntymään sektiolla. Ja tunnen itseni yhtä lailla
äidiksi kuin alateitse synnyttäneet. Ja voithan
sanoa näille toisille äideille, että sektiosta
toipuminen kestää kauemmin kuin normaalista
synnytyksestä toipuminen. Eli molemmissa tavoissa
on omat hyvät ja omat huonot puolensa. Nauti vain
äitiydestä 100 prosenttisesti ja samahan se on
millä tavalla lapset syntyvät, kunhan kaikki
menee hyvin!
Ensimmäinen synnytykseni oli sektio, ja kaikki
siihen liittyvät kokemukset huonoja. Toisella
kerralla meni sitten jo paremmin, vaikka sainkin
pelätä toista sektiota viime metreille saakka.
Alatiesynnytys tuntui todellakin paremmalta
suoritukselta :D
Mutta huonoksi suorittajaksi tuntevat itsensä
vain leikatut itse, ei se ulkopuolisista siltä
tunnu.
Meidän mamma-painotteisella postituslistallamme
on myös esim. sijaisäiti
kertonut "synnytyskokemuksestaan", ja se oli ihan
yhtä hieno - itse asiassa hienompi ja
erikoisempi - kuin meidän perinteisellä tavalla
lapsia saaneiden kokemuksetkin.
Tunnen naisia, jotka ovat synnyttäneet 6-10 lasta
normaalisti. eivät he koskaan elämöi
synnytyksillään. Sanovat kyllä etteivät miehet
kuulu synnytyssaliin.
Nykyäidit ovat niin avuttomia, että ainoa tunne
äitinäolemisesta on se, kun synnytettiin.
Siihen se tosiäitiys loppuukin. Lapsia ei enää
kasvateta ja ne ovat tosipetoja jo 3-4 vuotiaana.
Siinä saa vanhemmat ihmiset kyytiä. 10-vuotiaina
tytöt onkin jo metsästämässä poikia.
Tiedän, että tämä suututtaa. Antaa suututtaa vaan.
Ennen lapset osattiin kasvattaa ilman ulkopuolisia
'opettajia'.Nyt kun tietoa on jokapuolella, ei
enää
haluta kasvattaa lapsia ja heti huudetaan
yhteiskuntaa apuun. Pitää olla päiväkodit, jotta
ahneet vanhemmat saisivat rahaa kulutukseen.
Koulun pitää totella vanhempia. Lapset vain
haistattelevat opettajia. Huumeidenkäyttö on
yhteiskunnan vika, ei koskaan vanhempien, jotka
ovat yhtä lapsellisia kuin lapsensakin.
mentiin nyt yhdessä.
Kirjoitin sektio synnytyksestäni joka tapahtui
kohta neljä vuotta sitten.
On kiva kuulla muiden äitien kannustusta, sillä
tiedän saavani myöhemmätkin lapseni sektiolla.
Toivoisin vain keskustelua siitä enemmän ehkä
tulevana tapahtumana. Synnytykseen alateitse oli
valmennukset, sektiosta tieto hyvin vähäistä.
(Mielestäni itselleni tietomäärä oli riittävää,
en kaivannut sitä sen enempää, mutta kun mietin
miten paljon kuitenkin sektioita tehdään ja
tärkeä kokemushan se on äidille samalla tavoin
kuin alateitse synnytys.)
sinua haluan lohduttaa tiedolla, ettei kaikki
äidit ole vain synnyttäjiä, vaan myös äitejä,
ilman turhia "luettuja" kasvatuksellisia
tietämyksiä. Ihan tervettä järkeä rakkaudessa ja
rajoissa. Kuitenkin minä satun kouluttamaan myös
itseäni, ja lapseni käy päiväkotia, siitä
huolimatta se ei ole asia josta minun pitäisi
tuntea syyllisyyttä. Näenhän sen jo lapsestani!
En tuomitse kotiäitiä, uranaista, tai vaikka osa-
aikaista opiskelua. Kukin tavallaan, minkä
parhaaksi näkee. Yleistys on pahasta ja loukkaa,
sillä varmasti valta-osa äideistä tekee
parhaansa, ja tasapainoilee omien roolien kanssa
äitinä, työntekijänä, naisena, ym. varsin
taitavasti, vaikka ympäristön paineet on kovat.
Ensimmäinen lapsi syntyi sektiolla, kun synnytys
ei ottanut käynnistyäkseen. Lapsi vietiin
kiireesti happikaappiin ja minulle jäi ikävä.
Kesti n.6kk ennen kuin tunsin äiti-lapsi -siteen
välillämme. Toisen lapsen synnytin alateitse,
mutta tärkein asia siinä oli se, että sain hänet
heti rinnalleni, eikä häntä "riistetty" heti
kauemmas. Itse synnytyskipuja minun oli vaikea
kestää ja odotin synnytyksen jo loppuvan.
Positiivista oli nopeampi toipuminen synnytyksen
jälkeen. Olen tyytyväinen, että sain synnyttää
molemmilla tavoilla, mutta mieluisin synnytys on
kuitenkin se, jolloin saa olla heti oman lapsensa
kanssa. Ei sillä ole todellisuudessa mitään
merkitystä mitä kautta lapsi syntyy... Ihmettelen
suuresti, jos joku sektiosi takia syrjäyttää
sinut juttutuokioista. Sektiotkin ovat samalla
tavalla jokainen erilaisia kuin alateitse
synnytyksetkin, eikä kumpikaan tapa tee naisesta
ja äidistä huonompaa tai parempaa.
Ei hätiä mitiä. Tulos eli Lapsi on AINA se
päätarkoitus ja sektion "etuhin" kuuluu ainakin
ja myös se, että paikat pysyvät piukkoina, eli
heitäpä ensikerralla juttuihinne mukaan tämä, ja
hymyillen kuuntele vastareaktiot.
Hei!
Minulle kävi samalla tavalla esikoiseni kanssa.
Kävin valmennukset, enkä osannut odottaa, että
sectiolla synnytänkin. Ja synnytys tapahtui vielä
2 päivää leikkaustiedon saamisen jälkeen...
Onneksi ehdin edes vähän lukea naistenlehdistä
sectiosta. Kauhean tunnevyöryn se tieto silti
aiheutti. Ja samalla tavalla; koin olevani
ulkopuolinen muiden äitien seurassa... Sectiosta
kerrottiin tosi vähän valmennuksessa. Ja
synnytystapana se oli ihan loistava, paitsi ne
jälkikivut... Toinen synnytykseni oli sitten
normaali. Se oli sitten tavallaan ensisynnytys.
Eipä siinä ole kuitenkaan mitään eroa. yhtä
ihanaa se on kun lapsi syntyy ja yhtä ihania ja
reippaita ( vaikka lääkärikirjan mikaan
sectiolapsesta tulee tosi "veltto", tarvitsee
tukea ja että työnnetään elämässä eteenpäin, kun
on syntynytkin toisten avulla ja vaatii aina
toisten apua...höpönlöpöt, törkeetä, eikö
vaan!!!!! ) Voimia! Ja kyllä varmaan vielä pääset
kokeilemaan toistakin tapaa ja väliäkö sillä,
ainakin sectio-äidit arvostavat toisiaan!!!
Rakkautta!
on mukava tietää, että moni ymmärtää.
Minun tapauksessani tiedän, että olen yhtä
kokemusta paitsi aina; alateitse en mahdu
synnyttämään koskaan. Esikoiseni ois mahtunut
tulemaan silloin kun ei ollut vielä aika tulla.
Ja syntyi silti pienikokoisena.
Tärkeintä on tosiaan tämä syntynyt lapsi, se on
selvää, ja ajatella jos sektion tarvetta ei olisi
osattu nähdä etukäteen, mitä oliskaan voinut
sattua. Sis tokihan olen kiitollinen, että asiat
tehtiin niinkuin tehtiin.
sitä vain joskus pahoittaa mielensä, tuntee
olonsa jollain tavoin samattomammaksi kuin
toiset, varsinkin kun selvästi näkee, ettei
toinen osaa arvostaa sektiota yhtä suurena -eri
tavalla suurena kokemuksena!
Oikein paljon onnea teille kaikille rakkaudella
synnyttäneille äideille ja isille!
Laskettu aikani on n. 2 kk päästä ja haluan
ehdottomasti sektion, muusta en ole edes
keskustellut. Onneksi tähän on suhtauduttu
myönteisesti eikä suoraan tyrmätty ajatusta, en
nimittäin uskalla synnyttää alateitse.
Nimittäin vaatia sektiota? Millä perusteilla?
Itse olen ajatellut samaa, mutta en ole uskaltanut
ottaa asiaa puheeksi vielä neuvolassa tai
muuallakaan.
Annoit toivoa ;)
Olen viidennellä kuulla raskaana, odotan
esikoistani. Minulla on kohdussa epämuodoostuma,
jonka takia minulle mitä luultavammin tehdään
sektio. En ajattele, että jäisin jostain paitsi
kun en synnytä normaalisti, sillä saatanhan
minäkin lapseni maailmaan aivan yhtälailla kun
muutkin äidit. Pää pystyyn!!!
Minulle on kaksi kertaa tehty sektio ahtaan
lantion takia ja nyt kun olen raskaana tehdään
taaskin sektio .Minun mielestäni sektio on
helpompi kuin monta tuntia kestävät poltot.
minullekin sanoi kerran yks sukulaisnainen että
se joka ei synnytä alakautta ei ole nainen.
Tsemppiä kaikille joille on tehty sektio
ja ihan sama kuin alateitse synnyttävälle
sanottaisi ettei ole oikea äiti...
naisia ja äitejä on varmasti jokainen SYNNYTTÄNYT.
Oikein paljon onnea ja kaikkea hyvää sinullekin
ja iso kiitos.
Minä odotin esikoistani valmistuin henkisesti
alatie synnytykseen,mutta toisin kävi ei
suostunut kääntymään siispä uusi valmistautuminen
sektioon.Sain itse valita synnytys tavan ja en
totta vie olisi halunut alateitse perätilassa
olevaa lasta.Olin siis leikkauksen ajan hereillä
sain lapsen rinnalle niinkuin alateitse
synnyttävätkin.Sanoin kuvaamattomat kivut
alkoivat kun puudutus lakkasi eli ei siitä
kivutta selviä ei todellakaan.Voi melkein sanoa
et kovat synnytys tuskat tulivat jälkeenpäin.En
tunne itseäni epäonnistuneeksi äidiksi en
todellakaan,eikä pidä sinunkaan tuntea niin olet
selviytynyt kunnialla suuresta leikkauksesta ja
lapsesi on terve ja onnellinen vaikka olisi
tullut miten päin.He eivät tiedä mitä sektio on
ja suuri luulo on et se on kivuton tapa synnyttää
ja huom!sitä se ei todellakaan ole.Pää pystyyn ja
kerro synnytys kokemuksesi ylpeänä.